Palkkatuki
lukuina
Palkkatuen turvin työskenteli vuosina 2017–2019 Suomessa kuukausittain keskimäärin 19 000–21 000 henkilöä vuoden aikana. Vuosittain palkkatuella työskenteli kaikkiaan 44 000–46 000 eri henkilöä.Yrityksissä heistä työskenteli 37–38 prosenttia, kunnissa samoin 37–38 prosenttia ja kolmannella sektorilla loput noin 25 prosenttia.
Valtio on käyttänyt palkkatukiin viime vuosina noin 250 miljoonaa euroa vuodessa.
Tämän vuoden budjettiin tehtiin 10 miljoonan euron lisäys palkkatuen volyymin kasvattamiseksi. Lopullinen toteuma riippuu asiakkaiden palvelutarpeesta. Samaa määrärahaa käytetään myös muihin työnhakijoiden palveluihin.
Palkkatukijakson enimmäiskesto on 12 kuukautta niille, jotka ovat olleet työttömiä vähintään 12 kuukautta palkkatukea edeltävän 14 kuukauden aikana, ja muille 6 kuukautta. Monesti jaksot ovat enimmäispituuksia lyhempiä.
Palkkatukea voidaan myöntää myös esimerkiksi vamman tai pitkäaikaissairauden vuoksi, jolloin tuki voi olla käytännössä jopa pysyvää. Myös yli 60-vuotiaiden palkkatukijaksot voivat olla pitkiä.
Oppisopimuskoulutuksen aikaiseen työntekoon palkkatukea voidaan myöntää koko koulutusjakson ajalle.
Palkkatukea käytetään laajasti eri toimialoilla, mutta matalapalkka-alat korostuvat. Suurin yksittäinen ammattiryhmä vuonna 2019 olivat myyjät ja kauppiaat.
Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö
Suomessa on harjoitettu 1970-luvulta alkaen aktiivista työvoimapolitiikkaa, jolla valtiovalta edistää työttömien ja avoimien työpaikkojen kohtaamista. Sen yksi osa on alkujaan valtion työllisyystöitä korvannut palkkatukijärjestelmä, jossa valtio maksaa työnantajalle osan pitkäaikaistyöttömän palkkakustannuksista.
Palkkatukeen panostaminen on ollut pitkään kiistelyn kohteena. Juha Sipilän (kesk.) hallitus leikkasi palkkatukimäärärahoja, kun taas Antti Rinteen (sd.) ja Sanna Marinin (sd.) hallitusten ohjelmaan kuuluu palkkatuen lisääminen osana työllisyysasteen nostamista.
Palkkatuesta on Suomessa niukasti tutkimustietoa. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos (Etla) arvioi vuosina 2017–2018 palkkatuen vaikuttavuutta valtioneuvoston kanslian sponsoroimassa hankkeessa. Tarkastelun kohteena oli erityisesti työttömien työllistyminen avoimille työmarkkinoille palkkatukijakson jälkeen.
Tulokset olivat samansuuntaisia kuin aiemmissa kansainvälisissä ja kotimaisissa selvityksissä: yrityksiin kohdistuva palkkatuki lisää avoimille työmarkkinoille työllistymistä. Sen sijaan kuntasektorille ja kolmannelle sektorille kohdistuvalla palkkatuella ei tällaista vaikutusta havaittu.
– Yrityksiin työllistettävissä on paljon henkilöitä, joiden työllistymistodennäköisyys on joka tapauksessa suuri. Se instrumentti toimii työllisyysmielessä parhaiten, sanoo arviointihankkeeseen osallistunut Etlan tutkimusjohtaja Antti Kauhanen.
Niiden ryhmien tilannetta, joille työllistyminen on hankalinta, palkkatuki ei siis näytä pitemmän päälle helpottavan. Kauhanen kuitenkin korostaa, että tutkimukset ovat keskittyneet vain työllisyyteen ja tuloihin.
– Ihmisten hyvinvointia ei rekistereihin kirjata.
