Arvo Myllymäki
Muoniossa asuva Tampereen yliopiston julkisoikeuden emeritusprofessori Arvo Myllymäki (s. 1945) on eläkkeellä ollessaan kirjoittanut kolme historiallista tietokirjaa ja neljä dokumentaarista romaania
Arvo Myllymäen isä oli ukrainalainen sotavanki ja äiti Kuortaneelta. Myllymäki löysi isänsä vuonna 1978 osin Urho Kekkosen ja Vladimir Stepanovin avulla. Hän tapasi isänsä ensimmäisen kerran Helsingissä vuonna 1978.
Myllymäen esikoisromaani Vihan ja rakkauden päivät (Helsinki-Kirjat 2011) käsittelee tätä isän tapaamisen teemaa. Romaanin pohjalta lapualainen Larvateatteri teki näytelmän Aarre, ryssän äpärä, jonka kantaesitys oli keväällä 2016.
Myllymäki on kirjoittanut teoksen Vaasan sotavankileiristä nimellä Kurileiri (Minerva 2013). Se käsitteli jatkosodan alussa Kerimäen Riitasensuon ja myöhemmin Vanhaan Vaasaan siirretyn, rikkeisiin syyllistyneiden neuvostosotavankien erityisleiriä. Myllymäen isä oli tuon ankaran leirin sotavanki.
Korpikommunisti (Into-Kustannus 2016) käsitteli Lapin kommunistiliikettä kolarilaisen korpikommunisti Eemeli Lakkalan elämää. Tietokirja Punamultamies ilmestyi 2017.
Dokumenttiromaani Mies isänmaan takapihalla (Atrain&Nord 2019) kertoo Espanjan sisällissotaan osallistuneen Vilho Saarisen tarinan.
Myllymäki on kirjoittanut myös romaanin Tampereen 1960-luvun opiskelijaelämästä suurten ikäluokkien tarinan nimellä Kytköksiä ja katkoksia (Books on Demand 2016).
Jatkosodassa suomalaiset ottivat noin 67 000 neuvostoliittolaista sotavankia, joista sotavankileireillä sai surmansa yli 22 000, heistä 1019 ammuttiin leireillä, muut kuolivat nälkään ja sairauksiin. Sodan aiheuttaman työvoimapulan helpottamiseksi sotavankeja käytettiin työvoimana varsinkin maataloudessa.
Sotavankeus on lähtökohtana myös Arvo Myllymäen (s.1945) romaanissa Niin kaukana on ikäväsi maa. Päähenkilö Hans-Peter Thoma on Ukrainan saksalainen, kotoisin Irpinistä. Hänen vanhempansa muuttivat Ukrainasta Saksan Wiesbadeniin ennen sotaa Hans-Peterin ollessa puna-armeijassa.
Hans-Peter jää suomalaisten vangiksi vuonna 1943 Viipurin lähellä. Vaasan vankileiriltä hänet toimitetaan Uudenkaarlepyyn naapurikuntaan Jepualle talvisodassa sotaleskeksi jääneen Birgitta Sjöbergin maatilalle.
Ukrainan saksalaisena ja neuvostosotavankina Hans-Peter on koko ajan kahden tulen välissä.
Hän on ammatiltaan puutarhuri, ja työskenteli ennen sotaa Terijoen länsipuolella sijainneella puutarhaviljelmällä. Pohjanmaalle hentona yhdyssiteenä on se, että närpiöläissyntyinen mies oli kunnostautunut kyseisessä keisarillisessa puutarhassa mehevien tomaattilajikkeiden kehittäjänä, ja Pohjanmaalle muutettuaan hän oli kohonnut Pohjanmaan tomaattikeisariksi tuodessaan kasvihuoneviljelyn Närpiöön.
Nuori veri kuumenee
Birgitta ja Hans-Peter ovat syntyneet vuonna 1917. Nuori veri kuumenee vähitellen molemmin puolin. Sota laittaa ihmisten väliset suhteet uusiksi. Niin myös Hans-Peter ja Birgitta, sekä Birgitan sisarukset Tauno ja Ingrid joutuvat tilanteeseen, jota rauhan aikana ei voi edes kuvitella. Asetelma on monimutkainen, toisaalta siinä tiivistyy sodan ajan eurooppalaiset asetelmat niin kansallisesti kuin ideologisestikin.
Birgitan miesvainaja oli innokas IKL:n kannattaja, nuorempi veli Tauno tuntee Ukrainan olot hieman eri näkökulmasta kuin Hans-Peter. Tauno on liittynyt vapaaehtoisesti natsi-Saksan SS-joukkoihin ja taistellut myös Ukrainassa. Tauno kertoo Hans-Peterille, että osa ukrainalaisista partisaaneista tuki SS-joukkoja ja vahvemmat partisaanijoukot olivat asettuneet puna-armeijan puolelle.
