Suomessa eletään dekkarien korkeasuhdannetta. Koko ajan ilmestyy uusia huipputeoksia ja esiin tulee uusia mielenkiintoisia kirjoittajia. Tyylilajikin vaihtelee realistisesta poliisiromaanista toimintaan ja psykologisiin jännäreihin.
Sitten on dekkareita, joihin sana ei oikein sovi, jos se vie ajatukset viihdekirjallisuuteen. Kauko Röyhkän ja Anneli Aunolan yhdessä kirjoittama Liian lempeä mies on paremminkin romaani rikoksesta niin kuin ruotsalaisklassikot Sjöwall & Wahlöö oman kymmenosaisen sarjansa määrittelivät.
Röyhkä on rock-muusikko ja monipuolinen kirjailija. Eläkkeellä olevan Aunolan taustalla on pitkä ura poliisina eri tehtävissä järjestyspoliisista väkivalta- ja huumerikostutkintaan. Se näkyy. Liian lempeä mies jatkaa vakuuttavasti realistisen poliisiromaanin perinnettä.
Teos sijoittuu synkkään lamavuoteen 1993. Helsingin poliisilaitoksen konstaapeli Alisa Aro saa varman vihjeen pedofiilistä. Varastomiehenä työskentelevä Arvi Kaapponen on jäänyt kiinni itse teosta yksinhuoltajaäidin pojan kanssa.
Tapaus on selvä ja Kaapponen pidätettynä, mutta Aro haluaa tutkia juttua syvemmälle. Esimies jarruttaa. Pitää vahtia, ettei säästöpaineissa kerry liikaa ylityötunteja. Eikä asian lisäselvittely muuttaisi Kaapposelle joka tapauksessa tulevaa tuomiota. Uhrien asema ei kiinnosta ja muilta poliisilaitoksilta saatu virka-apu on välinpitämätöntä.
Aro pitää kuitenkin päänsä ja löytää lisää uhreja. Kaapponen on hankkinut omansa toimimalla yksinhuoltajien lapsille seuraa tarjoavassa Kaverit ry:ssä. Toiset uhrit ovat lastenkotien lapsia ja muita huono-osaisia, joista kukaan ei piittaa. Turvaverkot repsottavat, jos niitä edes on.
Niin inhottavia kuin Kaapposen rikokset ovatkin, hän on vain pikkutekijä isossa kansainvälisessä verkostossa. Romaanissa päästään sinne, mikä jää Alisa Arolta saavuttamatta asiaa koskevan yleisen välinpitämättömyyden takia.
Kaapposen kautta Röyhkä ja Aunola kuvaavat pedofiilin kieroutunutta sielunmaisemaa. Rakastava aviomies ja pikkutyttöjen hyvä isä voi olla samaan aikaan pikkupoikien raiskaaja, koska elää sairaassa fantasiassa. Hän selittää itselleen, ettei tee mitään väärää vaan on pojille kaveri ja opettaja tai valmentaja aikuisuuden seksileikkeihin.
Kerronnallisesti Liian lempeä mies on peruspoliisiromaani. Alisa Aro on eronnut yksinhuoltaja, jonka arki on harmaata niin kuin melkein aina tällaisissa kirjoissa. Valoa pimeyteen tuo mukava työkaveri Timo, jonka kanssa voisi syntyä muutakin kuin työtoveruutta.
Pedofiilirenkaan huipulla on liikemies Werner Poutakallio. Romaanissa kuvataan hyytävästi renkaan aluskasvillisuutta – miehiä, jotka toimittavat poikia raiskattaviksi ja toisia, jotka tietävät, mutta sulkevat silmänsä muutamasta satasesta.
Liian lempeä mies kulkee samoissa jalanjäljissä kuin Suomen ehkä kautta aikain arvostetuimman rikoskirjailijan Matti-Yrjänä Joensuun Harjunpäät. Tämä tuskin on sattumaa, sillä poliisina Anneli Aunola työskenteli Joensuun työparina. Hän myös antoi vähintään vaikutteita Harjunpää-dekkareiden naispoliisiin Onerva Nykäseen.
Kauko Röyhkä – Anneli Aunola: Liian lempeä mies. 335 sivua, CrimeTime.