Palkkatuki
katkaisee työttömyyden
Työttömien keskusjärjestö ajaa palkkatuen käytön lisäämistä ja on esittänyt palkkatuettua työtä subjektiiviseksi oikeudeksi pitkään työttömänä olleille. Vaikka palkkatuki ei edistäisikään avoimille työmarkkinoille työllistymistä, sen vaikutukset työttömien elämään ja hyvinvointiin ovat positiivisia, toteaa Työttömien keskusjärjestön toiminnanjohtaja Jukka Haapakoski.
– Työttömän näkökulmasta parasta on, että pääsee töihin ja työttömyys katkeaa. Palkkatuetusta työstä maksetaan työehtosopimuksen mukainen palkka työtuntien mukaisesti.
Esimerkiksi työkokeilussa ja kuntouttavassa työtoiminnassa työstä tai osallistumisesta palveluun saa työttömyysturvan päälle pääsääntöisesti vain yhdeksän euron kulukorvauksen päivältä, Haapakoski vertaa.
Antti Kauhasen mukaan kuntasektorin ja kolmannen sektorin palkkatukien tavoitteita olisi hyvä miettiä uudelleen.
– Koska ne harvemmin edistävät avoimille työmarkkinoille työllistymistä, olisi kysyttävä, onko se näiden instrumenttien keskeinen tarkoitus vai ei.
– Kolmannella sektorilla on paljon henkilöitä, joiden ei ole järkevää olettaakaan työllistyvän tukijakson jälkeen avoimille työmarkkinoille. Pitäisi miettiä, minkälaisia palveluja he tarvitsevat ja mitkä toimet heidän hyvinvointiaan eniten parantavat.
Palveluihin päätyminen
sattumanvaraista
Haapakoskikin pitää keskustelua eri malleista tervetulleena. Työttömien jakaminen erilaisten palvelujen piiriin on hänen mukaansa usein sattumanvaraista. Heikosti työllistyville on palkkatuen lisäksi tärkeää kuntoutus, koulutus ja ennen kaikkea työpaikat, joihin sijoittua.
– Mutta jos palkkatukea ei käytetä eikä mitään muuta tule tilalle, heidän tilanteensa ja hyvinvointinsa heikkenee entisestään, Haapakoski korostaa.
Tämä on näkynyt esimerkiksi Kaarinan kunnassa, jossa pitkään 2000-luvulla suhteellisen iso osa työttömistä työnhakijoista oli palvelujen, kuten palkkatuen, piirissä. Kun palkkatuen määrärahat ja kunnan paikallisille yhdistyksille jakamat tuet vähenivät, pitkäaikaistyöttömyys lisääntyi merkittävästi.
Haapakosken mukaan kuntien kannattaisi tilata yrityksiltä ja kolmannelta sektorilta sosiaalisin kriteerein palveluja, joiden tekijöiksi pyrittäisiin saamaan pitkäaikaistyöttömiä.
Sipilän hallitus vähensi erityisesti kolmannen sektorin palkkatukimahdollisuuksia. Työttömien keskusjärjestökin luopui palkkatuetun työn teettämisestä, vaikka sen jäsenyhdistyksissä sitä edelleen teetetään. Ongelmana on myös tukijaksojen lyhentyminen.
– Mitä lyhyempi jakso on, sitä enemmän se ohjaa teettämään vain suorittavaa työtä, vaikka yhteiskunnassa koulutusvaatimukset lisääntyvät, Haapakoski harmittelee.
Helpotusta
byrokratiaan
Palkkatuki on valtiolle edullinen tapa työllistää, sillä valtio korvaa palkasta vain osan ja säästää samalla työttömyyskorvauksen verran sekä saa verotuloja. Aina työllisyys ei kuitenkaan kasva, koska osa työpaikoista täytettäisiin myös ilman tukea. Joskus tehtävään palkattaisiin jopa sama henkilö.
– Tästä on jonkin verran näyttöä. Mitään hyviä suoraviivaisia ratkaisuja asiaan ei ole. Todennäköisesti palkkatuen sivuvaikutukset täytyy vain hyväksyä, Antti Kauhanen toteaa.
Sivuvaikutuksia pyritään hillitsemään esimerkiksi sillä, että vast’ikään työntekijöitä irtisanonut työnantaja ei voi saada palkkatukea.
