Kun on valtaa, täytyy tunnistaa vallankäytön raja: Kunnassa piilee korruption vaara

Tamperelainen kuntapoliitikko, tutkija Sinikka Torkkola (vas.) muistuttaa siitä, että valta korruptoi.

– Jokaisen pitäisi pitää mielessä, että kun on valtaa, täytyy tunnistaa vallankäytön rajat. Se ei ole ollenkaan helppoa. Voi ajatella, että toiminnalla on hyvä tarkoitus. Mutta tarkoitus ei pyhitä keinoja, hän sanoo.

Torkkola toteaa eettisesti kestävän päätöksenteon tarkoittavan, että sääntöjä ei rikota tarkoituksellisesti eikä huolimattomuudesta.

– Kaikilla päättäjillä pitää olla huolellisuusvelvollisuus. Pitäisi sekä perehtyä että tarkistaa saatu tieto. Ei pidä mennä esimerkiksi jonkun virkamiehen ajatusten mukaan.

Hän perääkin koulutuksen ja tietoisuuden lisäksi luottamushenkilöiden kierrättämistä.

– Kun samat ihmiset istuvat jopa vuosikymmenet samoilla paikoilla, he samastuvat organisaatioihin, ja loppujen lopuksi he eivät tiedä, ovatko osa organisaatiota vai äänestäjien valitsemia edustajia.

– Olen huomannut tätä itsessänikin, kun olen toista kautta sairaanhoitopiirin hallituksessa. Toisaalta on hyvä, että on ollut aikaa perehtyä, mutta toisaalta on vaara, että alkaa liian helposti hyväksyä kyseisen järjestelmän tuottamia vastauksia. Ei ole enää varuillaan.

Kotilinnasäätiön tapaus

Torkkola on perehtynyt korruptioon kunnallisessa päätöksenteossa. Erityisesti hän on tutkinut kotikaupunkinsa päätöksenteon kuprua, Kotilinnasäätiön tapausta.

Siinä kaupungin omistama, vanhusten ja eläkeläisten asumiseen keskittynyt Kotilinnasäätiö siirsi tontin vuokraoikeuden rakennusfirmalle 2016. Kaupunginhallitus oli kuitenkin säätiön kanssa tehdyssä vuokrasopimuksessa edellyttänyt, että vuokraoikeutta ei saa myydä. Säätiö siirsi tontin vuokraoikeuden rakennusyhtiölle ilman kirjallista lupaa. Rakennusyhtiö maksoi siirrosta säätiölle 1 150 000 euroa.

– Nimenomaan kunnallisessa päätöksenteossa, esimerkiksi kaavoituksessa, on vaara korruptiiviselle toiminnalle, koska siinä pyörivät isot taloudelliset intressit, Torkkola sanoo.

Kotilinnasäätiön tapaus eteni 2018 kahteen oikeusasteeseen, ja hovioikeuden päätös oli vapauttava, koska ei havaittu tuottamuksellisuutta.

– Se ei tarkoita, etteikö siinä olisi menetelty väärin, Torkkola huomauttaa.

Ei pystytty osoittamaan, että kukaan olisi hyötynyt tapauksesta taloudellisesti.

– Syyllisyyteen ei riitä, että joku hakee itselleen arvonantoa ja valtaa. Meillä katsotaan, että hyötymistä on se, kun raha vaihtaa omistajaa tarkoituksellisesti.

Torkkola huomauttaa, että yhteiskunnallisesta näkökulmasta korruptiivinen toiminta kuitenkin on sellaista toimintaa, jossa organisaation tai yhteisön ensisijainen tehtävä häiriintyy.

– Jos kaupungin tehtävänä on kaavoittaa kaupunkia ja tuottaa asuntoja, niin vuokraoikeuden siirtäminen kaupungin päätöksenteon ulkopuolelle vie päätösvaltaa tahoille, joille päätösvalta ei kuulu, hän toteaa.

– Se ei välttämättä ole laitonta, mutta se ei ole myöskään läpinäkyvää ja avointa päätöksentekoa.

Torkkola painottaa, että korruptiivinen toiminta hämärtää päätöksentekoa. Se on demokratian, avoimuuden ja tarkoituksenmukaisuuden ongelma.

– Kotilinnasäätiön tapauksessa oli kiinnostavaa, kun Kalervo Kummola (kok.) kysyi julkisesti, onko sillä mitään väliä, kun tässä kaikki hyötyivät, Torkkola sanoo.

Vaillinaiset mittarit

Suomi saa kansainvälisissä arvioissa toistuvasti hyvän arvosanan, kun mitataan korruption määrää yhteiskunnassa.

– Se, kuinka iso ongelma korruptio on Suomessa, riippuu kuitenkin korruption määritelmästä, Torkkola sanoo.

Korruption mittaamiseen käytetään havaitun korruption indeksiä eli CPI:tä, joka kuitenkaan ei esimerkiksi ota huomioon korruption rakenteellisia piirteitä vaan keskittyy mittaamaan karkeasti suoraa lahjontaa.

