Vuonna 2100 keskimääräinen lämpötila on noussut Suomessa noin kuusi astetta. Talvet ovat lämmenneet seitsemän astetta ja kesät neljä.
Mitä kaikkea näin suuri lämpeneminen aiheuttaa eläimille, kasveille, puille, vesistöille, maaperälle – siitä kertoo Ylen uutisista meille kaikille tutun meteorologin Kerttu Kotakorven kirja Suomen luonto 2100 – Tutkimusretki tulevaisuuteen (Bazar, 2021).
Kotakorpi ei valinnut arvionsa pohjaksi ilmastomallia kaikkein optimistisemmasta päästä, koska sellaiseen ei hänen mukaansa ole perusteita nykytiedon valossa.
Talvet ovat vuonna 2100 lämmenneet seitsemän astetta ja kesät neljä.
Kirja kertoo, että ihmiskunnan kasvihuonepäästöjen vaikutus maapallolle tulevan auringon säteilyn tehoon kasvaa valitun mallin mukaan noin 8,5 wattia neliömetriä kohden, mikä on merkittävä määrä lisää lämmitystä koko maapallon pinnalle joka ikinen päivä. Tällä mallilla lämpötila maapallolla nousee nykymenolla vuosisadan loppuun noin neljä astetta. Mutta Suomessa siis vielä enemmän.
Kotakorven ennusteita lukiessa on muistettava, että niissä ei ole mukana tulevien 80 vuoden aikana tapahtuvaa tekniikan kehityksen, väestönkasvun, muuttovirtojen, liikenteen, asumisen tai energiantuotannon vaikutusta.
Runsaasti sateita
Miltä siis Suomessa näyttää vuonna 2100? Kirja vastaa kysymykseen tarkastellen erikseen jokaista vuodenaikaa.
Etelä-Suomessa vuodenvaihteet ovat harmaita ja vetisiä. Lapissa vielä lunta riittää, mutta sinnekin lumitalvi saapuu vuosi vuodelta myöhemmin. Lapissa helmikuu voi vielä olla luminen. Etelässä helmikuu on Kotakorven sanoin neljäs marraskuu. Terminen talvi ei tule etelään enää läheskään joka vuosi, ja pohjoisessakin se on kuukauden pari aiempaa lyhyempi.
Sademäärät kasvavat talvella keskimäärin viidenneksellä, käytännössä useilla kymmenillä millimetreillä. Etelä- ja Keski-Suomessa sade tulee yhä enemmän talven aikana vetenä ja tulvavedet nousevat helposti pelloille ja teille. Syysviljaan paljolti siirtyneessä viljelyssä tulvat vahingoittavat viljelmiä.
Tulvimisesta on tullut vuoteen 2100 mennessä aivan uuden kokoluokan ongelma. Meriveden nousu on lisännyt meritulvia, joita esiintyy nyt harva se vuosi.
Tarkasteluvuoteen mennessä merivesi on noussut Suomenlahdella noin 30 senttimetriä ja tulvariski on kolminkertaistunut. Pääkaupunkiseudulla se on noussut ehkä jopa kahdeksankertaiseksi. Myös Turussa ja Porissa tulvariski on kasvanut huomattavasti.
Rehevöityminen voimistuu
Hyvin ei mene sisävesilläkään. Ne yrittävät sopeutua lähes jäättömään elämään. Etelässä ei jäitä enää vuosisadan puolivälin jälkeen ole joka talvi edes muodostunut.
Vähenevä routa ja lyhenevä jääaika yhdessä kasvaneiden sateiden kanssa ovat lisänneet ravinteiden ja humuksen kulkeutumista vesistöihin.
Yhä pidempään jatkuva lumeton ja jäätön kausi sekä runsaat talvisateet lisäävät vesistöihin kulkeutuvaa ravinnetaakkaa, joka puolestaan lisää happikatoa talvella. Seurauksena on, että happi loppuu järvissä kesällä yhä aikaisemmin. Monet kasvit ja pohjaeliöt vähenevät. Rehevöityminen voimistuu.
Rakennukset ja tiestöt heikoilla
Sateisuus on haaste rakennetulle ympäristölle. Tiestö kärsii, rantatörmät sortuvat, rakennusten perustukset voivat vioittua rankkasateiden kuljettamista maamassoista. Sateet heikentävät varsinkin savimaan kantavuutta, jolloin kivitalojen perustukset ovat kovilla.
Ilman suhteellinen kosteus lisääntyy runsaasti ja kosteus pysyy pitkään, lokakuusta maaliskuuhun. Rakennusten vesirasitus kasvaa. Lisääntyneet viistosateet pitävät talojen seinät kosteina pitkään. Betoni kuluu aiempaa nopeammin. Eikä vesi tee hyvää puutaloillekaan.
