Keskusta vaihtoi lauantaina puheenjohtajaa. Annika Saarikko voitti Katri Kulmunin odotetun selvällä erolla. Yllättävän hyvän tuloksen tehnyt Petri Honkonen nousi tuntemattomuudesta varteenotettavaksi nimeksi, jos puolue pääsee jatkossakin hallitusneuvotteluihin.
Aatteellisesti keskustassa ei muutu mikään, tämä oli puhdas henkilövaali. Vuoden verran keskustaa johtanut Kulmuni ei pystynyt uudistamaan puoluettaan eikä ylittämään sellaista henkilökohtaisen uskottavuuden kynnystä, joka olisi auttanut keskustaa historiallisesta ahdingostaan.
Nyt on vähän kokeneemman Saarikon vuoro yrittää. Henkilönä häntä kehutaan välittömäksi ja helposti lähestyttäväksi. Tv-ruudustakin välittyy poliitikolle harvinainen henkilökohtainen lämpö.
Sekä Kulmuni että Saarikko olivat politiikan aloittelijoina Paavo Väyrysen opissa. Väyrysläisen tahtopolitiikan perinteeseen he suhtautuvat eri tavalla.
Kulmunin aikana hallituksessa olemiseen suhtauduttiin uhitellen ja vähintään isovarvas oli koko ajan ovenraossa, kun kynnyskysymyksiä sateli jopa maakunnallisista kärhämistä.
Saarikko teki jo kesällä selväksi, että tälle sekavuudelle pitää tulla loppu. Hänen valintansa oli todennäköisesti helpotuksen huokaus myös hallituksen piirissä vaikka sitä ei voi sanoa.
Jo viikon kuluttua nähdään, mitä puheenjohtajan vaihdos tarkoittaa käytännössä. Ensi maanantaina alkaa budjettiriihi, johon on ladattu ennätysmäärä odotuksia ja paineita.
Eduskunnassa Saarikon kanttia mitataan koko syksy. Pääoppositiopuolueet perussuomalaiset ja kokoomus ovat olleet keskustan kimpussa oikeastaan heti hallituksen nimittämisestä asti. Niiden kielenkäytössä Sanna Marinin hallitus on sosialisti- tai vihervasemmistohallitus, jossa keskusta pönkittää itselleen vääriä asioita.
Osa kepulaisista on katsomossa
Keskusta on hallituksen heikoin lenkki. Hallitukseen osallistuminen runsas vuosi sitten jakoi puoluetta eikä iso osa hyväksy sitä vieläkään. Tämä näkyy kannatusmittauksissa. Keskustalaiset ovat enemmän katsomossa kuin siirtyneet muiden puolueiden taakse. Katsomoon he tosin siirtyivät jo Juha Sipilän hallituksen aikana. Silloin politiikka oli liian oikeistolaista tai markkinamielistä, nyt se on liian vasemmistolaista tai liberaalia.
Saarikon tehtävä on lopettaa kahdella tuolilla istuminen ja vakauttaa keskustan asema luotettavana hallituskumppanina. Helppoa se ei ole. Puoluetta koetellaan jo ylihuomenna, kun eduskunta käsittelee ensimmäisen kerran EU:n elpymispakettia, jota vastaan osa keskustankin kansanedustajista vikuroi ja perussuomalaiset iskee juuri heihin hajottaakseen hallituksen rivit.