SDP:n, keskustan ja kokoomuksen puoluekokoukset nostivat hetkelliseen julkisuuteen puolueiden sisäiset jännitteet. Kahden viikon aikana kolme merkittävää puoluetta on valinnut puheenjohtajansa.
Kaksi viikkoa sitten demarit valitsivat pääministeri Sanna Marinin puheenjohtajakseen. Valinta sinetöitiin silloin, kun hänet valittiin pääministeriksi Antti Rinteen jouduttua väistymään keskustan epäluottamuksen vuoksi. Puolue oli tavanomaista yksimielisempi valinnastaan.
Keskustan puoluekokouksessa nähtiin suuria tunteita. Tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko peittosi odotetusti vain vuoden puheenjohtajana olleen ja myrskyn silmästä toiseen ajautuneen Katri Kulmunin. Saarikko on luvannut tuoda vakautta hallituspolitiikkaan. Hän toivoo Matti Vanhasen jatkavan mahdollisimman pitkään valtiovarainministerinä vedoten tämän yli puoluerajojen nauttimaan luottamukseen.
Sekä kokoomus että keskusta tekivät pesäeroa perussuomalaisiin poliittisessa retoriikassaan.
Kokoomuksessa Petteri Orpon valinta johtoon oli läpihuutojuttu. Itsetuntoinen Orpo ilmoitti johtavansa kokoomuksen kolmiloikalla ykköseksi kunnissa, eduskunnassa ja vuoden 2024 presidentinvaaleissa.
Orpo halusi viestiä asemastaan myös puolueen sisällä. Hänen asemansa ei ollut horjumaton opposition kakkossarjalaisena perussuomalaisten varjossa. Hän lupasi kovaa oppositiopolitiikkaa. Pitkään vallassa olleelle puolueelle oppositio on ollut piinaa.
Neljästä viiteen puoluejohtajaa tähyää pääministeriksi
SDP, keskusta ja kokoomus ovat viime vuosikymmenten ajan jakaneet valtaa keskenään. Kaksi näistä kolmesta on yleensä aina ollut hallituksessa. On puhuttu kolmesta suuresta.
Kolmen ”suuren” näkökulmasta vallanjako on hajonnut vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen. SDP:n, keskustan ja kokoomuksen haastajiksi ovat nousseet vaihtelevasti perussuomalaiset ja vihreät.
Kärkipuolueiden puheenjohtajista vain vihreiden Maria Ohisalo ei ole uhonnut ottavansa pääministerin paikkaa. Vielä Ville Niinistön puheenjohtajakaudella tämä oli tavoitteena. Vihreät on keskustan ja vasemmistoliiton kanssa keskikokoisten puolueiden sarjassa.
Myöskään Saarikko ei julistanut paluuta pääministeriksi. Retoriikasta katosi Kulmunin vuosi sitten asettama tavoite kahdenkymmenen prosentin puolueesta.
Keskustan tahto päästä suurten joukkoon ei ole hävinnyt mihinkään puheenjohtajan vaihdoksesta huolimatta. Keskellä ei ole samalla tavalla kysyntää kuin ennen oikeistopopulistien nousua, jolloin myös keskiluokka oli nykyistä vahvempi.
Tuolloin oikealla ja vasemmalla kosittiin keskiluokkaa. Muutoksen myötä myös keskiluokan sisällä on tapahtunut pirstaloitumista sekä taloudellisesti että poliittisesti.
Keskustan kannatuspotentiaali kysymysmerkki
Suurimmista puolueista keskustalla näyttäisi olevan – ainakin rajallisesti – kasvupotentiaalia, jos katsomoon siirtyneet kannattajat eivät ole jo kyllästyneet. Puheenjohtajakamppailussa nousi useamman kuin kerran esiin suhde perussuomalaisiin.
Saarikon mukaan puolue ei voi olla pikkupersut. Hän teki selkeää eroa perussuomalaisten rasistiseen maahanmuuttajapolitiikkaan. Eroa perussuomalaisten EU- ja maahanmuuttovastaisiin linjauksiin teki myös Orpo.
Sekä keskustalla että kokoomuksella on ollut horjuntaa ja hämmennystä herättäviä kantoja sekä EU:hun että maahanmuuttoon. Linjausten taustalla on väijynyt perussuomalaisten kannatuksen varjo. Molemmissa puolueissa pelätään persuvaaraa.
Saarikko vakuutti Ylen ykkösaamussa, ettei puolueessa tuskailla jatkossa kuukausittain kannatuslukuja eikä hän ei lupaa mitään lukuja. Viisasta niin onkin.
Keskustan kannatuksen rajat voivat tulla nopeastikin vastaan eikä paluuta ole kärkikahinoihin. Saarikko sanoi kuitenkin suoraan, ettei 10–11 prosentin kannatus kuntavaaleissa ei riitä.
Puolueet ajavat poliittista agendaansa kuntavaaleihin
Kuntavaalit on avain menestykseen seuraavissa eduskuntavaaleissa. Kuntavaalien läheisyys näkyykin syksyllä kovana oppositiopolitiikkana. Kokoomukselta on odotettavissa yhä häijymmän oikeistolaisempaa politiikkaa.
Tästä pitävät huolen valitut varapuheenjohtajat Antti Häkkänen ja Elina Lepomäki. Orpo aikoo rakentaa tiimityötä, jossa varapuheenjohtajien asemaa puolueessa nostetaan.
Ultratalousoikeistolaiset varapuheenjohtajat saavat aikaisempaa paremmin puolueessa näkyvyyttä. Vastakkainasettelu palaa eduskuntaan koronakevään konsensuksen jälkeen entistäkin kovempana.
Sipilän hallituksen aikana eduskunnan retoriikka koveni. Nyt siitä tullee entistä repivämpää. Kokoomus lupaa sentään pysyä faktoissa. Saa nähdä kuinka kauan kantti kestää perussuomalaisten paineessa.
Taistelu suurimman oppositiopuoleen asemasta ja kannatusmittausten kärjestä on kovaa. Orpo ilmoitti puolueelle kelpaavan vain piikkipaikan.
uutiskirje 