Niinpä vaikkapa Suomelle tyypilliseksi arvioitu korruption muoto, hyvä veli -verkostot, jäävät mittausten ulkopuolelle.

Transparency Internationalinkin mukaan Suomi on kansainvälisissä mittauksissa alhaisen korruption maa, mutta hyvin toimivien ja terveiden verkostojen joukkoon on pesiytynyt esimerkiksi juuri eettisesti arveluttavia hyvä veli-verkostoja. Ne voivat aiheuttaa kaverin suosimista tai jääviyden unohtamista päätöksenteossa. Lisäksi ne perustuvat vastavuoroisuuteen.

Esimerkiksi alue- ja paikallishallinnossa julkiset hankinnat, kaavoitus ja rakentaminen ovat alueita, joissa törmätään politiikan ja talouden kaksoisrooleihin ja eturistiriitoihin.

– Lahjonnan tyyppistä korruptiota meillä ilmenee vähän tai se ei ainakaan usein tule julki.

Torkkola painottaa, että korruptio ei välttämättä ole laitonta.

– Se kulkee harmaalla alueella, jolla venytetään sääntöjä tai hyvää hallintotapaa. Kyse on viime kädessä tulkinnasta.

Hyvä veli -perinne elää

Torkkola toteaa, että Tampereella on hyvä veli -verkostojen perinnettä.

– On ollut kokoomuksen ja demareiden yhteistyötä, jossa ne ovat keskenään sopineet asioista. Enää sitä ei näy samassa määrin, koska vihreilläkin on paljon valtaa, hän sanoo ja muistuttaa kokoomuksen Kummolan kertovan elämäkerrassaankin, että Kotilinnasäätiön tapauksessa ryvettynyt demarien Atanas Aleksovski antoi demareille kuuluneen konsernijaoston puheenjohtajuuden hänelle.

– Vaikka Aleksovski pani mutkia suoriksi, Kummola totta kai tuki häntä, koska Kummola sai valtaa, Torkkola sanoo.

Kukaan ei näytä tarkastaneen Aleksovskin kertomusta, että hän ei ole poliisitutkinnan kohteena.

Hänen saatuaan käräjäoikeuden tuomion demariryhmä kyllästyi menoon. Aleksovski erosi kolmen muun valtuutetun kanssa demariryhmästä.

– Mutta he ovat taas SDP:n ehdokaslistoilla. Aleksovskin kovat äänimäärät kiinnostavat puoluetta.

verkostoituminen on hyvä asia

Torkkola muistuttaa, että korruption tunnistaminen ei ole helppoa.

– Toisaalta on hyvä verkostoitua, puhua, selvittää ja valmistella asioita. Mutta voi olla vaikea huomata, milloin astuu korruption rajan yli, hän pohtii.

– Kunnissa tuntuu olevan aika yleistä, että asioista sovitaan ja vähän venytetään sääntöjä.

Hän pitää ongelmallisena esimerkiksi kaksoisrooleja, joissa sama henkilö voi olla sekä valvottavan että valvovan kunnallisen elimen jäsen.

– Kaksoisroolit altistavat helposti korruptiiviselle toiminnalle. Kotilinnasäätiön tapauksessa Aleksovski oli sekä säätiön toiminnanjohtaja että kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja. Kaupunginhallituksen tehtävä on valvoa konsernia, johon säätiö kuuluu.

– Jos tällainen henkilö asioi viranhaltijan kanssa, viranhaltija ei tiedä, asioiko hän neuvottavana toiminnanjohtajana vai valvovana varapuheenjohtajana.

Kaksoisroolit ovatkin nykyään kiellettyjä Tampereen kaupungilla.Torkkolalla itselläänkin on kaksoisrooli. Hän on samanaikaisesti kaupunginhallituksen varajäsen sekä konsernijaoston jäsen ja toisaalta sairaanhoitopiirin hallituksen jäsen.

– Koska sairaanhoitopiirillä ja kaupungilla on yhteinen yhtiö, jouduin jääväämään itseäni sekä konsernijaostossa että sairaanhoitopiirin hallituksessa. Tällaisesta pitäisi päästä eroon.

Harmaalla alueella

Torkkola toteaa, että kyseessä ovat usein käytännöt, jotka saattavat olla laittomia, mutta jotka usein ovat harmaalla alueella.

– Ne eivät välttämättä ole juridisesti väärin, hän sanoo.

– Onkin mielenkiintoista, että nykyisin kysymyksiä herättävissä tapauksissa vedotaan usein siihen, lain mukaan ei ole toimittu väärin. Mutta lakihan on aina tulkintaa. Vaikka päätöksenteko menisi tarkalleen lain mukaan, se ei silti välttämättä ole eettisesti kestävää kaikin tavoin.

Torkkola ei niinkään kaipaa lakimuutoksia vaan parempia käytäntöjä.

 

Juttua päivitetty 1.2. klo 12.42: Muutettu Torkkolan kaksoisroolin aikamuoto.