Meillä suomalaisilla on todella hyvät oltavat: Vapaa yhteiskunta (paitsi valmiuslaki), puhdas luonto (paitsi kaivosyhtiöt) ja kannatamme kaikkia hyviä asioita (paitsi persujen ajatushautaamo). Täältä katsoen on helppoa ja hauskaa tuomita muualla tapahtuva orjuus, hiilipäästöt ja kaikki muukin epäoikeudenmukaisuus.
Ikävä tosiasia on, että olemme tehneet orjuuden suhteen samoin kuin hiilipäästöjen: ulkoistaneet ne kehitysmaihin, joissa valmistetaan luksushyödykkeemme. Saamme Prismasta halvalla herkullisia suklaapatukoita ja pehmeitä puuvillapaitoja. Niitä varten on pilattu ympäristöä ja hakattu orjia, mutta eihän se meidän vikamme ole! Eihän?
Maailmassa on kymmeniä miljoonia orjia. Itse asiassa enemmän kuin koskaan ennen historiassa.
Suklaa on meidän kaikkien salainen pahe, jonka syöminen on uhriton rikos. Sen valmistaminen sen sijaan ei ole uhriton rikos vaan vaatii miljoonia lapsityöläisiä, joista monet ovat orjia. Lapset levittävät vaarallisia hyönteismyrkkyjä, käyttävät teräviä työkaluja ja kantavat painavia kuormia. Palkkaa lapsiorjille ei tietenkään makseta puhumattakaan siitä, että he pääsisivät kouluun. Jos he yrittävät paeta plantaaseilta, heidät hakataan tai tapetaan.
Norsunluurannikon orjaplantaaseilla kerätyt suklaapavut valmistetaan kaakaomassaksi tai kaakaovoiksi, joka lähetetään muihin maanosiin, jossa siitä tehdään suklaata. Suklaa paketoidaan amerikkalaisten tai suomalaisten brändien kääreisiin ja viedään kioskeihin myytäväksi. Sitten sinä ostat patukan ja syöt sen tuntien huonoa omaatuntoa, sillä suklaassa on sokeria.
Suklaan ja puuvillan ohella Suomessa myydään orjien keräämiä, louhimia tai pyydystämiä tomaatteja, kahvia, sokeria, kultaa, timantteja, katkarapuja ja tonnikalaa, sekä orjien valmistamista raaka-aineista tehtyä elektroniikkaa. Myös rauta, kumi ja palmuöljy saattaa päätyä meille orjuuden kautta.
Suklaa on hyvä esimerkki, koska se on sitä maustesotien aikaista kolonialistista perintöä, johon tämän päivän orjuuskeskustelu liittyy, ja koska tänä vuonna pitäisi tapahtua jotain.
Vuonna 2001 Yhdysvaltain edustajainhuoneessa harkittiin suklaaseen joutsenmerkin tapaista tunnusta, josta näkisi, että se ei ole orjien valmistamaa. Tietenkin suklaateollisuus vastusti tätä orjavapaa-merkkiä mutta lupasi kehittää keinoja lopettaa lapsityövoiman ja orjien käytön suklaata tuottavissa maissa.
Päätös ei kuitenkaan ollut sitova, ja kun tuloksia ei ollut saavutettu vuoteen 2005 mennessä, sitä pidennettiin kolmella vuodella. Sitten vielä kahdella. Tuorein takaraja on vuonna 2020 eli juuri nyt, emmekä ole lähelläkään lapsiorjuuden lakkauttamista kaakaoplantaaseilla.
Myös suomalainen Fazer hangoitteli pitkään vastaan selitellen, että on mahdotonta tietää, mistä mikäkin kaakaopapu tulee. Kolme vuotta sitten he kuitenkin ilmoittivat, että 100 prosenttia heidän käyttämästään kaakaosta on vastuullisesti tuotettua. Tämä on hieno esimerkki! Toivottavasti myös puolueettomat valvojat pääsevät tarkistamaan nämä väitteet.
Suuri osa kaupoissamme myytävästä suklaasta on edelleen lapsien tai orjien valmistamaa.
Jos nautimme orjuuden hedelmistä, emme voi hyvällä omallatunnolla vastustaa orjuutta. Suomen ja EU:n on kiellettävä kaikkien orjatuotteiden myynti. Tämä onnistuu vain pitämällä asiaa jatkuvasti esillä, vaatimalla hyötyjiä tilille ja muistamalla, että orjuus on väärin.
Poissa silmistä ei saa olla poissa mielestä.
Kirjoittaja on kirjailija, pelisuunnittelija ja yrittäjä.
uutiskirje 