Lapsen mielikuvituksen vapaa lento ja aikuisten elämän tosiseikat ottavat rajusti mittaa toisistaan Tampereen Työväen Teatterin uutuusmusikaalissa Matilda.
Musikaali perustuu brittiläisen Roald Dahlin (1916–90) vuonna 1988 ilmestyneeseen samannimiseen pienoisromaaniin, josta on tullut briteille heidän oma peppipitkätossunsa.
Peruskuvio menee niin, että väärin ymmärretty nerokas viisivuotias luku- ja laskutaitoinen tyttö Matilda (Villa Murtagh) ei saa kotonaan ymmärrystä osakseen lahjakkuudelleen ja rikkaalle mielikuvitukselleen. Kannustavana, hyvänä haltijana tässä tapauksessa toimii hänen ensimmäinen opettajansa Miss Honey (Pihla Pohjolainen).
Satiirisesti tämä klassinen kuvio on käännetty niin, että Matildan käytettyjä autoja myyskentelevä isä Mr. Wormwood (Jyrki Mänttäri) ja paritanssikilpailuja harrastava äiti Mrs. Wormwood (Anna-Maija Tuokko) pitävät viisivuotiasta Matildaa idioottina, koska tyttö vain lukee, eikä katso lainkaan televisiota, tuota ihmiskunnan suurinta keksintöä. Matildan puhumaton, lähes täysummikko isoveli Michael on puolestaan omaksunut isänsä ja äitinsä ohjeistuksen täydellisesti, eikä hän muuta teekään kuin rötköttää nojatuolissa tuijottamassa televisiota lakin lippa takaraivolla.
En halua olla mikään mutrusuu
Vanhempia ei lainkaan huoleta, miten televisiomainokset myyvät meille meitä itseämme, unelmaamme hyvästä ja helposta elämästä, ikuisesta sunnuntaista, josta kaikki huolet ja murheet on pyyhitty pois.
Heille Matildan lukuinnostus ja satujen kertominen on paljon suurempi paha kuin television esittämä elämä keinotekoisesti luodussa todentunnussa, jossa kaikki on eräänlaista satua tai pikemminkin painajaista:
”Kirjat on typeriä ja tekevät sinusta idiootin. Kaikki mitä sun pitää tietää, voit oppia telkusta”, autokauppias isä ohjeistaa pojaksi kutsumaansa tytärtään. Matildalle puolestaan lukeminen on kaikki kaikessa:
”On hiljaista, mutta ei mykkää, kun kuulen kirjan sivun kääntyvän.”
Äiti korostaa Matildalle, että tyypit ei tykkää sellaisesta, joka tietää muita paremmin.
Matilda puolestaan laulaa, että ei auta rakkaus, kun tyhmyys on vallalla:
”Vaikka elämä ei oo reiluu,
en halua olla mikään mutrusuu,
ei elämän saa antaa olla epäreiluu,
kun silloin muut vois luulla,
et sehän käy, mut ei se käy.
Vaikka pieni oot, ei se sua estele.
Pienuus on vain pienen pieni hidaste,
kukaan muu kuin minä ei voi
suuntaa vaihtaa,
joskus on pakko olla pikkuisen tuhma”
Elämää kuularingin sisällä
Kun Matilda menee kouluun hän kohtaa ensin lempeän luokanopettajansa, mutta pian tulee tutuksi myös hirviömäinen rehtori Trunchbull (Jani Karvinen). Hän on entinen naisten kuulantyönnön maailmanmestari, jonka mielestä kaikkein tärkeintä on sääntöjen noudattaminen. Rehtori vertaa elämää kuularingin sisällä seisomiseksi, eikä heiton jälkeen ole lupaa astua kalkkiviivan yli, ettei suoritusta hylättäisi.
Tässä maalaillaan Charles Dickensin (1812–70) lapsikuvauksista tuttuja synkkiä sävyjä. Dickens korosti, että lapsena kuristettu mielikuvitus seuraa ihmistä kuin varjo alhaisina aistinautintoina. Se, mikä ei saa purkautua normaaleja uomia pitkin, pyrkii pois vääriä teitä.
Rehtori Trunchbull edustaa sadistisia ja perverssejä voimia, jotka tuovat mieleen muodikkaat vihapuhetta ylläpitävät nettikiusaajat. Matilda asettaa rehtoria vastaan dickensmäisen hymyn ja ihmisrakkauden evankeliumin, joka osoittaa aikuisten maailman tosiasia- ja hyötypuheen kummitusmaiseen valoon.
