Hävittäjäkone F-35 Lightning II Joint Strike Fighter on historian kallein asejärjestelmä. Sen elinkaarikustannuksiksi Yhdysvaltain veronmaksajille on arvioitu 1 600–1 700 miljardia dollaria. Jälkimmäinen summa vastaa yli 1 400 miljardia euroa.
F-35 on vuosien varrella kohdannut monenlaista arvostelua. Hinnan lisäksi sen suorituskykyä on sanottu ylimainostetuksi ja koneessa on havaittu lukuisia vikoja.
Viime perjantaina asiaan puuttui kovin sanoin edustajainhuoneen puolustusvaliokuntaa johtava demokraattien Adam Smith. Smithin mukaan pitäisi ”lakata heittämästä rahaa tuohon rotankoloon”. Smith kysyi, voitaisiinko välttyä käyttämästä ”niin paljon rahaa niin alhaiseen suorituskykyyn”.
F-35-koneella on erittäin suuret käyttökustannukset.
Vain pari viikkoa aikaisemmin Yhdysvaltain ilmavoimien komentaja Charles Brown sanoi, että ilmavoimat on tekemässä uuden selvityksen siitä, miten vanhentuvat F-16-hävittäjät korvataan. F-35:n on ollut määrä olla se korvaaja.
Brownin mukaan ”et aja Ferrarillasi joka päivä töihin, ajat sillä vain sunnuntaisin”. Tällä hän viittasi siihen, ettei F-35:n ominaisuuksia tarvita kaikkiin tehtäviin, kuten tavanomaiseen ilmatilan valvontaan.
Talouslehti Forbes tulkitsi Brownin myöntäneen, että F-35 on epäonnistunut kone.
Hinta ei ole koko hinta
F-35:n virallista hintaa on saatu pudotettua. Tuorein hinta ilmavoimien F-35A-versiolle on viime syksynä ilmoitettu 77,9 miljoonaa dollaria kappaleelta.
Tämä ei kuitenkaan ole koko hinta. Se sisältää vain itse lentokoneen valmistamisen. Riippumaton Project On Government Oversight (POGO) ottaa mukaan virallisista budjettiasiakirjoista löytyvät kokonaiskustannukset, joihin sisältyvät muun muassa koneen lisävarusteet, lentosimulaattorit sekä huollon ja tukitoimintojen pystyttäminen.
Tällä tavalla laskettuna F-35A:n kappalehinnaksi tulee 110 miljoonaa dollaria, merijalkaväen F-35B:n hinnaksi peräti 135 miljoonaa ja laivaston F-35C:n 117 miljoonaa. Nämä hinnat siis todella tarkoittavat vain yhden koneen hintaa.
POGO esittää vertailukohdaksi Sveitsiin tarjotut 40 F-35-hävittäjää, joiden kappalehinnaksi on laskettu 164,5 miljoonaa dollaria. Tähän sisältyvät edellä mainitut kulut sekä varaosat, ohjukset ja pommit.
Tulevaisuudessa Lockheed Martinin valmistaman F-35:n hintaa nostaa edelleen se, ettei kone ollut käyttöön otettaessa vielä täysin valmis. Tämän vuoksi se tarvitsee tavanomaista sotilaskonetta enemmän modernisointia, kun luvattuja ominaisuuksia tuodaan valmistettaviin koneisiin mukaan yksi kerrallaan ja ne lisätään jälkeenpäin jo käytössä oleviin.
F-35A otettiin käyttöön vuonna 2015, B-versio 2016 ja C-versio 2019. Kaikkiaan koneita on tähän mennessä valmistettu runsaat 620. Kolme Yhdysvaltain ja yksi Japanin käytössä olleista koneista on tuhoutunut onnettomuuksissa.
Kalliit käyttökustannukset
Yhdysvalloissa asehankinnat ovat myös siltarumpupolitiikkaa. Esimerkiksi F-35:n osien valmistaminen on hajautettu lukuisiin osavaltioihin. Näin osavaltioiden kongressiedustajilla on kannuste pitää työllisyyssyistä kiinni valmistuksen jatkumisesta. Lisäksi yhtiöt voitelevat poliitikkoja kampanjalahjoituksilla.
