Perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon nettikirjoitukset vuosituhannen alussa ovat aiheuttaneet kohuja, mutta niiden systemaattinen läpikäynti on ollut harvassa.
Iltalehden politiikan toimittajan Lauri Nurmen epävirallinen elämäkerta Jussi Halla-ahosta piirtää aiempaa tarkemman kuvan kirjoituksista, jotka olivat nostamassa Tampereella vuonna 1971 syntynyttä Halla-ahoa politiikan eturiviin.
Halla-ahon ilmaisu on siistiytynyt hänen noustuaan politiikkaan, ja hän on puoluejohtajana tehnyt pesäeroa etnonationalisteihin. Sukulainen, jonka sukulaissuhdetta ei kirjassa avata, kuvasi ajatuksiaan kesällä 2020:
– En usko Jussin maltillistuneen. Hän peittelee todellisia ajatuksiaan, koska arvioi, että niiden toistamisesta ei enää ole julkisuudessa etua kannatuksen hankkimisen näkökulmasta.
Lauri Nurmen mielestä jokaisen lukijan on itse arvioitava, onko Halla-aho maltillistunut. Kirjassaan hän kertoo yrittäneensä tarjota mahdollisimman paljon uutta tietoa kohteestaan.
Suhde juutalaisuuteen nousee esiin
Halla-aho kirjautui ensimmäisen kerran kansallismielisen Suomen Sisun keskustelupalstalle vuosituhannen vaihteessa nousten sen kantavaksi voimaksi. Toukokuussa 2000 matka jatkui Suomen Sisun keskustelu- ja kirjallisuuspiiriin.
Nurmen mielestä Halla-ahon yhteiskunnallista ajattelua kuvaa, että tämä valitsi Suomen Sisun juuri tuolloin. Suomalaisuuden Liitto oli näyttänyt kevättalvella ovea sisulaisille, jotka kirjoittivat verkkosivuillaan rotuopeista. Palstan yleissävy näyttäytyy kirjan esimerkkien kautta avoimen rasistisena.
Halla-ahon kirjoituksissa toistuu eri vuosina myös kielteinen suhtautuminen juutalaisuuteen. Nurmen tulkinnan mukaan kyse ei ole sattumasta.
– Halla-aho on yli 30-vuotiaana väitöskirjatutkijana julistanut, että häntä ei juutalaisten kansanmurha holokausti kiinnosta, ja (hän on) kutsunut sitä historialliseksi kuriositeetiksi. Auschwitzin vapauttamisen 60-vuotismuiston juhlallisuuksien aikaan Halla-aho kirjoittaa holo-hölöttäjistä ja holo-hölinästä, Nurmi toteaa.
Hän lisää, ettei teksti edusta tyylilajiltaan satiiria, vaan siitä huokuu sen kirjoittajan henkilökohtainen suhtautuminen juutalaisiin.
Kirjassa palataan myös lukiovuosiin. Vuonna 1991 metallimusiikkiin keskittynyt Fear-lehti haastatteli lukioikäistä Halla-ahoa. Haastattelussa kysyttiin “haluaisitteko olla orjakauppiaita”, johon Halla-aho vastasi:
– Minä ainakin haluaisin piiskata ja komennella neekereitä. (Tämä ei ole huumorivastaus. Neekeri ei ole naurun asia. Minä olen arjalainen ja ylpeä siitä.)
Sulkeissa oleva lisäys oli toimittajan mukaan Halla-ahon tekemä.
Kohti politiikkaa jo vuonna 2003
Halla-aho itse ei antanut kirjaa varten haastattelua. Lähteenä on käytetty verkkokirjoitusten ohella lukuisia haastatteluita sukulaisista poliitikkoihin ja entisiin opiskelukavereihin ja opettajiin.
Halla-aho kirjoitti tunnettua Scripta-blogiaan erityisesti vuosina 2003–2015. Scripta on Nurmen mukaan pullollaan rotuajattelua ja solvauksia, vaikka kirjoituksia yrittäisi selittää huumoriksi tai ironiaksi.
– Halla-ahon retoriikka on provokatiivista ja usein avoimen vihamielistä. Tarkoituksellinen hyökkäävyys on tehnyt Halla-ahosta myös vastustajien maalitaulun. Ja kun Halla-ahosta on tehty maalitaulu, hänen on puolestaan ollut helppo uhriutua sananvapauden marttyyrinä, Nurmi analysoi.
Myös Halla-ahon poliittisen uran alku täsmentyy kirjassa. Poliittisen uran ensimmäinen askel tapahtui jo vuonna 2003, kun hän asettui ensimmäistä kertaa ehdolle Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistoon sitoutumattomien porvareiden listalta.
Halla-aho nousi Helsingin kaupunginvaltuustoon 2009 ja kansanedustajaksi ensikerran vuonna 2011. EU-parlamentissa hän istui vuosina 2014–2019. Puoluejohtajaksi hänet valittiin Jyväskylän puoluekokouksessa 2017.
uutiskirje 