Oma lukunsa ovat vedestä ja kosteudesta aiheutuvat home- ja lahoamisongelmat. Ne vaivaavat kaikenlaisia rakenteita.Ne uhkaavat myös ihmisen terveyttä, kun allergiat ja hengitystieoireet lisääntyvät.
Leutotalvisen ilmaston maa
Ilmastoluokituksessa Suomi on kuulunut lumi- ja metsäilmaston kostea- ja kylmätalviseen tyyppiin, jossa sateita tulee ympäri vuoden ja kesät ovat melko lyhyitä ja viileitä. Mutta vuonna 2100 ilmastotyyppi on muuttunut. Etelä- ja Länsi-Suomi on leutotalvisessa ilmastossa, jossa sateita tulee yhä ympäri vuoden, mutta kesät ovat pidempiä ja lämpimämpiä ja talvet selvästi leudompia.
Ilmaston muuttumisen myötä Suomen metsät ovat kokeneet hurjan muodonmuutoksen. Havupuut ovat siirtyneet kohti pohjoista. Etelässä lehtipuut valtaavat alaa. Mänty valtaa alaa kuuselta. Tykkylumi lisääntyy ja sen vauriot metsissä lisääntyvät. Lisääntyneet tuhohyönteiset iskevät ahnaasti vaurioituneeseen metsään.
Eläinlajeihin ilmastonmuutos vaikuttaa tietysti monella tapaa. Muuttuneessa ilmastossa kettujen elinolot ovat parantuneet, samoin villikanien, supikoirien, minkkien ja pesukarhujen.
Hyönteiset puolestaan ovat hätää kärsimässä. Kovakuoriaisia ja kärpäsiä on hävinnyt hirvittävällä vauhdilla, samoin muurahaisia ja mehiläisiä. Rehevöityminen ja hiilidioksidin lisääntyminen vie niiltä elintilan niityillä. Hyönteisten elinolosuhteet heikkenevät myös kuivuvilla soilla ja köyhtyvissä metsissä.
Samaan aikaan, kun pölyttäjien kato on syventynyt, Suomen metsiin ja viljelyksille on levinnyt lukematon määrä haitallisia hyönteisiä.
Kasvukausi pitenee hurjasti
Lämmennyt ilmasto on pidentänyt kasvukautta Suomessa paikoin peräti 12 viikolla. Ruuantuotannolle kasvuolosuhteet ovat ainutlaatuiset: pitkä kasvukausi, paljon lämpöä ja pitkä valoisa aika kesällä. Vehnää ja ruista viljellään vuonna 2100 kannattavasti koko maassa. Pellot ovat uusia kasveja pullollaan.
Toki maatalouden yllä on uhkiakin. Sään ääri-ilmiöt ovat lisääntyneet, sateita voi tulla liikaa tai pitkä kuivuus ottaa sadosta veronsa. Eteläisessä Suomessa voidaan joutua taiteilemaan kuumuuden ja sateen riittävyyden kanssa.
Toisaalta, Kotakorpi muistuttaa, maatalouden päästöt ovat yksi suurimmista rehevöitymistä ja lajikatoa aiheuttavista tekijöistä. Huolenaiheet ovat tutut jo nykyajasta, kuten maatalouden fosfori- ja typpipäästöt vesistöihin.
Aikataulut sekaisin
Lintulajit ja niiden yksilömäärät ovat vähentyneet huomattavasti vuoteen 2100 mennessä.
Kun kevät on aikaistunut – kesä alkaa jo vapusta – linnutkin ovat aikaistaneet pesintäänsä. Mutta kun linnunpoikaset kuoriutuvat, perhosen toukkia ei olekaan vielä liikkeellä.
Kevään lämpö saa kukat kukkimaan aikaisemmin, mutta pölyttäjät eivät olekaan viileä liikkeellä. Aikainen kevät herättää hyönteiset, mutta jos halla yllättää, ne paleltuvat.
Ilmaston lämpeneminen on johtanut aikatauluongelmiin. Erilainen rytmiikka häiritsee ekosysteemin toimivuutta.
Vielä voi vaikuttaa
Kotakorpi käy kirjassaan perinpohjaisesti läpi ilmastonmuutoksen vaikutuksia maamme eri kolkissa ja eri lajeille.
Jälkisanoissaan hän varoittaa turtumasta jatkuvaan ennätystulvaan: mittaushistorian korkeimpiin lämpötiloihin, pisimpiin helleputkiin, suurimpiin sademääriin tai voimakkaimpiin myrskyihin.
Hän korostaa, että kaikki ilmaston muuttumisessa ei ole väistämätöntä, vaan ihmiset voivat vielä valinnoillaan vaikuttaa tulevaisuuden muutosten suuruuteen: On väliä, laittaako takapihalleen nurmikon vaiko niityn. On väliä, kuoleeko joku pistiäinen sukupuuttoon.
uutiskirje 
