Auschwitzin kirjastonhoitaja on raastava kertomus rohkeasta 14-vuotiaasta juutalaistytöstä, joka toimi salaisena kirjastonhoitajana Auschwitz-Birkenaun tuholeirillä.
Leirillä oli yksi muista poikkeava parakki, juutalaisten perheleiri. Parakissa ei erotettu lapsia vanhemmista ja nämä jopa kävivät siellä koulua.
”Se on vaarallinen tehtävä, hyvin vaarallinen. Kirjojen käsittely täällä ei ole mitään leikkiä. Jos SS-miehet saavat vangin kiinni kirja hallussaan, piruparka teloitetaan.”
Parakin päällikön ”työhöntulotoivotus” ei saanut siihen siirrettyä Dita Alderovaa epäröimään tehtävään ryhtymistä.
Tytön tehtävänä oli huolehtia parakin salaisesta kirjastosta. Kirjat olivat leirillä ankarasti kielletty, peruste kuolemanrangaistukselle. Lähtöisin ne olivat varastosta, johon koottiin tuholeirille tuoduilta vangeilta takavarikoitu omaisuus. Kirjoja leirille toivat huoltotehtävissä vapaammin liikkumaan päässeet vangit. Ditan vastuulle tuli pysyä selvillä mikä kirja oli kenenkin hallussa ja huolehti niiden säilytyksestä piilopaikoissaan, tuvan lattialankkujen alla. Tupatarkastuksissa hän piilotti kirjoja paitansa sisään, polvet väristen kaasukammioon joutumisen pelossa.
Dita huolehti kirjoista kuin ne olisivat aarteita. Hän käsitteli repaleisia, kädestä käteen kulkeneita kirjoja kuin huolehtisi hoivaa tarvitsevista vanhuksista. Maantieteen kirja kertoi maailmasta. Matematiikka oli kurkistus tieteen saloihin, kaunokirjallisuus muiden elämiin. Historia muistutti menneestä ja kielioppi auttoi luomaan yhteyksiä ihmisten välillä.
Kirjavalikoima oli suppea ja osa niteistä tuskin pysyi koossa. Ne olivat kuitenkin kirjoja. Olosuhteissa, joista ihmisyys oli kaukana ne olivat muistutus ajoista, jolloin sanat olivat olleet aseita vahvempia.
Auschwitzin kirjastonhoitaja on sydäntäsärkevän raastavaa luettavaa miljoonien kuolemien maanpäällisestä helvetistä, mutta ennen kaikkea se on myös muuta: Se on todiste ihmisen aivan uskomattomasta venymiskyvystä ja elämänuskon voimasta.
Espanjalainen kirjailija Antonio Gonzalez Iturbe luonnehtii romaaninsa olevan ”fiktion laastilla vuorattu, todellisista aineksista rakennettu. Kimmokkeen kirjaksi päätyneelle tutkimustyölle hän sai etelä-amerikkalaisen Alberto Manguelin La Biblioteca de noche (Yökirjasto) –teoksesta löytämästään maininnasta keskitysleirillä toimineesta kirjastosta. Hämmästyttävä tieto ei jättänyt häntä rauhaan ja hän lähti etsimään lisätietoa paikan päälle. Perheleiristä, jossa Iturbe selvitti salaisen kirjaston olleen, oli jäljellä enää vain sisäänkäynnin aavemainen vartiotorni.
Kirjansa päähenkilön jäljille Iturbe pääsi Krakovan holokaustimuseosta löytämänsä toisen kirjan ansiosta. The Painted Wall –niminen kirja kertoi perheleiristä ja sen oli kirjoittanut päähenkilön aviomies. Tätä ei Iturbe tavoittanut, mutta kyllä tuon kirjastonhoitajan. Kirja perustuu tämän haastatteluun
Kuoleman leirin kirjastonhoitaja, nyt nimeltään Edita Kraus, on tänään 91-vuotias ja elää Israelissa ja Tsekissä.
Antonio Iturbe: Auschwitzin kirjastonhoitaja. Suomentanut Einari Aaltonen. Like Kustannus/Otava 2021. 446s.
Auschwitzin sabotööri
Brittisotilas Arthur Todd joutui vuonna 1942 sotavangiksi Auschwitziin. Natsit panivat sotavangit raakaan pakkotyöhön.Vangit eivät uskoneet selviytyvänsä leiriltä elävinä eivätkä pelänneet ryhtyä tekemään saksalaisille kaikenlaista ilkivaltaa rikkomalla koneita ja hankaloittamalla niiden käyttöä. He näkivät myös miten juutalaisvankeja kohdeltiin ja pyrkivät auttamaan näitä pakenemaan.
Todd työskenteli I. G. Farbenin tehtaalla ja osallistui muun muassa leirin sähkökeskuksen räjäyttämiseen. Kertomus täydentää holokaustikirjallisuutta tuomalla tietoisuuteen myös brittisotilaiden kokemuksia kuolemanleirin raakuuksissa.
Arthur Todd kuoli 91-vuotiaana vuonna 2001 kotikaupungissaan Keski-Englannin Cheshiressä.
Colin Rushton: Auschwitzin sabotööri. Auschwitziin vangitun brittisotilaan uskomaton tarina. Suomentanut Laura Kuuskoski. Into 2021. 251s.
Mies, joka murtautui Auschwitziin
Puolassa toimi heti Saksan miehitettyä maan toisen maailmansodan alussa maanalainen salainen armeija. Sen perustajiin kuulunut upseeri Witold Pilecki (1901–1948) sai syyskuussa 1940 tehtäväkseen soluttautua rakentamaan vastarintasolu Auschwitzin keskitysleirille.
Pilecki – vanki numero 4859 välitti tietoja natsien sotarikoksista keskitysleirillä. Hän raportoi tuholeirin todellisesta luonteesta vastarintaliikkeelle välitettäväksi liittoutuneille. Liittoutuneiden olisi hänen mielestään pitänyt kohdistaa leiriin pommituksia, mutta häntä ei kuunneltu. Leiri muuttui kuolemantehtaaksi, mutta Pilecki ei onnistunut vakuuttamaan liittoutuneita keskitysleirin julmuuksista. Leiriä ei pommitettu eikä sinne kohdistettu hyökkäyksiä. Pilecki pakeni leiriltä parin vuoden päästä ja hänestä tuli yksi Puolan vastarinnan johtohahmoista.
Natsit eivät siis Pileckiä nujertaneet. Sen tekivät Puolassa saksalaismiehityksen jälkeen valtaannousseet. Pilecki osallistui vuonna 1944 miehitystä vastaan nousseeseen itsenäisyyttä ajaneeseen kommunismin vastaiseen kansannousuun ja päätyi näytösoikeudenkäynnissä maanpetokseen tuomittuna niskalaukauksella teloitetuksi.
Jack Fairweather: Mies, joka murtautui Auschwitziin. Suomentanut Jorma-Veikko Sappinen. WSOY2021. 427s.
lehti 