Paikallinen sopiminen on taas pian kuuma peruna, kun työmarkkinajärjestöjen pitäisi päästä sopuun sen edistämisestä. Aikaa on helmikuun loppuun. Taustalla on Sanna Marinin hallituksen syksyn 2020 budjettiriihessä tekemä toimeksianto.
Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk) sanoi viime viikolla, että paikallisessa sopimisessa pitää saada jotakin aikaiseksi.
– Mikäli työmarkkinaosapuolet eivät saa, niin sitten tapahtuu puoliväliriihen neuvotteluissa, Lintilä sanoi Markkinaraati-lähetyksessä .
Paikallisesta sopimisesta toivotaan yhtä keinoa työllisyyden parantamiseksi, mutta asiaan liittyy monia myyttejä, jotka eivät kestä lähempää tarkastelua. Myyttejä purkaa kolme työmarkkinoiden tutkijaa Teollisuuden palkansaajien maanantaina julkaisemassa Edistys-sarjan analyysissä .
Heidän mukaansa myyttejä ovat väitteet siitä, että yleissitovuus tekee Suomen työmarkkinoista jäykät, paikallinen sopiminen lisäisi työllisyyttä ja paikallinen sopiminen vahvistaisi tuottavuutta.
Sen sijaan myytti siitä, että paikallisella sopimisella lisättäisiin työnantajien valtaa, näyttää osoittautuvan todeksi.
Teollisuuden palkansaajien puheenjohtajan Juri Aaltosen mukaan julkinen keskustelu paikallisesta sopimisesta onkin monella tapaa vääristynyttä. Hän peräsi analyysin julkaisutilaisuudessa rehellisyyttä keskusteluun. Aaltonen vaati työnantajia kertomaan rehellisesti ja avoimesti, miksi paikallista sopimista halutaan ja mitä sillä tavoitellaan.
– Jos tavoite on palkkojen alentaminen ja työntekijöiden aseman heikentäminen, tämä pitää sanoa suoraan.
Kolmasosa joustaa jo nyt elinolojensa kustannuksella
Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan yliopistonlehtori Satu Ojala sanoi, että muutostarpeita synnytetään oletusten pohjalta. Nyt oletetaan, että työllisyyden parantaminen on työmarkkinajärjestelmän muuttamisesta kiinni.
Kansainvälisissä arvioissa pohjoismaista järjestelmää pidetään onnistuneena. Se jakaa hyviä töitä laajalle joukolle väestöä ja on suotuisa myös yrityksille. Niiden ei tarvitse kilpailla työntekijöistä korkeilla palkoilla.
Yleissitovuus on työmarkkinoiden perusrakenne. Sen piirissä on edelleen 89 prosenttia kaikista palkansaajista.
Ojala kertoi, että joustavuutta työmarkkinoilla on melko paljon. Joustavuutta osoittaa muun muassa se, että henkilöstön irtisanominen on verrattain helppoa.
Työllisistä kolmasosa on joustavissa työsuhteissa.
– Nyt jo myös Suomessa on vaikea saavuttaa asiallisia elinoloja heikoissa työsuhteissa matalalla toimeentulolla tai ilman työsuhdetta. Jo nyt joustavia työsuhteita joudutaan kompensoimaan asumistuella, sovitellulla ansiopäivärahalla ja jopa toimeentulotuella.
Yleissitovuuden purkamisen suurin riski onkin Ojalan mukaan se, mitä tapahtuisi näille jo joustaville työsuhteille.
Joustavuutta työmarkkinoille tuovat lisäksi työehtosopimusten kriisilausekkeet sekä kansainvälisesti poikkeuksellinen lomautusjärjestelmä.
– Näin ollen väite siitä, että yleissitovuus jäykistäisi työmarkkinoita, on yksinkertaistava. Palkkojen alaraja ei juuri jousta alaspäin, mutta on oma kysymyksensä, missä määrin ne joustaisivat myöskään paikallisesti sovittuina.
Keskitetty järjestelmä tuo paremman työllisyyden
Turun yliopiston tutkija Paul Jonker-Hoffrén ei löytänyt näyttöä siitä, että paikallinen sopiminen lisäisi työllisyyttä tai vähentäisi työttömyyttä.
Tuore OECD-tason tutkimus kertoo, että keskitetyn sopimisen maissa työllisyys on keskimäärin parempi kuin hajautetun järjestelmän maissa. Sopimisen institutionaalisella ympäristöllä on suurempi vaikutus kuin itse sopimisen tasolla.
