Kysymys minimipalkkalain tarpeellisuudesta Suomessa osoittautuu yllättävän vaikeaksi vastattavaksi ekonomisteille. Taloustieteilijöistä 31 prosenttia katsoo, että Suomeen on syytä säätää minimipalkkalaki, mikäli useampi ala irtautuu liittokohtaisista työehtosopimuksista. Lähes yhtä paljon eli 29 prosenttia vastaajista on eri mieltä.
Ekonomistikoneen tuoreen kyselyn mukaan epävarmoja tai vailla mielipidettä minimipalkkakysymykseen oli taloustieteilijöistä 41 prosenttia.
Kysymys koski väitettä, jonka mukaan Suomeen on syytä säätää minimipalkkalaki, mikäli useampi ala irtautuu metsäteollisuuden tapaan liittokohtaisesta työehtosopimusmenettelystä.
Useat taloustieteilijät toteavat kommenteissaan, että asia voisi tulla harkittavaksi, mikäli työehdoista sopiminen hajautuu useilla aloilla. Toisaalta he kiinnittävät huomiota minimipalkan mahdollisiin kielteisiin työllisyysvaikutuksiin ja mallin huonoon yhteensopivuuteen sosiaaliturvan kanssa.
”Syytä valmistella lainsäädäntöä”
Esimerkiksi samaa mieltä väitteen kanssa ollut Markus Jäntti Tukholman yliopistosta toteaa, että toimiva työehtosopimusjärjestelmä on vähentänyt tarvetta työelämän minimiehtojen erillisille sääntelylle, mutta lainsäätäjän on hänen mielestään syytä valmistella lainsäädäntöä sen varalle, että monet alat irrottautuvat. ”Tilanteen lauetessa voisi tarvittavan lainsäädännön kanssa tulla kiire.”
Samaa mieltä on myös Palkansaajien tutkimuslaitoksen Tuomas Kosonen. Hänestä Suomessa voisi olla selkeämpi minimipalkkalaki joka koskisi tilanteita, joissa työehtosopimukset eivät päde edes yleissitovuuden kautta.
”Noin 10 prosenttia työvoimasta on työehtosopimusten ulkopuolella. Silloin laki sanoo aika epämääräisesti että työstä pitää saada kohtuullista palkkaa, ja mielestäni tällöin voisi olla joku selkeä, mahdollisesti alakohtainen euroraja mainittu”, Kosonen vastaa.
Päätöksenteko paikalliseksi, ei eduskuntaan
Aki Kangasharju Elinkeinoelämän tutkimuslaitokselta taas oli eri mieltä väitteen kanssa. Hän toteaa, että minimipalkkalaki siirtäisi työmarkkinoiden päätöksentekoa eduskuntaan, vaikka sitä pitäisi lisätä paikallisesti. ”Johtaisi helposti matalimpien palkkojen nousuun, mikä heikentäisi lisää vähänkoulutettujen työllisyyttä.”
Epävarma väitteestä on puolestaan Vesa Kanniainen Helsingin yliopistosta. Hän toteaa, että hyviä vaihtoehtoja ei ole tarjolla. ”Minimipalkka estää kaikkein matalimman tuottavuuden työvoiman työllistymisen, paitsi monopsonin ( eli kun markkinoilla on vain yksi tavaroiden tai palvelujen ostaja) tapauksessa. Suomessa julkinen terveydenhuolto toimii pitkälle monopsonin tavoin: julkinen sektori on suurin palvelujen ostaja. ”
Kanniainen jatkaa, että ay-liike kannattaa minimipalkkaa, koska silloin matalan tuottavuuden työvoima ei kilpaile sen työllistetyn jäsenistönsä kanssa työpaikoista. ”Minimipalkkaan liittyy siksi myös korkeampi veroaste, koska työtön väestö rahoitetaan sosiaalisturvalla. Minimipalkkaa puoltaa perälautana toive etenemisestä yrityskohtaisiin työsopimuksiin.” Lopuksi Kanniainen suosittelee Suomea imitoimaan niitä maita, joissa työllisyyspolitiikka on ollut meitä menestyksellisempää, eli Ruotsia, Tanskaa ja Saksaa.
Säätelyllä työllisyys paranee ja palkkataso nousee
Matti Pohjola Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta toteaa, että koska työmarkkinoilla ei vallitse täydellinen kilpailu, vaan ne ovat monopsonistiset, yhteiskunta voi työsuhteen minimiehtojen säätelyllä parantaa työllisyyttä ja nostaa palkkatasoa. Hän jatkaa, että jollakin tavoin määritelty minimipalkka onkin käytössä noin 90 prosentissa maailman maista.
Ekonomistikone selvittää ekonomistien kannat ajankohtaisiin talouden kysymyksiin. Minimipalkkalaki on ajankohtainen, koska EU-komissio julkisti äskettäin esityksensä vähimmäispalkkadirektiiviksi.
uutiskirje 