Vasemmistoliiton periaateohjelman uudistamiseen tähtäävä prosessi alkoi tiistaina puheenjohtaja Li Anderssonin linjapuheella verkossa järjestetyssä Tulevaisuuden vasemmisto -tapahtumassa. Puheen voi katsoa täällä.
Andersson vetosi rakentavamman keskustelukulttuurin ja tulevaisuususkoa luovan politiikan puolesta.
– Ei ole mikään ihme, että uskomme tulevaisuuteen on hämärtynyt. Koko sen yli kymmenen vuoden ajan, kun olen ollut politiikassa aktiivisesti mukana, ovat poliittiset eliitit niin valtakunnan kuin kuntien tasolla kertoneet ihmisille, että luvassa on heikennyksiä, Andersson sanoi.
Hän vetosi rakentamaan uudelleen uskoa tulevaisuuteen. Se tapahtuu kunnianhimoisella ja solidaarisella politiikalla sekä kärjekästä keskustelukulttuuria välttämällä.
– Sanotaan, että pienituloisten pitää joustaa, työntekijöiden pitää joustaa, lasten pitää joustaa, vanhusten pitää joustaa, ympäristön pitää joustaa. Samaan aikaan kaikkein suurituloisimpien tulot ja varallisuus ovat kasvaneet ja kasautuneet ja globaalit ilmastopäästöt ovat jatkaneet kasvuaan. Pienituloisten ihmisten arkeen ja elantoon tehtäviä heikennyksiä perustellaan pakolla.
Perustulo ja reilu siirtymä
Anderssonin mukaan sosiaaliturvajärjestelmä on jäänyt ajasta jälkeen ja palvelee kaikkein huonoiten sitä kasvavaa joukkoa, joka työskentelee silpputyösuhteissa, yrittäjinä ja freelancereina.
Perustulo on muuttuneiden työmarkkinoiden haasteisiin vastaava uudistus. Se ratkaisee sosiaaliturvan kannustinloukkuihin ja väliinputoamiseen liittyvät ongelmat ja rakentaa järjestelmän vähimmäistoimeentulon turvaamiseksi.
– Perustulokokeilussa perustulo paransi osallistujien hyvinvointia ja vahvisti heidän luottamustaan tulevaisuuteen. Tulevaisuuden sosiaalipolitiikkaa rakennettaessa ihmisten hyvinvoinnin vahvistamisen pitää olla itsestään selvä osa sitä, mitä poliittisilla ratkaisuilla haetaan, Andersson sanoi.
Yhtenä tämän hetken keskeisimmistä tehtävistä Andersson piti yhteiskunnan ekologista rakennemuutosta. Sen vaatimissa nopeissa ja isoissa muutoksissa ei tulla onnistumaan ilman laajaa julkista investointiohjelmaa.
– Me emme voi kysyä, millä tämä kaikki maksetaan, vaan meidän on kysyttävä: mitä joudumme maksamaan, jos tämä jätetään tekemättä? Sillä jos me emme esitä kysymystä, tulevat sen esittämään seuraavat sukupolvet, joista tulee jahkailumme maksajia.
– Ekologisen rakennemuutoksen lykkääminen on lasten ja nuorten tulevaisuuden riistämistä, ja siihen meillä ei kerta kaikkiaan ole varaa.
Kapitalismin vastakohta on demokratia
Anderssonin mukaan vasemmistossa pitää myös oppia sanoittamaan oma näkemyskansainvälisen talousjärjestelmän korjaustarpeista nykyistä paremmin.
– Kapitalismin vastakohta ei ole neuvostoliittolainen suunnitelmatalous, mutta luulen monien edelleen tulkitsevan kapitalismin kritiikkiä niin.
Kapitalismin vastakohdan Andersson sanoi olevan demokratia.
– Se tarkoittaa, että kansan demokraattisesti valituilla päättäjillä on ne työvälineet ja yhteistyörakenteet mitä tarvitaan esimerkiksi ympäristön aseman tai ihmisten säällisten työolojen turvaamiseksi.
Andersson sanoi monelle ihmiselle viimeksi kuluneiden vuosikymmenten talouskriisien sekä ilmastokriisin perusteella muodostuneen kuva, että kansainväliset sijoitusmarkkinat heiluttavat kansallisvaltioita ja päättäjiä miten haluavat. Ja kun tilanne muuttuu riittävän pahaksi, on julkisen vallan tultava apuun keinottelijoiden pelastamiseksi.
– Meidän ratkaisu näihin ongelmiin ei ole globalisaation kieltäminen, ei rajojen sulkeminen tai vanhojen hyvien aikojen haikailu. Viimeistään koronakriisi on osoittanut, mitä se konkreettisesti tarkoittaa, kun maailma sulkeutuu ja rajat menevät kiinni. Siinä maailmassa juuri kukaan ei voi hyvin.
Vasemmiston vaatimus on demokratia.
– Se että kansallisesti sekä kansainvälisesti luodaan ne työkalut, joita kansanvalta tarvitsee ongelmien ratkaisemiseksi. Ja, ennen kaikkea, että ongelmat myös ratkaistaan. Tässä ajassa tarvitsemme kansainvälistä yhteistyötä enemmän kuin koskaan, sillä mikään kansallisvaltio ei voi ratkaista globaaleja kriisejä yksin.
uutiskirje 