Kun sota loppuu, Hans-Peter pakenee Ruotsiin, Birgitta seuraa vähän ajan kuluttua. Uusi elämä alkaa maatilalla pienessä kylässä Uumajan lähellä Birgitan tädin hoivissa. Menneisyys ei hevin hellitä otettaan Hans-Peterin elämässä, mutta elämä ja hyvinvointiyhteiskunta etenee niin Suomessa, Ruotsissa kuin Saksassakin.
Babi Jar Ukrainan kipupisteenä
Babi Jarin hirmutöistä on vaiettu niin Ukrainassa kuin Saksassa. Tämän Hans-Peter oivaltaa saadessaan käsiinsä Jevtušenkon Babi Jar -runon. Hans-Peter pohdiskelee vuonna 1964, ennen ukrainalaisen Nikita Hruštšovin syrjäyttämistä:
”Olen kuohuksissani, koska tajuan myös ukrainalaisten ja mahdollisesti myös ukrainansaksalaisten sotkeutuneen hirmutöihin. Tauno tiesi synnyinmaani jakolinjat paremmin kuin minä. Länsi-Ukraina katseli länteen ja Donbassin alue itään… Epäyhtenäistä Ukrainaa, jonka kansojen identiteetti on ollut heikko, vahvemman on ollut helppo pyörittää. Saksalaismiehitys oli vain välivaihe, mutta Neuvostoliitto on ja näyttää pysyvän. Ukraina on vain yksi osa Moskovan johtamaa suurvaltaa eikä mikään sooloileva erityistasavalta.”
Menetettyjen mahdollisuuksien Ukraina
Tietynlainen ristiin puhumisen tekniikka toimii hyvin henkilöiden monologien kautta, kun heitä ei laiteta keskenään suoraan dialogiin. Henkilöiden monologit valottavat asioita ja tapahtumia monesta eri näkökulmasta. He edustavat paitsi eri kansallisuuksia, myös eri ideologioita, ammatteja ja sukupolvia.
Samalla tämä on eräänlainen kehitysromaani, jossa henkilöt tekevät sovinnon menneisyyden kanssa, kun asiat muuttuvat varsinkin Ruotsissa, Suomessa ja Saksassa parempaan suuntaan.
Myllymäki kirjoittaa kevyellä kädellä, mutta terävän oivaltavasti raskaasta, vaietusta aiheesta.
Lopussa vuonna 1992 vieraillessaan itsenäistyneessä Ukrainassa, Hans-Peter jättää hyvästit vanhalle kotiseudulleen, menetettyjen mahdollisuuksien maalle.
Ja tänä päivänä voimme kysyä, miten on mahdollista, että tämä kulttuurisesti rikas, Venäjän ja Euroopan vilja-aitta on sellaisessa jumissa kuin se tällä hetkellä on? Muistaakseni Henry Kissinger oli joskus ehdottanut Ukrainan valtion johtohenkilöille, että heidän olisi parasta valita Venäjän suhteen Suomen tie?
Myllymäen kipeistä asioista kiihkottomasti ja monipuolisesti kertova romaani antaa tässäkin suhteessa paljon ajattelemisen aihetta.
Arvo Myllymäki: Niin kaukana on ikäväsi maa – Historiallinen romaani. Atrain & Nord 2021. 245 sivua.
Arvo Myllymäki
Muoniossa asuva Tampereen yliopiston julkisoikeuden emeritusprofessori Arvo Myllymäki (s. 1945) on eläkkeellä ollessaan kirjoittanut kolme historiallista tietokirjaa ja neljä dokumentaarista romaania
Arvo Myllymäen isä oli ukrainalainen sotavanki ja äiti Kuortaneelta. Myllymäki löysi isänsä vuonna 1978 osin Urho Kekkosen ja Vladimir Stepanovin avulla. Hän tapasi isänsä ensimmäisen kerran Helsingissä vuonna 1978.
Myllymäen esikoisromaani Vihan ja rakkauden päivät (Helsinki-Kirjat 2011) käsittelee tätä isän tapaamisen teemaa. Romaanin pohjalta lapualainen Larvateatteri teki näytelmän Aarre, ryssän äpärä, jonka kantaesitys oli keväällä 2016.
Myllymäki on kirjoittanut teoksen Vaasan sotavankileiristä nimellä Kurileiri (Minerva 2013). Se käsitteli jatkosodan alussa Kerimäen Riitasensuon ja myöhemmin Vanhaan Vaasaan siirretyn, rikkeisiin syyllistyneiden neuvostosotavankien erityisleiriä. Myllymäen isä oli tuon ankaran leirin sotavanki.
Korpikommunisti (Into-Kustannus 2016) käsitteli Lapin kommunistiliikettä kolarilaisen korpikommunisti Eemeli Lakkalan elämää. Tietokirja Punamultamies ilmestyi 2017.
Dokumenttiromaani Mies isänmaan takapihalla (Atrain&Nord 2019) kertoo Espanjan sisällissotaan osallistuneen Vilho Saarisen tarinan.
Myllymäki on kirjoittanut myös romaanin Tampereen 1960-luvun opiskelijaelämästä suurten ikäluokkien tarinan nimellä Kytköksiä ja katkoksia (Books on Demand 2016).