Ruotsissa sivuvaikutusten on todettu kasvaneen sen jälkeen, kun palkkatuesta tuli subjektiivinen oikeus yli 12 kuukautta työttömänä olleille ja viranomaisharkintaa vähennettiin vuonna 2007. Viranomaisharkinta on kuitenkin kaksipiippuinen asia, Kauhanen pohtii.
– Jos byrokratia kasvaa, palkkatukijärjestelmän käyttö ja siten työllistävyys voi vähentyä. Tutkijana minua on hämmästyttänyt suomalaisen palkkatukijärjestelmän monimutkaisuus, Kauhanen toteaa.
– Järjestelmän soveltaminen on haastava tehtävä te-toimistojen virkailijoille, joilta ei vaadita kovin korkeaa koulutusta, Haapakoski säestää.
Hallitus on nyt puuttumassa järjestelmän monimutkaisuuteen. Syksyn budjettiriihessä tehtiin linjauksia uudistuksesta, jossa yksinkertaistetaan palkkatukisäännöksiä ja puretaan palkkatuen oikeudellisia esteitä. Uudistuksen arvioidaan lisäävän työllisyyttä 500–1 000 henkilön verran.
Kohti yksilöllisempää
palvelua
Haapakoski toivoo, että jatkossakin yhdistykset voisivat saada sellaista palkkatukea, jossa korvataan 100 prosenttia palkkakustannuksista.
– Yhdistyksen tekemä yleishyödyllinen, kaikille avoin ja kaikkia hyödyttävä toiminta on kunnan hyvinvointi- ja terveystyön jatkamista, Haapakoski perustelee.
Hän toivoo myös pitkäkestoisia palkkatukia esimerkiksi yli 55-vuotiaille pitkäaikaistyöttömille, joiden työllistymismahdollisuudet ovat heikot. Nykyään he joutuvat usein tyhjänpantteina odottamaan oikeutta uuteen palkkatukijaksoon.
Kauhanen toivoo lisää tutkimuksia, joilla saataisiin laajempia näkökulmia palkkatukeen.
– Voitaisiin enemmän tarkastella palkkatukien vaikutuksia elämänlaatuun, elämänhallintaan ja hyvinvointiin.
Lisäksi palvelukokonaisuutta tulisi Kauhasen mukaan miettiä uudelleen ja tehdä siitä mahdollisimman yksilöllinen. Sekä Haapakoski että Kauhanen pitävät olennaisena te-toimistojen resurssien ja henkilöstön lisäämistä, joka onkin nykyhallituksen suuntauksena.
Palkkatuki
lukuina
Palkkatuen turvin työskenteli vuosina 2017–2019 Suomessa kuukausittain keskimäärin 19 000–21 000 henkilöä vuoden aikana. Vuosittain palkkatuella työskenteli kaikkiaan 44 000–46 000 eri henkilöä.Yrityksissä heistä työskenteli 37–38 prosenttia, kunnissa samoin 37–38 prosenttia ja kolmannella sektorilla loput noin 25 prosenttia.
Valtio on käyttänyt palkkatukiin viime vuosina noin 250 miljoonaa euroa vuodessa.
Tämän vuoden budjettiin tehtiin 10 miljoonan euron lisäys palkkatuen volyymin kasvattamiseksi. Lopullinen toteuma riippuu asiakkaiden palvelutarpeesta. Samaa määrärahaa käytetään myös muihin työnhakijoiden palveluihin.
Palkkatukijakson enimmäiskesto on 12 kuukautta niille, jotka ovat olleet työttömiä vähintään 12 kuukautta palkkatukea edeltävän 14 kuukauden aikana, ja muille 6 kuukautta. Monesti jaksot ovat enimmäispituuksia lyhempiä.
Palkkatukea voidaan myöntää myös esimerkiksi vamman tai pitkäaikaissairauden vuoksi, jolloin tuki voi olla käytännössä jopa pysyvää. Myös yli 60-vuotiaiden palkkatukijaksot voivat olla pitkiä.
Oppisopimuskoulutuksen aikaiseen työntekoon palkkatukea voidaan myöntää koko koulutusjakson ajalle.
Palkkatukea käytetään laajasti eri toimialoilla, mutta matalapalkka-alat korostuvat. Suurin yksittäinen ammattiryhmä vuonna 2019 olivat myyjät ja kauppiaat.
Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö
uutiskirje 
