– Kuivuus on muuttumaisillaan seuraavaksi pandemiaksi, eikä meillä ole rokotetta sitä vastaan, Mami Mizutori YK:n katastrofiriskien vähentämisvirastosta (UNDRR) sanoo.
– Kuivuus on tällä vuosisadalla vaikuttanut suoraan 1,5 miljardiin ihmiseen. Ellei maailma opi käsittelemään tätä riskiä paremmin, luku kasvaa dramaattisesti, hän painottaa. YK julkaisi kesäkuun puolivälissä erikoisraportin kuivuudesta.
Ilmastonmuutos, ylikäyttö ja maatalousmaaksi muuttaminen sekä kaupunkien ja infrastruktuurin paisuminen ovat jo nyt huonontaneet viidesosan planeettamme maa-alueista. Ne myös myötävaikuttavat kuivuuteen ja aavikoitumiseen.
400 miljoonaa vihreää työpaikkaa
Kuivuudesta ja maan huonontumisesta koituvat vauriot haittaavat lähes puolta maapallon väestöstä. YK:n aavikoitumisen vastaisen sopimusjärjestön (UNCCD) mukaan vuoteen 2018 mennessä 170 maata kärsi aavikoitumisesta, maan huonontumisesta ja kuivuudesta.
– Maa-keskeinen lähestymistapa koronapandemiasta toipumiseen voisi muuttaa maailmaa, UNCCD:n pääsihteeri Ibrahim Thiaw sanoo.
– Tähän mennessä maailman suurimmat taloudet ovat jo käyttäneet 13 biljoonaa euroa covidin jälkeisiin elvytysyrityksiin. Investoimalla yhteisesti vain viidenneksen tuosta summasta vuosittain maat voisivat siirtää maailmantalouden kestävyysuralle. Vuosikymmenen sisällä globaali talous voisi synnyttää lähes 400 miljoonaa uutta vihreää työpaikkaa, jotka tuottaisivat vuosittain yli 8,4 biljoonaa euroa.
Vielä vuonna 2015 vain kolmella maalla oli kattavat ja tehokkaat suunnitelmat kuivuuden varalle. Tällä hetkellä 73 maata työskentelee yhdessä YK:n aavikoitumista torjuvan järjestön kanssa. Ne kehittävät toimintatapoja, jotka varmistavat, että kuivuudesta selvitään ja ettei siitä muodostu katastrofia. Ainakin 115 maata on myös luvannut entistää yhteensä miljardi hehtaaria huonontunutta maata vuoteen 2030 mennessä.
Synkkiä näkymiä
Alankomaiden ympäristövaikutusviraston kesäkuussa julkaisema raportti maalaa synkän kuvan tulevaisuudesta, mikäli nykyiset maankäyttötavat eivät muutu.
Ellei maaperää paranneta ja maanviljelys tehostuu entisestään, vuoteen 2050 mennessä maan tuottavuuden arvioidaan pienentyvän 12 prosentilla maapallon maa-alasta. Ruuan kysynnän kasvaessa viljelymaan pinta-ala laajenee noin 20 prosenttia eli 300 miljoonaa hehtaaria luontoa raivataan pelloiksi vuoteen 2050 mennessä.
Sen seurauksena maailmanlaajuinen luonnon monimuotoisuus vähenee kuusi prosenttia. Maaperän kyky imeä vettä heikkenee, mikä johtaa paheneviin tulviin ja kuiviin kausiin.
Intiassa kuivuus tappaa
Intian maaseutuväestöstä 70 prosenttia saa elantonsa pääosin maanviljelystä. Heistä 80 prosenttia on pienviljelijöitä, ja 60 prosenttia viljelymaasta on kastelussaan riippuvainen monsuunisateista. Näissä oloissa kuivuus voi kirjaimellisesti tappaa.
Tutkija ja kirjoittaja Abinash Mohanty kartoitti viime vuonna Intian alueet, joilla esiintyy ilmaston ääri-ilmiöitä. Kävi ilmi, että Intian alueista 68 prosenttia kärsi sillä hetkellä kuivuudesta. Mohanty laski myös Intian niemimaata vuodesta 1970 lähtien kohdanneet ääri-ilmiöt. Niitä oli lähes 500 ja esiintymistiheys oli kasvanut vuoden 2005 jälkeen.
