Suomalaiset nuoret puhuvat koko ajan parempaa englantia, mutta sen hinta on ollut kova. Muiden kielten suosio sen sijaan on laskenut kovaa kyytiä.
Saksa, ranska ja venäjä kuuluvat nykyään kieliin, joita hyvin harvat kirjoittavat ylioppilaskirjoituksissa. Etenkin saksan kielen suosio on romahtanut. Viime keväänä pitkän eli A-saksan kirjoittajia oli enää 350. Vuonna 2012 A-saksan kokeeseen osallistui vielä lähes 700 oppilasta.
Helsingin Sanomat kirjoitti aiheesta aiemmin maaliskuussa. Siinä kerrottiin, että vuonna 1997 lyhyen saksan, ranskan, venäjän, espanjan ja italian ylioppilaskokeisiin osallistui kevään ja syksyn kirjoituksissa kaikkiaan yli 18 300 lukiolaista. Viime vuonna näiden viiden lyhyen kielen ylioppilaskokeisiin osallistui yhteensä noin 3 900 lukiolaista.
Kyse ei ole mistään uudesta tai vaietusta asiasta. Kieltenopettajat ovat säännöllisesti muistuttaneet, että tilanne on hälyttävä. Viesti on myös mennyt tiedotusvälineissä läpi. Säännöllisesti julkaistaan juttuja, joissa kerrotaan suomalaisten yksipuoleistuvasta kielitaidosta.
Onko kannanotoilla ja uutisilla ollut merkitystä? Eipä juuri, kielten suosio mataa edelleen. Tilanne ei myöskään ole muuttumassa, ja siitä pitää huolen yliopistojen ja korkeakoulujen uudistunut sisäänpääsyjärjestelmä.
Kun sinänsä tolkuttomaan pääsykoerumbaan on etsitty vaihtoehtoa, päädyttiin painottamaan ylioppilastodistusten arvosanoja. Ongelma vain on, että luonnontieteet saivat ylipainon. Nyt halutaan kirjoittaa pitkä matematiikka, koska hyvä arvosana siitä tuo parhaat pisteet.
Voi tietysti kysyä, onko tulevaisuuden maailmassa tarvetta saksalle, ranskalle tai venäjälle. Se ei ole kuitenkaan asian ydin, koska näiden kielten suosion romahtaminen ei ole tarkoittanut muiden kielten suosion kasvua. Esimerkiksi espanjaa ei lueta yhtään sen enempää.
Vaikka koko maailma puhuu murrettua englantia, ei se vähennä tarvetta osata muita kieliä. Joku voi sanoa, että tulevaisuudessa tekoäly tulee kääntämään sekunnissa kaiken tarvittavan. Voi olla – samoin tällä hetkellä sanotaan ilmastokriisin ja luontokadon ratkeavan teknologian avulla. Ei sekään pidä paikkaansa.
Toki tällainen kommentti kuulostaa luddiittimaiselta, vanhaan maailmaan takertuvalta, missä toivotaan suomalaisten innostuvan jälleen Goethen, Schillerin ja Kantin kielestä.
Kaventuneen kielitaidon takana on myös yksi asia – kuntien talousahdinko. Kun rahaa on koko ajan vähemmän, tulee päättäjille helposti houkutus leikata niin sanotusti tarpeettomasta koulutuksesta. Kun saksan, ranskan tai venäjän opettaminen ei ole pakollista, kannattaako moista tarjota. Sitä paitsi osallistujia on kuitenkin vähän.
Kierre on sitä myöten valmis. Kun kukaan ei lue, ei kukaan varmasti lue tulevaisuudessakaan.
Mutta samaan aikaan pääkaupunkiseudulla ja muissa isommissa kaupungeissa on mahdollisuus tarjota vähemmän luettuja kieliä. Se lisää entisestään epätasa-arvoa maan sisällä. Kun Suomi on jo nyt repeytymässä – ellei ole jo repeytynyt – useampaan osaan, ei kierrettä kannata entisestään kiihdyttää.
Poliitikkoja ei kyllä käy kateeksi. Neuvojia ja valittajia löytyy, ratkaisun tarjoajia vähemmän. Ei ratkaisuja tässäkään kirjoituksessa esitetty. Valitettiin kyllä senkin edestä.
Kirjoittaja osallistui A-saksan kokeeseen ennen 2000-luvun vaihdetta.
lehti 