Melu häiritsi
Jyrki Mänttäri esittää reilun yliampuvasti karikatyyrimäistä autokauppiasisää, ja yltää välillä Marx-veljesten tason akrobaatti-ilveilyihin, kuten yrittäessään tempoa päästään huopahattua, jonka sisään Matilda on purskauttanut reilusti pikaliimaa. Myös autokauppiasisän väliajan jälkeinen lauluesitys lukemisen vaarallisuudesta ja typeryydestä lopun spagaatteineen on riemullista vaudevillea.
Anna-Maija Tuokko ikinuorena blondina näyttää tanssipartneri Rudolphon (Jack Johansson) kanssa, miten tanssitaan tähtien kanssa, ja vilahtaapa parketilla Jorma Uotinenkin antamassa parille täydet kymmenen pistettä.
Lavasteet toimivat hyvin, mutta äänentoisto oli ajoittain sellaista korvia viiltävää kirkunaa ja puuroa, että hienot, varmaankin puhuttelevat sanat hukkuivat meluun ja pauhuun kuin jääkiekko-ottelussa. Näin osa musikaalin sanomasta meni ohi korvien ja analyysin tuolle puolen.
Meluhan on tunnetusti tehokkain keino estää ajattelua. Se ei tässä tapauksessa varmaankaan ollut tavoitteena, joten kyseiseen ongelmaan kannattaa jatkossa kiinnittää tarkkaa huomiota.
Puolentoista vuoden harjoittelun tulos
Musikaalin pääosissa olevat 20 lasta valittiin viidensadan ehdokkaan joukosta. Matildan lapsiesiintyjät alkoivat valmistautua rooleihinsa jo kesällä 2020. Silloin he aloittivat Matilda-koulun, jossa joka sunnuntai harjoiteltiin tavoitteellisesti musikaalin tulevia musiikkinumeroita koreografioineen.
Näyttämöharjoitukset aloitettiin tämän vuoden helmikuussa. Ja tiivis harjoittelu näkyy ajoittain jopa uskomattoman viimeisteltyinä suorituksina, joita on vaikea sanoin kuvailla.
Kuten sanottu, mikäli äänentoisto olisi ollut kohdallaan, esitys olisi hiponut melko täydellistä fyysisyyden ja henkisyyden yhteisparaatia. Tällainen akrobaattinen ilottelu, satiirinen filosofointi ja elämän peruskysymysten pohdiskelu on teatterilavalla harvinaista herkkua, vaikka juuri sinnehän nämä kaikki elämän ilmiöt juuri kuuluvat, ja nyt ne ovat täällä tänään. Ja tämä on ehdottomasti nähtävä.
Roald Dahl´s: Matilda musikaali, käsikirjoitus: Dennis Kelly, suom. Reita Lounatvuori ja Hanna Kaila.
Musiikki & laulujen sanat: Tim Minchin. Ohjaus: Samuli Harjanne.
Koreografia; Jari Saarelainen, kapellimestari; Joonas Mikkilä, harjoituskapellimestari; Tony Sikström, lavastus; Peter Ahlqvist, puvut; Pirjo Liiti-Majava, valot; Juha Haapasalo, äänisuunnittelu; Kalle Nytorp, videosuunnittelu; Tero Koivisto, illuusioiden suunnittelu; Steven Abusch, kampaukset-naamiointi; Sari Rautio, ohjaajan assistentti; Jack Johansson, tanssikapteeni; Soile Ojala, tuottaja; Arja Ahrens, apulaistuottaja; Elise Richt.
Rooleissa: Alma Järvensivu, Villa Murtagh, Helinä Puusa, Jari Karvinen, Pihla Pohjolainen, Jyrki Mänttäri, Anna-Maija Tuokko, Juha-Matti Koskela, Petra Karjalainen, Jari Ahola, Hanna Mönkäre, Jack Johansson, Henry Huttunen / Väinö Muje, Frida Ratinen / Judith Äijö, Helmi Kallio / Viola Käki, Voitto Maasola / Eino Salonen, Elian Ruokola / Topi Sjöholm, Emmi Keski-Kapee / Maija Kurra, Emmi Mäkelä / Emily Shipway, Samuel Kärkkäinen / Niklas Normio.
Suomen kantaesitys oli Tampereen Työväen Teatterin Suurella näyttämöllä 27.10.2021.