Dekkarivuosi 2020 on pian lopussa. Sato on ollut runsas ja hyvä – parhaiden osalta. Dekkareiden suursuosion lieveilmiö on se, että ulkomaisia käännetään menekin toivossa ilman riittävää laaduntarkkailua. On syntynyt yhä selvempi jako kahteen. Parhaat käännöskirjat ovat ilmiömäisen hyviä, huonoimmat täysin kelvottomia.
Ilahduttavaa on kotimaisten dekkarien tason selvä nousu muutaman viime vuoden aikana. Meillä riittää nyt tasoa, leveyttä ja monimuotoisuutta.
Kansan Uutiset valitsi suuresta joukosta vuoden kymmenen parasta rikoskirjaa. Joukossa on laadullaan yllättäneitä esikoisia, hitaasti kypsyneiden mestarien huipputöitä ja vakiintuneiden nimien aina vaan korkeatasoisia teoksia.
Kirjat eivät ole tässä missään erityisessä järjestyksessä. Ne on arvioitu KU:ssa aiemmin vuoden kuluessa.
Kale Puonti: Manni
Tänä vuonna saatiin kahdelta poliisilta vähintään hyvät dekkariavaukset.
Yli 30 vuotta poliisina työskennelleen Kale Puontin esikoisdekkarilla Manni on tavallista kiinnostavampi tausta. Huumepoliisissa hänen esimiehensä oli Jari Aarnio. Manni on syntynyt petetyksi tulon tunteista ja halusta palauttaa huumepoliisin maine.
Puoni tuo esiin huumekaupan toimintatavan, kansainväliset kytkökset ja raa`an todellisuuden. Voiko enää epälojaalimpaa ”veljeskuntaa” olla olemassakaan?
Huumepoliisia, ”Pasilan myrkkyä”, kokenut poliisimies kuvaa luonnollisesti asiantuntevasti ja vivahteikkaasti. Poliisin toiminnan kuvaus on realistista, mutta Puonti ei tukahduta hyvää tarinaa liiallisilla tutkintateknisillä yksityiskohdilla.
Yleensä moitin, että kirjassa on liikaa sivuja. Mannin kohdalla niitä on liian vähän. Teos etenee liiankin sutjakkaasti pisteestä a pisteeseen b ja niin edelleen. Manni joutuu rosvojen ja poliisien takaa-ajamaksi, mutta Puonti ei oikein saa jännitystä kehiteltyä tästä herkullisesta asetelmasta.
https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/4303555-entisen-huumepoliisin-vaikuttava-dekkariavaus
Niko Rantsi: Sinun edestäsi vuodatettu
Kahden poliisin esikoidekkarien vertailussa ylikonstaapeli Niko Rantsi osoittautuu vielä paremmaksi. Sinun puolestasi vuodatettu kertoo rikosten maailmasta poliisiromaaniksi poikkeavalla tavalla: kaikki jutut eivät välttämättä pääty, kadonneet löydy ja paha saa palkkaansa. Juttuun jollain lailla kytköksissä olevien elämä jatkuu joskus epävarmuudessa.
Henkilöt ovat hyvin rakennettuja. Heillä on muutakin kuin työ – kokonainen elämä. Kovien juttujen tutkijana marinoituneella Rantsilla on herkkyyttä poliisin, heidän läheistensä ja rikosten uhrien omaisten uskottavalle kuvaamiselle.
https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/4273379-dekkari-poliisimiehen-hieno-poliisiromaani
Hans Rosenfeldt: Surman susi
Silta-tv-sarjan luoja Hans Rosenfeldt palaa sen henkeen ensimmäisessä omassa dekkarissaan Surman susi. Mestari näyttää jäljittelijöille, että samanlaisista aineksista voi rakentaa kokonaan uutta ja täysin omanlaisensa huipputason trillerin.
Hän ottaa tarinan suvereenisti haltuunsa, koska ymmärtää sen, minkä niin moni muu unohtaa. Rikoskirjassakin henkilökuvaus on onnistumisen kannalta keskeistä. Ketä kiinnostaa, jos murhia tulee liukuhihnalta, mutta niiden tekijät ja uhrit jäävät henkilöinä etäisiksi?
