YK:n COP15-huippukokous pidetään ensi vuoden keväällä Kunminissa Kiinassa. Kokous käsittelee luonnon monimuotoisuuden eli biodiversiteetin suojelua.
Perjantaina 15. lokakuuta päättyi kokouksen valmisteleva etäosuus, jossa puhuttiin lähinnä teknisistä päätöksistä.
Itse huippukokouksen tavoitteena on saada aikaan oikeudellisesti sitova maailmanlaajuinen sopimus luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi.
–Asia on aika yksinkertainen: Nyt pitää tehdä laajan konsensuksen sitova sopimus luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi, lataa Euroopan parlamentin jäsen Silvia Modig (vas).
Modig osallistuu huippukokoukseen Euroopan parlamentin edustajana.
Vapaaehtoisuus ei riitä, nyt tarvitaan ”biodiversiteetin Pariisi”
–Luontokato on ollut tiedossa jo yli 20 vuotta. Koko se aika ollaan luotettu valtioiden vapaaehtoisiin toimiin luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi, ja nyt nähdään, etteivät ne vapaaehtoiset toimet ole olleet tarpeeksi, Modig toteaa.
Modig viittaa EU:n aikaisempaan biodiversiteettistrategiaan, jonka tavoitteena oli pysäyttää luonnon monimuotoisuuden häviäminen vuoteen 2020 mennessä.
–Suoraan sanottuna Kunminissa on tehtävä biodiversiteetille se, mitä Pariisin ilmastosopimus 2015 teki ilmastolle, Silvia Modig vaatii.
Modigin mukaan isona ongelmana luonnon monimuotoisuuden suojelussa on se, ettei selkeitä tavoitetta ole asetettu. Modig toivoo COP15-kokoukselta myös mittareita, joilla tavoitteiden saavuttamista voidaan mitata.
–EU:n omat tavoitteet ovat kunnianhimoisia. Vuodesta 2024 alkaen unionin pitkän aikavälin budjetista 7,5% on vuosittain korvamerkitty luonnon monimuotoisuuden suojelemiseen, ja vuodesta 2026 eteenpäin osuus nousee 10 prosenttiin. Yritimme parlamentissa tapella budjettiin ilmastotoimien rahoituksesta erillistä biodiversiteettirahoitusta, mutta se ei onnistunut.
30 prosenttia suojeltuna vuonna 2030
Kesäkuussa 2021 G7-maat sitoutuivat julkilausumassaan pysäyttämään lajikadon ja suojelemaan 30 prosenttia maailman maa- ja merialueista vuoteen 2030 mennessä. EU on sitoutunut vastaaviin tavoitteisiin uudessa biodiversiteettistrategiassaan.
– Seuraava haaste on, että Euroopan parlamentti vaatii EU:n ja YK:n sitoutumista 30 prosentin suojelemiseen lainsäädännön tasolla, Silvia Modig kertoo.
Modigin mukaan sitovien sopimusten tekeminen ei ole helppoa, sillä sopimuksessa pitää päättää tarkasti, millaisten määritelmien mukaan alueita suojellaan. Suomessa lainsäädäntö määrittelee tarkasti suojelualueet, mutta EU:n tasolla ja maailmanlaajuisesti on Modigin mukaan vielä vääntämistä.
–Olen kuitenkin toiveikas näiden asioiden suhteen, koska nyt on se hetki, kun päätöksiä on tehtävä.
uutiskirje 