Korona ja kylmyys kurittavat kodittomia

Suomessa on pitkään oltu tyytyväisiä asunnottomuuden hoitoon. 2010-luvun vaihteessa kehitetty Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma PAAVO on herättänyt myös kansainvälistä kiinnostusta.

– Täällä on jääty vähän liian pitkäksi aikaa kiinni siihen, että tehtiin jotain hienoa. Perustettiin asumispalveluyksiköitä ja ihmisille tuettua asumista, mutta sitten se ei kehittynyt. Helsingin väkiluku on sen jälkeen kasvanut lähes 70 000 ihmisellä ja samaan aikaan tuetun asumisen paikkamäärät ovat pudonneet, sanoo etsivän lähityön Antti Kaajakari.

Ihminen edellä

Asunnottomia auttava etsivä lähityö on kaduilla tehtävää sosiaalialan työtä. Jalkautuminen mahdollistaa nopean reagoinnin ja asiakkaan kanssa voidaan viettää aikaa eri tavalla kuin sosiaalityössä yleensä. Etsivä lähityö pyrkii tavoittamaan henkilöitä, jotka ovat palveluiden ulkopuolella, heikosti niihin kiinnittyneitä tai eivät osaa toimia palvelujärjestelmässä.

– Päivän aikana saattaa olla paljon asiakkaita tai vaikka ryhmä, jossa monta ihmistä juttelee vähän päällekkäin. Tai sitten voidaan viikon aikana kulkea vaikka kolmena, neljänä päivänä saman asiakkaan kanssa ja hoitaa hänen asioitaan eteenpäin, Kaajakari kertoo työstään.

Ihmisiä ei yritetä saada mahtumaan tiettyyn muottiin, eikä auttaminen pääty siihen, ettei asiakas esimerkiksi halua raitistua.

– Meillä ei ole rajaavaa roolia vaan kuljemme asiakkaan matkassa ja hoidetaan niitä asioita, joita hän haluaa. Jos ihmisellä on vaikka akuutti päihdeongelma ja hän sanoo, että jalka on kipeä, niin lähdetään hoitamaan sitä kipeää jalkaa.

Ensisijaisesti työssä pyritään parantamaan asiakkaiden elämänlaatua.

– Ihminen saattaa asua ulkona vuosikausia, mutta vaikkei hän sisälle haluaisikaan voidaan hänen elämänlaatuaan silti parantaa, Kaajakari huomauttaa.

Korona kurittaa

Korona näkyy ja tuntuu asunnottomien elämässä.

Kevään koronasulku tarkoitti monille asunnottomille muun muassa sitä, että päivän ainoa ateria saattoi jäädä saamatta, kun matalan kynnyksen paikkojen aamupuuroa ei ollut tarjolla.

Samaan aikaan kun Helsingin väkiluku on kasvanut lähes 70 000 ihmisellä ovat tuetun asumisen paikkamäärät pudonneet, sanoo Kaajakari. Kuva: Jussi Joentausta

- Kun tilanne havaittiin, niin palveluntuottajat jalkautuivat nopeasti kaduille ja vähitellen alettiin avaamaan joitakin paikkoja, että ihmiset pääsivät vähän hoitamaan asioita, Kaajakari sanoo.

– Mutta tottakai se tilanne jätti monet ulkopuolelle. Hätämajoituspaikoissa jouduttiin rajaamaan paikkatilaa turvavälien vuoksi. Jos henkilökunnassa on ollut sairastumisia tai asunnottomissa altistumisia, niin hyvin nopeasti on ovi säpissä. Kaiken kaikkiaan päihde- ja psykiatriapalvelut reagoivat yllättävän nopeasti ja yhdessä järjestöjen kanssa järjestivät paikkoja muualta. Kaikin paikoin sekään ei ole ollut riittävää.

Talviaika on kovaa etenkin ulkona asuville, mutta myös heille, jotka nukkuvat asumispäivystyksessä tai hätämajoituksessa, sillä niihin ei pysty jäämään päiväksi.

”Talviaika on kovaa etenkin ulkona asuville.”

Erityisen vaikeaksi kuluvan talven tekee se, että lämpimiä paikkoja joihin voisi mennä, on hyvin vähän. Koronan vuoksi päiväkeskuksissa on hyvin rajoitettu aukiolo ja sisäänpääsymäärä. Myöskään kauppakeskuksissa ei voi oleilla vanhaan malliin.

– Julkisista tiloista on poistettu vuoden aikana penkkejä ja hengailuun puututaan herkemmin. Se toimii, jos on koti mihin mennä, mutta asunnottomien kohdalla ei ole sitä paikkaa. Pitäisi ehkä kysyä pontevammin, että missä heidän sitten tulisi olla.

Nopeaa apua asunnottomien tilanteeseen ei ole näköpiirissä, sillä asumisyksikköpaikkaa saattaa joutua jonottamaan jopa kolme vuotta.

Kaajakari ei usko uusia nykyisen kokoisia asumisyksiköitä enää rakennettavan. Sen sijaan hän näkee ratkaisuksi pienemmät yksiköt sekä avopalveluiden kehittämisen siten, että ihmiset saisivat ajoissa tukea ja asunnon menetys pystyttäisiin ennaltaehkäisemään.

Osana hallituksen asunnottomuuden puolittamistavoitetta on Helsingilläkin toimenpidesuunnitelma asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseksi ja vähentämiseksi vuosille 2020–2022. Kaajakari sanoo, että tällä hetkellä asumisen tuen palveluiden uudistamisessa näkyy hyvä pöhinä.

– Toivotaan, että nyt olisi se aika, kun lähdetään tekemään uusia tuloksia, eikä vain muistella vanhoja.

– Asunnottomia voi auttaa esimerkiksi vaatelahjoituksilla. Tarvittavia vaatteita ovat hyväkuntoiset ulkotakit, kengät, pipot, käsineet ja etenkin alusvaatteet. Lahjoitukset voi toimittaa muun muassa oman alueen päiväkeskuksiin. Myös Sininauhasäätiö ja VVA ottavat lahjoituksia vastaan.