Julkaisussa Jonker-Hoffrèn kirjoittaa, että yksittäisen yrityksen kannalta työajan ja palkkojen paikallisella sopimisella voidaan saavuttaa suhteellista etua. Kansantalouden kannalta vaikutus on sen sijaan negatiivinen. Jos kokonaispalkkasumma vähenee, vaarana on kokonaiskysynnän heikkeneminen.
Myös hän ottaa esille jo nyt joustavien, usein epätyypillisiksi kutsuttujen työsuhteiden suuren osuuden.
”Näitä työsuhteita (toisin sanoen niitä käyttäviä työnantajia) myös yhteiskunta tukee esimerkiksi sovitellulla ansiopäivärahalla ja asumistuella. Nykytilanne ei ole valtiontalouden kannalta kestävä vaan muodostaa tavallaan pysyvän palkkatuen matalapalkka- ja/tai osa-aikatyön teettämisen tueksi. Tilanne kärjistyisi edelleen, jos palkkoja voitaisiin sopia vielä enemmän alaspäin paikallisesti”, Jonker-Hoffrèn kirjoittaa.
Myytiksi osoittautuu myös se, että paikallinen sopiminen lisää tuottavuutta. Mikäli paikallinen sopiminen vähentäisi palkkakuluja, voisi tuottavuus jopa laskea. Jos työkustannukset ovat alhaisempia, työnantajalla on heikommat kannustimet kehittää työprosessia ja investoida tutkimukseen ja kehitykseen, kuuluu raportin johtopäätös.
Aiheellinen pelko, että työnantaja sanelee
Sen sijaan myytti siitä, että paikallinen sopiminen lisää työnantajien valtaa paikallistasolla osoittautuu Helsingin yliopiston yliopistonlehtori Markku Sippolan analyysissä todeksi.
– Yleissitovuus on laissa ja normeissa. Jos sitä ei ole, normi lakkaa olemasta ja ammattiliitoilla ei olisi yhtä vahvaa moraalista tai laillista oikeutta vaatia yritystä noudattamaan alakohtaista sopimusta.
Sippolan mukaan yrityksille tulisi lisää mahdollisuuksia halpuuttaa työprosessia, joka johtaisi työntekijät kilpailemaan keskenään.
– Ihan aiheellinen pelko on myös se, että työnantaja sanelee palkkauksen. Etenkin pienissä yrityksissä luottamusmiehillä on pelko siitä, että jos ei ole liiton perälautaa, työnantaja tulee sanelemaan työn ehtoja.
Paikallisen sopimisen lisäämisen takia työntekijöiden osallistumiselle pitäisi löytää uusia muotoja. Sippola viittasi esimerkkeinä Ruotsin myötämääräämisoikeuteen ja Keski-Euroopan yritysneuvostoihin.
Myös riitojen ratkaisumekanismi pitäisi ratkaista, jos neuvottelut menisivät työpaikkatasolle.
– Miten sen käy ja mikä olisi vaikutus lakko-oikeuteen? Suomessa on työrauhavelvoite työehtosopimuksen voimassaolon aikana. Mikä on sen kohtalo? Tuleeko villejä lakkoja?
– Nämä asiat pitäisi ottaa vakavasti huomioon kun ajetaan paikallisen sopimisen lisäämistä.
Sippola piti nykyistä järjestelmää mainettaan parempana. Se on ennustettava ja jokseenkin vakaa.
– Jos mallia lähdetään hakemaan Ruotsista tai Tanskasta, niin ensin sieltä pitäisi hakea luottamus ja sitä kautta lähteä kehittämään paikallista sopimista, Sippola evästi.
Uudet työsuhteet heikommiksi
Analyysiä kommentoinut Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Antti Kauhanen oli eri mieltä siitä, että paikallinen sopiminen johtaisi palkkojen leikkauksiin.
– Pitäisin tätä erittäin epätodennäköisenä. On aika paljon tutkimusnäyttöä siitä, että ei yritysten kannata leikata palkkoja. Se ei varmaan kasvattaisi kenenkään työtehoa ja monet lähtisivät etsimään muita hommia.
Kauhasen mukaan kaikki tutkimukset osoittavat palkkojen ja palkankorotusten olleen korkeampia, kun sopimukset on tehty lähempänä yritystasoa.
Satu Ojala tarkensi, etteivät raportin kirjoittajatkaan väitä paikallisen sopimisen johtavan palkkojen leikkauksiin jo vakiintuneissa työsuhteissa. Huoli koskee uusia alkavia työsuhteita.