Incel tarkoittaa tahdosta riippumatonta selibaattia. Se on synnyttänyt alakulttuurin, jossa nuoret miehet kokevat tulleensa naisten syrjimiksi ja puhuvat heistä halveksuvasti ja uhkailevasti.
Kaikki eivät vain puhu. Vuonna 2018 Alek Minassian ajoi Kanadassa autolla jalankulkijoiden päälle ja tappoi kymmenen ihmistä. Neljä vuotta aiemmin Kaliforniassa Elliot Rodger murhasi kuusi ihmistä. Tekojen motiivina oli kostaminen naisille ja vallankumouksen käynnistäminen.
Minassianiin ja Rodgeriin viitataan Pascal Engmanin kolmannessa trillerissä Rottakuningas. Sen nimihenkilön tavoitteena on lyödä heidän ennätyksensä, tehdä vielä isompi joukkomurha incel-hengessä, julkaista manifesti ja käynnistää vallankumous.
Pascal Engman nousi ruotsalaisen yhteiskunnallisen trillerin kärkinimeksi esikoisteoksellaan Patriootit , joka suomennettiin toissa vuonna. Sen äärioikeistolaiset ”kaupunkisissit” murhasivat muukalaisvihaa vastaan kirjoittavia toimittajia.
Isojen teemojen parissa oltiin myös vuosi sitten suomennetussa Polttavassa maassa , mutta lopun remesmäinen toimintarymistely ja ontot henkilökuvat söivät ihmiskaupasta kertovan tarinan uskottavuutta.
Rottakuningas on Engmanin onnistunein kirja. Yhteiskunnallinen sanoma ja henkilökuvaus ovat ensi kerran tasapainossa. Nyt hän on malttanut olla kärjistämättä liikaa teoksen pahiksia. He eivät tee väkivaltaa, koska nauttivat siitä sen itsensä vuoksi vaan siksi, että heillä on ideologia ja tehtävä.
Päähenkilö on nyt toista kertaa poliisi Vanessa Frank, joka luulee aluksi selvittävänsä tavallista perhepiirissä tapahtunutta murhaa, jossa syyllinenkin on ilmiselvä. Juttu kuitenkin laajenee ja Frank saa salaiseksi avukseen edellisestä teoksesta tutun entisen eliittisotilaan Nicolas Paredesin, joka välillä oli sortunut rikoksen poluille.
Vanessa Frank on itse asiassa samanlainen henkilöhahmo kuin ensimmäisenä nordic noir -sarjana pidetyn tanskalaisen Rikos-tv-sarjan (2007–2012) Sarah Lund. Äärettömän pätevä työssä, mutta yksinäinen ja hukassa yksityiselämässään.
Vasta nyt ensi kerran näkemälleni Rikokselle (löytyy C More -palvelusta) on moni muukin dekkarien poliisinainen paljon velkaa siinä, missä sitä seurannutta Siltaa on kopioitu kyllästymiseen asti juonikuvioita myöten pohjoismaisissa dekkareissa.
Rottakuningas on hyvin rakennettu. Lukuisat sivujuonilta näyttävät polut ja henkilöt tuovat sen teemoihin Engmanilta aiemmin puuttunutta moni-ilmeisyyttä, mutta kaikki johtavat kohti vaikuttavaa loppuhuipennusta.
Itse nimihenkilö Rottakuningas on pohjustettu uskottavasti ja karmaisevasti. Sitaatit romaanien eri osien välillä kertovat, että jotkut miehet hautovat todella synkkää vihaa päänsä sisällä. Siitä on lyhyt askel uskomattomalta tuntuviin tekoihin.
Lyhyet kappaleet koukuttavat ja pitävät kihelmöivää jännitystä herkeämättä yllä, joten Rottakuningas toimii puhtaasti huipputrillerinäkin pulssia nostattavalla tavalla.
Pascal Engman: Rottakuningas. Suomentanut Pekka Marjamäki. 470 sivua, WSOY.
uutiskirje 