Rosenfeldt annostelee kirjassaan arkidraamaa, poliisin perustutkintaa ja henkeä salpaavia toimintajaksoja.
https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/4346789-dekkari-silta-sarjan-luoja-murhaa-nyt-suomen-rajalla
Max Seeck: Pahan verkko
Pahan verkko on Max Seeckin viides kirja. Kolme ensimmäistä edustivat kansainvälistä toimintajännitystä, edellinen psykologista dekkaria, joka vei Seeckin maailman maineeseen. Uskollinen lukija myytiin 38 maahan ja siitä on tullut myynti- ja arvostelumenestys Yhdysvalloissa.
Pahan verkko on askel kohti perinteisempää poliisiromaania ja sellaisena niin täydellinen kokonaisuus kuin kuvitella saattaa. Seeck ei tavoittele uutta kansainvälistä menestystä helpoimman jälkeen, vaan kehittelee rauhallisesti henkilökuvia ja todella onnistunutta juonikuviota, jossa on muutakin itua kuin jännityksellä pelaaminen.
Pahan verkko on niin toista kuin itseään toistavat ruotsalaiset nordic noirit. Loistavan tarinan ja hyvien sivujuonien lisäksi Seeckin kielessä on jotain, joka nostaa Pahan verkon kauas yli tavallisten trillerien.
Camilla Grebe: Varjokuvat
Kun on saanut lyhyen ajan sisällä kaksi kertaa palkinnon Ruotsin vuoden parhaasta rikosromaanista, on lukijalla oikeus odottaa erityistä laatua. Sitä Camilla Grebeltä myös saa. Hänen neljäs oma dekkarinsa Varjokuvat on omaperäinen yhteiskunnallinen rikosromaani jännityksestä tinkimättä.
Varjokuvat alkaa vuodesta 1944, jatkuu noin 20 vuotta myöhemmin ja ennen nykyaikaa ollaan vielä 1980-luvulla. Grebe tutustuttaa meidät naispoliiseihin tai poliisisisariin eri vuosikymmenillä. Kantava teema on muotoaan muuttava, mutta koko ajan jatkuva epätasa-arvo. Sukupuolten välisen tasa-arvon mallimaassa Ruotsissa on edelleen syrjiviä rakenteita. Ne voivat olla enemmän tai vähemmän piilossa, mutta ovat silti.
Ari Wahlsten: Hyvästi enkelini
Ari Wahlsten kulkee sankarinsa Kit Karisman tapaan omia polkujaan suomalaisessa dekkarissa. Hän ei kirjoita poliisiromaaneja, ei trillereitä eikä synkkää nordic noiria. Wahlstenin laji on perinnetietoinen amerikkalaistyylinen yksityisetsivädekkari suomalaisin maustein, mutta chanderimaiseen tyyliin toki.
Wahlstenin Kit Karisma -sarja on neljässä osassaan vakiinnuttanut paikkansa suomalaisen dekkarin omaperäisenä helmenä. Yksityisetsivästä voi kertoa näinkin ja se tuntuu taas tuoreelta. Kit Karisma on vanhanaikainen romanttinen sankari, joka ei lankea rahan eikä lihan houkutuksiin.
Wahlsten hoitaa hommansa läpeensä tyylikkäästi ja ilman typerää huumoria tai värikkäiksi tarkoitettujen sivuhenkilöiden horinoita. Napakasti kerrottu kekseliäs tarina riittää ja kantaa.
https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/4241378-kit-karisman-karisma-kestaa
Arttu Tuominen: Hyvitys
Arttu Tuominen on eittämättä suomalaisen dekkarin tähti, mutta tarkkaan ottaen ei mikään uusi sellainen. Hyvitys on hänen jo viides dekkarinsa. Kirjoja on tullut tasaiseen tahtiin vuodesta 2015. Vasta viime vuonna ilmestynyt Verivelka nosti hänet kuitenkin suurempaan tietoisuuteen. Teos palkittiin vuoden parhaan dekkarin Johtolanka-palkinnolla.
Delta-sarjan avausosa Verivelka oli jokseenkin täydellinen rikosromaani ja Hyvitys on vähintään yhtä hyvä. Tuominen kuvaa varmoin ottein aikamme myrkyttynyttä ilmapiiriä ja katsoo pidemmälle, mihin se voi johtaa meilläkin, niin kuin on jo monessa tapauksessa johtanut eri puolilla maailmaa. Teos on pelottavan ajankohtainen, nykyromaani parhaimmillaan.
