Ennen koronaa asiantuntijat arvioivat, että senhetkisellä tahdilla sukupuolten välinen tasa-arvo saavutettaisiin sadan vuoden kuluttua. Nyt vastaava luku on 136.
Kriisitilanteilla on tapana kärjistää eriarvoisuutta. Muun muassa terveydenhuoltoalan naispainotteisuus, lähisuhdeväkivallan kasvu ja naisten heikommat uudelleentyöllistymismahdollisuudet ovat aiheuttaneet sukupuolten väliselle tasa-arvolle koronan aikana suurta takapakkia.
Yhä suurempi osa meistä on nyt yli vuoden ajan viettänyt yhä suuremman osan arjestaan kotona. Siksi sillä, mitä juuri näiden neljän seinän sisällä tapahtuu, on nyt vielä suurempi vaikutus kuin ennen.
Koronan aikaan me esimerkiksi syömme useammin kotona. Ja naiset vastaavat selvästi useimmin ruoanlaitosta ja siivoamisesta. Sama pätee myös lastenhoitoon. Koronan myötä moni lapsi on ollut poissa koulusta ja arkipäivien hoivavastuu on siirtynyt kouluilta vanhemmille.
Perhemuotoja on monenlaisia. Kaikki eivät elä heteroydinperheissä. Samoin eri perheissä kotityöt jakaantuvat eri tavoin. Varmasti monessa perheessä kokkaus, tiskit tai iltasadut jakautuvat aikuisten kesken tasan. Väestötasolla naisten ylikorostunut osuus monissa kodin arkiaskareissa on kuitenkin huomattava.
Samalla tämä myös kertautuu muille elämän osa-alueille. Tunteja kun on kaikilla vuorokaudessa vain saman verran. Naisten käyttäessä aikaa kotitöihin jää muulle vähemmän. Esimerkiksi pandemian aikana miesten lähettämien käsikirjoitusten määrä tieteellisiin julkaisuihin on kasvanut, kun taas naisten lähettämien määrä on laskenut. Näin tiedemaailman miesvaltaisuus on korona-aikana korostunut entisestään.
Korona ei muodosta vain terveys- ja talouskriisiä. Korona muodostaa myös tasa-arvokriisin. Toteuttaessamme koronaelvytystä meidän on muistettava elvyttää myös sukupuolten tasa-arvoa. Huomisen tulisi olla eilistä parempi, ei huonompi.
Kirjoittaja on Vasemmisto-opiskelijoiden puheenjohtaja ja kuntavaaliehdokas Helsingissä.
uutiskirje 
