Onkohan Ruotsissa vielä paikkakuntaa, joka ei olisi murhanäyttämö dekkaritodellisuudessa? Johanna Mo sijoittaa uuden sarjansa ensimmäisen osan Öölantiin, joka ei ole tullutkaan vastaan lukemissani sadoissa ruotsalaisdekkareissa. Yölaulaja voisi tosin tapahtua missä tahansa Ruotsissa. Paikallisväriä siinä on vain vähän.
Johanna Mo on toiminut kääntäjänä, kirjoittanut kaksi romaania ja viisi dekkaria ennen uuden sarjan avausta Yölaulajaa. Hänen aiempaa tuotantoaan ei ole suomennettu.
Yölaulaja on ruotsalainen perusdekkari, jossa poliisiryhmä tutkii murhaa ja yksi heistä on päähenkilö. Mon päähenkilö on Tukholmasta Öölantiin palaava rikostutkija Hanna Duncker, jolla on menneisyys. Hanna isä on tuomittu vuosia aiemmin murhasta, eivätkä kaikki katso hyvällä tyttären paluuta kotisaarelleen.
Menneisyys tulee Hannaa vastaan toisellakin tavalla heti ensimmäisenä työpäivänä. Hän joutuu tutkimaan teinipojan murhaa. Pojan äiti Rebecka oli Hannan lukioaikojen bestis.
Alkuasetelmat ennakoivat tavanomaista ruotsalaisdekkaria, mutta Mo on liian taitava kirjoittaja, että Yölaulaja jäisi sellaiseksi. Romaanihenkilöiden kätketyt salaisuudet pakottavat lukemaan vielä vähän, vaikka oikeastaan pitäisi mennä jo nukkumaan.
Kuolleena löydetyn Joelin viimeistä päivää seurataan takaumissa. Hänellä oli oma kipeä salaisuutensa, samoin Rebecka-äidillä. Isäpuoli Petri on koko ajan töissä, eikä läsnä perhearjessa. Pikkusisko Mollylle herkkä ja taiteellinen Joel oli tuki ja turva.
Murhan selvittelyn ohella Johanna Mo tutkii dekkarissaan sitä, miten väkivaltainen kuolema vaikuttaa uhrin lähipiiriin.
Hanna Duncker on sopivan ärsyttävä päähenkilö. Hän on umpimielinen ja suorastaan tyly uusille työtovereilleen. Hannaa riivaava salaisuus on perheen hajoaminen isän alkoholismiin ja äidin lähtöön. Välit veljeen ovat jäätävät.
Yölaulajassa ei lopulta ole mitään kovin ihmeellistä, mutta silti se toimii. Rikosjuoni on hyvin ja koukuttavasti rakennettu yllätykselliseen loppuun asti. Poliisilaitoksen sivuhenkilöistä Mo kuorii esiin pienin piirroin kiinnostavia persoonia, jotka varmasti syvenevät jatko-osissa.
Rikosjuonen ohella Yölaulaja toimii myös nuorisokuvauksena. ”Erilaisen” Joelin kasvava ahdistus koulussa, paras ystävä itsetuhoinen Nadine, huumeet ja koulun kovisjengi ovat monen nuoren tätä päivää, joka aikuisilta jää huomaamatta.
Lopussa saadaan viitteitä siitä, että seuraavaksi Hanna ryhtyy penkomaan isänsä tapausta. Menikö se sittenkään niin, että tämä poltti kännipäissään talon ja tulipalossa kuoli nainen.
Johanna Mo: Yölaulaja (Nattsångaren). Suomentanut Kristiina Vaara. 396 sivua, Like.
uutiskirje 