Hyvitys liittyy pohjoismaisten dekkarien ketjuun, jossa murhat ovat raakoja, teoilla on taustansa ja kaiken takana on tarkka analyysi yhteiskunnallisesta kehityksestä juuri nyt.
Seppo Jokinen: Pisara veressä
Seppo Jokisen komisario Koskinen on ratkonut maanläheiseen tyyliinsä rikoksia Tampereella ja sen lähiseuduilla jo 25 vuotta. Uutuusluettelot kertovat, että ensi keväänä Jokinen saavuttaa Kalle Päätalon Iijoki-sarjan nimikkeiden määrässä, kun vuorossa on Koskinen numero 26.
Juhla-Koskiseen Pisara veressä Jokinen on keksinyt vähän uutta lähestymistapaa. Nyt tapaamme myös nuoren järjestyspoliisin konstaapelin Sakari Koskisen syksyllä 1986. Hän on paikalla, kun Varalan urheiluopiston läheltä veneestä löytyy tapettu lentopallovalmentaja. Rikostutkijoita paikalle odottaessaan Koskinen tutustuu järjestyspoliisissa juuri aloittaneeseen Pekkiin.
Juttu jää pimeäksi, mutta pulpahtaa uudelleen pinnalle 33 vuotta myöhemmin.
Koskaan et muuttua saa, on useimmissa yhteyksissä typerä vaatimus, mutta Jokisen kirjoihin se pätee. No, lievennetään: mitään ei tarvitse muuttaa. Haluamme Koskisen juuri tällaisena ihmissuhteissaan vähän kömpelönä, nopeasti ärtyvänä ja yhtä nopeasti leppyvänä omaperäisistä persoonista koostuvan tutkintaryhmän johtajana.
https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/4264455-dekkari-komisario-koskinen-muistelee-menneita
Niklas Natt och Dag: 1794
Ruotsin vanhimpaan elossa olevaan aatelissukuun kuuluva Niklas Natt och Dag teki vuosi sitten vaikuttavan avauksen vuoden 1793 Tukholmaan sijoittuvalla romaanilla 1793. Se tuntui täydelliseltä teokselta, mutta ei kai sitten ollutkaan, koska jatko-osa 1794 on vielä parempi. Mihin Natt och Dag yltääkään trilogian päättävässä 1795:ssä ensi vuonna?
Uutuutta voi kutsua muodikkaasti hybridiksi. Se on yhtä aikaa suuri historiallinen romaani, kauhistuttava jännityskertomus ja vähän tietokirjakin. Ainakaan minä en tiennyt, että Ruotsin valtakunta on rikastunut orjakaupallakin.
1794 on yksinkertaisesti mestariteos, jokaisella osa-alueellaan. Historiallisena romaanina se avaa silmiä ja puistattaa. Rikosromaanina se on nerokas ja rankka. Loppu on hirveä, mutta paljon jää vielä auki. Tulevaa päätösosaa 1795 jää odottamaan nälkäisenä.
Anna Ekberg: Kadotettu nainen
Tanskalaiset Anders Rønnow ja Jacob Weinreich kirjoittavat naisista kertovia tarinoita nimimerkillä Anna Ekberg.
Ekbergin kolmatta teosta Kadotettu nainen markkinoidaan trillerinä ja dekkarina, koska niin on myyvintä. Kirjassa onkin parhaiden dekkarien kerronnallinen imu ja tapahtumien intensiteetti, mutta itse kutsuisin sitä suureksi silmiä avaavaksi romaaniksi meidän niin monien epäoikeudenmukaisuuksien maailmastamme.
Kirjassa tapahtuvasta vimmaisesta etsinnästä syntyy mieltä puristava kuvaus köyhän Afrikan todellisuudesta. Entisten lapsisotilaiden haastatteluihin ja muuhun perusteelliseen taustatyöhön pohjautuva Kadotettu nainen vie syvälle maanosan loputtomien sotien mekanismeihin ja varsinkin naisten ja lasten lohduttomaan asemaan. Osansa saavat länsimaiden auttamispyrkimykset, jotka pahimmillaan lisäävät ongelmia.
uutiskirje 