Yhdysvalloissa käydyssä keskustelussa on kiinnitetty huomiota myös F-35:n erittäin kalliisiin käyttökustannuksiin. Koneen ylläpito on niin hintavaa, että yksi lentotunti maksaa 36 000 dollaria. Korvattavalla F-16:lla vastaava kustannus on 22 000 dollaria.
Lockheed on väittänyt, että se saa pudotettua käyttökustannukset 25 000 dollariin vuoteen 2025 mennessä. Monet suhtautuvat siihen epäillen.
Yhdysvaltain ilmavoimat on suunnitellut tilaavansa yli 1 700 F-35:ttä. Jos tilausmäärää vähennetään, vaihtoehtoina korvaajaksi on kokonaan uuden koneen suunnittelu tai rakentaminen jonkun vanhemman koneen pohjalle.
Uuden koneen suunnittelu on erittäin kallista ja vie paljon aikaa. F-35-hävittäjään johtanut projekti alkoi jo vuonna 1993 ja Lockheed Martin valittiin valmistajaksi vuonna 2001.
Ilmavoimien hävittäjärahoista kilpailee myös Boeingin F-15EX. Se on vanhan F-15:n pohjalta suunniteltu uusi versio. Viime kesänä päätettiin hankkia kahdeksan tällaista konetta, ja harkittavana on 144 koneen lisätilaus. Kappalehinta koneelle on 150 miljoonaa dollaria.
Tilausmäärät vähenevät?
Koska asehankinnat ovat erittäin kalliita, mukana on isolla rahalla lobbaamista. Pari vuotta sitten epäiltiin, että silloinen apulaispuolustusministeri, aiemmin Boeingin johtoon kuulunut Patrick Shanahan olisi edistänyt Boeing F-15EX:n tilaamista. Shanahan sai lopulta puhtaat paperit.
Pyöröovi hallinnon ja aseteollisuuden välillä on jatkuva ongelma, josta ei ole vapaa myöskään Joe Bidenin hallinto. Biden vallitsi puolustusministerikseen Lloyd Austinin, joka viime vuodet on ollut aseyhtiö Raytheonin hallituksen jäsen. Lisäksi Austin lopetti kenraalinuransa vasta vuonna 2016, ja tarvitsi kongressilta erivapauden voidakseen ottaa puolustusministerin viran vastaan. Normaalisti vaaditaan väliin seitsemän vuoden karenssiaika.
Yhtenä F-35:n ongelmien syynä pidetään sitä, että samaan koneeseen on yritetty yhdistää liian monta ominaisuutta. Suunnitteluvaiheessa pidettiin nerokkaana ja kustannuksia säästävänä ratkaisuna sitä, että sama runko on pohjana eri aselajien hävittäjälle.
Ilmavoimien versio käyttää normaalisti kiitorataa, laivaston versio toimii lentotukialuksilta ja merijalkaväen versio on pystysuoraan nouseva ja laskeutuva. Viimeksi mainittu ominaisuus on nostanut kaikkien versioiden rungon painoa ja vaikuttanut kaikkien versioiden lento-ominaisuuksiin.
Merijalkaväki ilmoitti jo vuosi sitten pienentävänsä F-35-koneiden laivueiden koon 16:sta 10:een koneeseen. Hankittavien koneiden määrä saattaa pudota 420:sta 312:een.
Laivaston oli tarkoitus lopettaa Boeingin F/A-18E/F Super Hornetien tilaaminen jo vuonna 2015. Kun F-35 kuitenkin jatkuvasti viivästyi, tilasi laivasto viime vuonna 78 Super Hornetia lisää.
Suomella harkinnassa
Super Hornet ja F-35A ovat molemmat mukana Suomen valitessa seuraavaa hävittäjäänsä. Lisäksi tässä HX-hankkeessa ovat mukana ruotsalainen Saab Gripen, yhteiseurooppalainen Eurofighter ja ranskalainen Dassault Rafale. On näyttänyt siltä, että vahvimmilla olisi juuri F-35.
Yhdysvaltain tuotantomäärät vaikuttavat ulkomaisiin tilaajiin siten, että valmistuksen yksikkökustannukset ja ylläpitokustannukset voivat nousta myös niiden osalta.