Vuoden 2005 jälkeisenä aikana 79 Intian aluetta ja 140 miljoonaa ihmistä on kärsinyt äärimmäisestä kuivuudesta vuosi toisensa perään. Maapallon lämpeneminen panee mikroilmastovyöhykkeet liikkeeseen, kuivuudet muuttuvat rajummiksi ja yhä suuremmassa määrin kuivuudesta kärsivät alueet, joilla se aiemmin oli tuntematon ilmiö. Mohanty havaitsi tutkimuksessaan, että jopa tulville alttiit alueet ovat altistumassa myös kuivuudelle.
Maanviljelijöiden epätoivo
Kun kuivuuden kuristusote leviää yhä laajemmille maa-aloille Intiassa, maanviljelyksen epävarmuus johtaa paitsi elinkeinojen, myös ihmishenkien menetyksiin.
Epätoivoiset maanviljelijät porauttavat entistä syvempiä kaivoja ja ottavat suurempia lainoja kuin pystyvät hoitamaan siinä toivossa, että yksi hyvä sato pelastaa kaiken. Maatalouden harjoittamisen rakettimaisesti noussut hinta ja kyvyttömyys maksaa takaisin lainoja ovat ajaneet viime vuosikymmenen aikana tuhannet maanviljelijät, vuokraviljelijät ja maatalouden päivätyöläiset ottamaan hengen itseltään.
Vuoden 2019 virallisen tilaston mukaan 10 281 maataloussektorilla työskennellyttä ihmisistä teki Intiassa itsemurhan. Se oli 7,4 prosenttia kaikista itsemurhista. Aktivistien mukaan luvut ovat huikeasti alakanttiin. Suurin osa itsemurhan tehneistä 32 559 päiväpalkkalaisesta oli kaupunkeihin muuttamaan joutuneita maatilojen palkollisia. Lisäksi itsemurhaan liittyvä stigma usein estää itsensä surmanneen perhettä paljastamasta kuoleman syytä.
Yhteisöpohjainen sopeutuminen on tehokasta
Kun Intia meni täyteen koronasulkuun maaliskuussa 2020, arviolta 23 miljoonaa siirtotyöläistä palasi kaupungeista maalle. Heidät otettiin maaseudun työllistämisohjelmaan, ja monet työllistyivät rakentamaan vedenkeruu- ja kasteluinfrastruktuuria.
Tällaiset yhteisöpohjaiset kuivuuteen sopeutumiskeinot ovat tehokkaita.
Viimeisen viidentoista vuoden aikana Intiaan on rakennettu yli 30 miljoonaa vesiallasta ja -tankkia. Tänä aikana ne ovat säästäneet noin 29 000 miljoonaa kuutiometriä vettä, jolla on kasteltu 19 miljoonaa hehtaaria peltoa. Tämän infrastruktuurin kunnossapito on kuitenkin unohdettu, eikä sille ennusteta pitkää käyttöikää.
Torjunta on halvempaa kuin tuhojen korjailu
Yli viisi miljardia hehtaaria maata ympäri maapallon voitaisiin palauttaa entiseen tilaansa entistämisen ja suojelun yhdistelmällä.
- Tämä ei ole utopistinen skenaario, Thiaw sanoo.
– On täysin kykyjemme rajoissa toteuttaa tämä kunnianhimoinen suunnitelma. Mutta se vaatii päättäväisyyttä maailman johtajilta.
Mizutori moitiskelee päättäjien lyhytjänteisyyttä.
– Tiede kertoo meille, että kuivuuden tai minkä tahansa katastrofin torjuminen ennalta on paljon halvempaa kuin onnettomuuteen reagoiminen sen tapahtuessa. Hallitukset eivät sijoita varoja sietokykyyn ja ennakointiin, sillä poliitikot eivät näe yhtä vaalikautta pitemmälle. Jos estää uhkan kehittymisen katastrofiksi, siinä ei ole mitään näyttävää, eikä siitä saa kunniaa, Mizutori toteaa.
lehti 