Vuonna 1976 viisi mustaa naista haastoi työnantajansa General Motorsin oikeuteen. 1970-luvun laman myötä yrityksessä oli aloitettu laajat irtisanomiset, ja irtisanomisjärjestyksen mukaan uusimmat työntekijät saivat lähteä ensimmäisinä. Yritys oli alkanut palkata mustia naisia vasta vuodesta 1964 alkaen. Tästä johtuen kaikki mustat naiset irtisanottiin.
Naiset hävisivät oikeudenkäynnin, sillä tuomarin mukaan oli mahdotonta käsitellä sukupuolta ja etnistä taustaa yhdessä. Yritys ei ollut irtisanonut kaikkia naisia eikä kaikkia mustia. Sillä, että kaikki mustat naiset olivat saaneet lähteä, ei sitten ollut niin väliä.
Feministi Kimberlé Crenshaw kuitenkin piti huolta siitä, että tapauksella oli historiallisesti väliä. Kyseisen oikeudenkäynnin vuoksi hän esitteli termin intersektionaalisuus, josta myöhemmin tulisi koko feminismin uusimman aallon määrittelevä tekijä.
Intersektionaalisella feminismillä tarkoitetaan useiden valtarakenteiden yhtäaikaista huomioimista. Kyseisen oikeudenkäynnin työntekijät olivat joutuneet syrjinnän kohteiksi siksi, että he olivat sekä mustia että naisia yhtäaikaisesti.
Sekä siksi, että he olivat työväenluokkaisia.
Luokkakysymys on erottamaton osa intersektionaalista ajattelutapaa. Elämme yhä yhteiskunnassa, jossa luokkatausta vaikuttaa mahdollisuuksiimme ja estää tasa-arvoa. Aito intersektionaalisuus pyrkiikin häivyttämään luokkaeroja parantamalla työntekijöiden asemaa sekä tasaamalla tulo- ja varallisuuseroja. Eli toteuttamalla vasemmistolaista politiikkaa.
Yhä useampi oikeistofeministi julistaa intersektionaalisuuden ohjaavan toimintaansa. Samalla he kuitenkin ajavat luokkaeroja vahvistavaa oikeistolaista politiikkaa. Intersektionaalisuudessa ei voi napsia vain rusinoita pullasta ja sivuuttaa luokkakysymystä. Sillä kuten sen juuretkin osoittavat, intersektionaalisuus on ennen kaikkea vasemmistolaisuutta.
Kirjoittaja on Vasemmisto-opiskelijoiden puheenjohtaja.
uutiskirje 
