Lukemattomat thaimaalaiset perheet menettivät merenrannalla tai saarella sijainneen kotinsa tapaninpäivän 2004 tsunamissa. Monille suuryhtiöille tämä oli onnenpotku!
Thaimaan kauniit rannat ovat loistava paikka hotelleille, kasinoille ja katkarapufarmeille. Mutta kun laguunissa on jo kylä, ei sitä olekaan grynderin helppo ostaa hotellitontiksi. Tarjouksista ja uhkauksista huolimatta thait pysyivät kodeissaan. Mutta sitten tuli tsunami.
Hyökyaallon tuhottua kalastajakylät ei thaiperheillä ollut varaa rakentaa kotejaan uudelleen. He muuttivat kaupunkien slummeihin, ja pian rannalle jo valettiinkin hotellien perustuksia.
Näin kertoo Naomi Klein kirjassaan Tuhokapitalismin nousu (2007) ja kutsuu tätä ”šokkidoktriiniksi”. Siinä kuvaillaan, miten suuryhtiöt hyötyvät kaikenlaisista katastrofeista ja miten niitä on usein käytetty myös yksityistämään julkisia tehtäviä.
Kleinin kuvaamia tuhoja ovat tsunamien lisäksi muun muassa diktatuurit, Etelä-Afrikan ja Israelin apartheid sekä sodat. Nämä ovat kaikki hirvittäviä asioita, jotka koettelevat valtavia alueita ja kokonaisia valtioita.
Mutta entä globaali kriisi? Onko koronalla tuhokapitalistisia seurauksia?
Jo lähes sata miljoonaa ihmistä on sairastunut globaaliin kulkutautiin ja kaksi miljoonaa on kuollut.
Onko koronaan tahallaan tai vahingossa sovellettu šokkidoktriinia? Kenties häikäilemättömimmät ideologit ajattelevat, että tässä on tilaisuus ratkaista kestävyysvaje, kun vanhukset kuolevat. No, tuskin Suomessa.
Mutta on fakta, että monet yritykset kärsivät tai kaatuvat. Esimerkiksi ravintola- ja tapahtuma-ala on hätää kärsimässä ja monet pienet yritykset konkurssin partaalla. Valtio on vaikeuttanut konkurssiin hakemista tammikuun loppuun saakka, jotta yritykset voisivat sinnitellä partaalla pidempään. Helmikuussa emme näe hyökyaaltoa vaan konkurssiaallon.
Isoilla yrityksillä on tyypillisesti enemmän kestävyyttä, kassaa ja luottoa kuin pienemmillä. Niillä on myös paremmat resurssit hakea Business Finlandista ja Valtiokonttorista koronatukea. Suuryhtiöt vaikuttavat siis olevan turvassa.
Pahimmissa ongelmissa ovat pienet yritykset, yksinyrittäjät ja uudet yritykset eli esimerkiksi kampaajat, ravintoloitsijat, muusikot ja siivoojat. EK:n yrittäjyysbarometrin mukaan pk-yritysten tilanne on koronan myötä romahtanut niin kysynnän, työntekijämäärän, investointien kuin vienninkin osalta.
Valtiokonttorin tuore kustannustuki on sinänsä tervetullut, mutta nuorien yritysten ei ole käytännössä mahdollista hakea sitä lainkaan, koska niiden liikevaihto ei ole laskenut: päinvastoin, liikevaihtoa ei ole koskaan päässyt syntymään lainkaan, kiitos koronan!
Nyt vielä ELY-keskukset ovat perimässä takaisin toiminimiyrittäjille väärin perustein myönnettyä tukea. Virhe oli ELY-keskuksen ja tuki on ajat sitten käytetty, joten toiminimet kaatuvat, jos joutuvatkin maksumiehiksi.
Mikä on tilanne kulkutaudin jälkeen? Suuri osa pienistä yrityksistä on kaatunut, ja kysynnän jälleen kasvaessa niiden tilalle levittäytyvät suuryhtiöt. Pienten indie-ravintoloiden ja kahviloiden sijasta saamme siis Hesburgerin ja Rosson yhä useampaan kadunkulmaan.
Näin käy kaikilla aloilla, ja sen seurauksena tarjonta, työllisyys, kysyntä ja hyvinvointi vähenevät. Suuryhtiöt pitävät kyllä puolensa, mutta tsunami huuhtoo yksinyrittäjät ja muut pikkufirmat unohduksiin.
Hallituksen on ryhdyttävä toimeen ettei šokkidoktriini toteudu Suomessa.
Kirjoittaja on kirjailija, pelisuunnittelija ja yrittäjä.
uutiskirje 
