Tapani Baggen värisarjassa on edetty vuoteen 1948 sen uusimmassa osassa Keltainen Cadillac. Poliittisesti elettiin taas jännittävää vaihetta, kun Valtiollinen poliisi Valpo oli punainen ja kommunistien huhuttiin suunnittelevan vallankaappausta, ”Tshekkoslovakian tietä” Suomelle. Lakkoliikehdintä oli kiihkeää ja Moskovan kanssa oltiin täpärällä.
Valposta pois jäänyt Väinö Mujunen on pitkästynyt rooliinsa avovaimonsa ravintolan vahtimestarina, joten kansatieteilijä ja Urho Kekkosen luottomiehen Kustaa Vilkunan tarjous osuu maaliinsa. Joku kiristää Kekkosta arkaluontoisella valokuvalla. Mujusen olisi hoidettava lunnaiden maksu, ja jos mahdollista, saatettava kiristäjä käpälälautaan.
Kirjan alku vihjaa poliittisesta jännäristä, mutta sellaista Bagge ei ole kirjoittanut. Keltainen Cadillac on hypervauhdikas rikostarina. Viihteellä mennään ja lujaa. Samalla kun Mujunen selvittää tätä ja sitä seuraavaa kiristystapausta, karussa oleva sotilas Raino Ruuti pyytää häntä etsimään kadonneen Selman, jonka kanssa kerittiin styylata pari viikkoa ennen armeijaan astumista.
Mujunen ottaa tämänkin homman vastaan. Katuviisas ja naisiin menevä Rane auttaa häntä toisen tapauksen tutkinnassa. Paukkuraudat soivat ja nyrkit heiluvat rivakassa rikostarinassa tavalla, joka paikoin tuo mieleen Baggen kirjoittamat Jerry Cottonit – ne legendaarisen kioskisarjan viimeiset hyvät tarinat.
Tapahtumat keskittyvät Helsingin Kallioon ja siellä erityisesti linjoille. Menneen sodan jäljet näkyvät niin miljöössä kuin ihmisissäkin. Toinen keskeinen paikka on kuin toista maailmaa edustava Kulosaari.
Politiikkaa Keltaisessa Cadillacissa ei ole, mutta vuoden 1948 kuohuvaa tunnelmaa Bagge annostelee mallikelpoisesti. Yhteiskunnallisen jännitteen lisäksi sitä sävyttävät amerikanraudat, joista osa nielee jo bensiiniä, kun autoliikenne vielä pääosin liikkui häkäpönttöjen varassa. Kahvia ja paakelsia on saatavilla rajoitetusti paremmissa piireissä.
Pikantti yksityiskohta on, että elokuvateattereiden esirippuja varastettiin iltapukujen kankaiksi. Pula-aikaa elettiin vielä. Se selviää Mujuselle, kun elokuvamoguli ”Surkalla” on asiaa hänelle. Jostain syystä maisteri Surkka esiintyy kirjassa keksityllä nimellä, Tauno Palo ja Edvin Laine taas omillaan.
Baggen teksti on nautittavan lennokasta ja juonenpunonta kekseliästä. Kekkosen kiristyskirjeestä lähtee liikkeelle monitahoinen rikosjuoni, joka pitää lisäksi sisällään valehenkilöllisyyksiä, murhia, valokuvista löytyviä johtolankoja, ja myös ullakolle kätkettyjä aseita – ehkä juuri sitten sitä vallankaappausta varten.
Sarjan edellinen osa Sinimusta kyyti oli valtava pettymys. Nyt Bagge on jälleen siinä elementissään, mistä hänen kymmenet dekkarinsa tunnetaan.
Tapani Bagge: Keltainen Cadillac. 270 sivua, CrimeTime.
uutiskirje 
