Eliökunta maapallolla jakaantuu kolmeen kuntaa: kasveihin, eläimiin ja sieniin. Kasvitieteilijä Carl von Linné luokitteli sienet 1700-luvulla vielä kasveihin, mutta itse asiassa biologisesti sienet ovat lähempänä eläinkuntaa.
Katie Scott ja Ester Gaya ovat rakentaneet kirjastaan Sienikunta kokonaisen museon, joka avaa sienikunnan moninaisen olemuksen lukijalle. Sieniä on metsissä, mutta niitä hyödynnetään myös leipomisessa ja viinin valmistuksessa.
Metsästä poimittavat sienet ovat kuin jäävuoren huippu, niiden salattu yhteiselämä puiden juurten kanssa piiloutuu katseilta maan uumeniin.
Scottin kuvitus on satumaisen kaunis, vaikka se kuvaakin oikeassa elämässä esiintyviä sieniä entisajan koulun opetuskuvien tyylillä. Yli 40 vuotta olen kulkenut sienimetsällä ja lukenut suuren määrän sienikirjoja. Tämä on ehdottomasti kaunein kirja, mitä suomeksi on sienistä julkaistu.
Tea von Bonsdorffin ja Lasse Kososen Ruokasienet Suomen luonnossa on hyvä aloittelevan sieniharrastajan opas. Selkeillä kuvilla opetetaan sienten tunnistamisessa keskeiset termit. Lajit erottaa toisistaan esimerkiksi lakin alla olevien helttojen kiinnittymistavasta, jalan renkaasta tai kuvioinnista.
Valtaosa sienistä jää metsiin muiden eliöiden hyödynnettäviksi ja niitä riittää poimittavaksi huononakin sienivuonna. Paras sienestyskausi on heinäkuun puolivälin tattisesongista loka-marraskuulle mustavahakkaiden ja suppilovahveroiden kauteen.
Katie Scott, Ester Gaya: Sienikunta. Suomennos Iiris Kalliola. Nemo 2020.
Tea von Bonsdorff, Lasse Kosonen: Ruokasienet Suomen luonnossa. Otava 2020.
uutiskirje 
