Britannian yleisradioyhtiö BBC lähetti Suomeen suunnattua suomenkielistä ohjelmaa yli 50 vuotta, vuodesta 1940 vuoteen 1997. Sodan aikana ohjelman pääsisältönä oli liittoutuneiden propaganda ja kylmän sodan aikana taas lännen arvojen puolustaminen.
BBC:n ulkomainen yksikkö eli maailmanpalvelu lähetti keskimäärin puolella sadalla kielellä ohjelmaa, joka koostui pääasiassa käännetyistä BBC:n uutisista. Useimmat yksiköt tuottivat myös omaa ohjelmaa.
Sodan aikana suomenkielinen toimitus koostui Britannian kansalaisista kunnes vuonna 1946 ensimmäinen suomalainen eli Max Jakobson valittiin vakituiseksi toimittajaksi.
Lukuisa joukko BBC:n suomalaistoimittajia muistelee Lontoon aikaa Risto Uimosen, Hanna Rajalahden ja Ilpo Salosen toimittamassa kirjassa Täällä Lontoo. Kirjan alaotsikkona on BBC:n suomalaistoimittajat isän ja lännen välisessä informaatiosodassa. On turha arvailla kummalla puolella nämä toimittajat olivat, sillä heidän palkkansa maksoi Britannian valtio.
Lontoon Jenny ja Moskovan Tiltu
Suomenkielinen toimitus aloitti toimintansa maaliskuussa heti talvisodan päättymisen jälkeen. Sen perustamisen taustalla oli pelko Suomen joutumisesta Neuvostoliiton miehittämäksi. Näin ei käynyt, mutta Suomesta tuli joulukuussa 1941 Britannian vihollismaa.
Vihollisuuksien syy vieritettiin Suomelle ja ajoittain sotapropaganda oli kovaa. Radiossa esiintyi myös ”Lontoon Jenny” hieman ”Moskovan Tiltun” tyyliin, vaikka huomattavasti sivistyneimmillä sanamuodoilla. Tarkoitus oli kuitenkin sama eli Suomen irrottaminen sodasta Neuvostoliiton kanssa.
Suomen sotasensuuri mahdollisti myös sellaisten tietojen levittämisen, joita suomalaiset tiedostusvälineet eivät voineet julkaista. Puolueetonta tietoa Lontoon radion kuuntelijoiden määrästä ei ole, mutta ainakin sen tietoja kumottiin varsin usein suomalaisessa lehdistössä.
Kylmän sodan alettua radio oli luonnollisesti tiukasti lännen puolella ja tämä näkyi lähetyksissä. Uimosen ja kumppanien kirjassa sanotaan BBC:n suomenkielisen toimituksen arvon olleen siinä, että se kertoi asioista, joista Suomen suomettuneet tiedotusvälineet eivät kertoneet. Näin olisi tapahtunut aina pitkälti 1970-luvulle asti. Itseään toimittajat kuvaavat ”länsimaisen Suomen ja vapaan sanan puolustajiksi”.
Itse en olisi tästä kovinkaan varma, sillä jo 1950-luvulla ilmestyivät mm. Unto Parvilahden Berijan tarhat ja Arvo ”Poika” Tuomisen muistelmat. Mikä sitten oli uutisten kuuntelijamäärä. Vuonna 1947 BBC arvioi lähetyksillä olleen viikossa 100 000 kuuntelijaa.
Korkean tason koulu
Ajan myötä BBC:n suomenkielisestä toimituksesta muodostui melkoinen toimittajakoulu, onhan BBC edelleenkin maailman arvostetuin yleisradioyhtiö. Kaikkiaan 150 toimittajan arvioidaan suorittaneen tämän koulun.
Joukossa on runsaasti lehdistön ja Yleisradion tunnettuja nimiä kuten Pertti Salolainen ja Erkki Toivonen. Toimittajaksi pääsy edellytti tiukkaa valintaprosessia. Tämä takasi ainakin sen, että vasemmistolaisia ei Lontooseen päässyt kuin vahingossa.
Toki vahinkoja tapahtui, sillä toimittajia olivat SDP:n puoluesihteeriksi ja Ylen pääjohtajaksi noussut Erkki Raatikainen, Ekan varatoimitusjohtaja Väinö Hakala sekä kovana taistolaisena myöhemmin tunnettu Matti Rossi.
Kirjassa esiintyneet ja haastellut monet entiset BBC:läiset muistelevat nostalgialla Lontoon aikoja. Sodan jälkeen oli tiukkaa, mutta 1960-luvun svengaava Lontoo oli ikimuistoinen kokemus. Vaikka uutiset olivat pääasiassa suomennoksia BBC:n pääuutisista, niin omia juttuja sai tehdä.
Olosuhteet itse Lontoossa eivät aina olleet kovinkaan kehuttavat. Palkka oli pieni ja asunnot kylmiä harakanpesiä, mutta nuorena kaiken kestää. Toimitusyhteisö oli kirjoittajien mukaan tiivis, työ oli innostavaa ja elämä hauskaa.
Lontoo vaikenee
Suomenkielisen toimituksen asema oli vaakalaudalla useaan kertaan kunnes se vuonna 1997 lopetettiin. Viimeistään Suomen EU-jäsenyys vei isäntien mukaan lopullisesti perustan siltä, miksi Suomeen pitää lähettää suomenkielistä ohjelmaa.
Lähetystä seurasivat 1980-luvulla enää tuskin muut kuin DX-amatöörit. Viime vuosina BBC pyrki paikallisradioiden uutisten toimittajaksi, mutta yritys kaatui lamaan ja paikallisradioiden haluun tehdä omia uutisia.
Suomalaiset pystyivät kuuntelemaan englanninkielisiä uutisia, joten vähin resurssein tehdyillä suomenkielisillä ohjelmilla ei ollut siltäkään kannalta enää mitään tarvetta.
BBC ei ollut ainoa yleisradioyhtiö, joka on lähettänyt suomenkielistä ohjelmaa. Moskovan radio aloitti jo vuonna 1939 ja lopetti Venäjän äänenä vasta vuonna 2009.
Sota-aikana sekä Amerikan ääni että Berliini lähettivät omaa ohjelmaa.
Viron radio lähetti suomenkielistä ohjelmaa vuosina 1947–1998. Toimittaja Pekka Lehtonen oli Tallinnassa 1960-luvun lopulla ja kirjoitti ajasta kirjan Tehtävä Tallinnassa (Into 2016).
Puolan radiossa oli myös suomenkielinen toimitus vuosina 1953–1989.
Kaikkia näitä radioita voidaan nimittää propagandaradioiksi, sillä isäntämaa maksoi niin toimitusten kulut kuin toimittajien palkan. Tähän luokkaan voidaan laskea myös BBC:n suomenkielinen toimitus, vaikka sen taso oli aivan toista luokkaa kuin kylmän sodan esiripun toisella puolella.
”Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Tämä vanha sanonta päti myös suuressa ja mahtavassa BBC:ssä. Saimme toimia hyvin itsenäisesti, mutta täysin itsenäisiä emme olleet.” Näin kuvaa työtään vuosina 1973–1975 BBC:ssä toiminut Risto Uimonen.
Risto Uimonen, Hanna Rajalahti, Ilpo Salonen (toim.): Täällä Lontoo. BBC:n suomalaistoimittajat idän ja lännen välisessä informaatiosodassa. WSOY 2020. 339 sivua.
uutiskirje 
