Vasemmistolaiset ammattiyhdistystoimijat puhuivat hiljattain tämän lehden haastattelussa (KU 44/2021) siitä, kuinka ilmasto- ja ympäristöasiat vievät heidän silmissään huomiota perinteisiltä vasemmiston vahvuusalueilta: työelämältä, toimeentulolta ja pienituloisten arjelta. Haastatellut luottamushenkilöt eivät kyseenalaistaneet ilmastotoimien tärkeyttä, mutta vierastivat ilmaston ottamista politiikan tärkeimmäksi osa-alueeksi.
Pyhäsalmen kaivoksen pääluottamusmies Jouni Jussinniemi sanoi osuvasti, että ilmastotoimia pitää tehdä, mutta aina kun tulee iso muutos, ihmisillä on kolme kysymystä: miten minun käy, miten minun käy ja miten minun käy. Jussinniemen huomio on aiheellinen, ja siinä on myös oikeudenmukaisen ilmastopolitiikan avain.
Ilmastotoimia on suunniteltava siten, että myös duunarit voivat todeta, että heille ja heidän perheilleen käy tässä muutoksessa hyvin. Aktiivista ilmastopolitiikkaa on käsiteltävä taloudelle mahdollisuutena eikä uhkana.
On tehtävä politiikkaa, jonka kautta myös duunareiden elämä muuttuu paremmaksi, samalla kun talous kytketään irti fossiilisista polttoaineista. On totta, että osa saastuttavista teollisuudenaloista tulee katoamaan, mutta niiden tilalle on luotava uusia. Samalla kun ehkäistään ilmastonmuutoksen vaikutuksia, on pyrittävä sellaiseen yhteiskuntaan, jossa myös pienituloisen palkansaajan asema parantuu. Kaikkien, myös duunareiden, on oltava mukana päästöttömän tulevaisuuden tekemisessä.
Se tarkoittaa sellaisen yhteiskunnan rakentamista, jossa on myös päästöttömiä teollisuuden työpaikkoja, joista saatavalla palkalla tulee toimeen. Se tarkoittaa puhdasta energiaa, johon jokaisella on varaa. Se tarkoittaa julkista liikennettä, joka toimii muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla.
Yhdysvalloissa Bernie Sandersin viimevuotisen presidentinvaalikampanjan eräs keskeisimmistä teemoista oli Green New Deal, vihreä uusjako. Sandersin ehdotuksessa ilmastonmuutoksen vaikutuksia torjuttaisiin julkisin investoinnein, jotka loisivat 20 miljoonaa uutta työpaikkaa. Sandersin kampanja ei asettanut ilmastoa ja työpaikkoja vastakkain, vaan ne nähtiin saman poliittisen kolikon kahtena puolena.
Samaa asennetta toivoisin myös Suomeen. Sekä kansainvälisen että kansallisen tason ilmastotoimet on toteutettava siten, että ne synnyttävät uutta, kestävää työtä – myös sellaista, jota tehdään haalarit päällä ja turvakengät jalassa. On luotava uusia, ympäristöystävällisiä työpaikkoja. Uudet energiatehokkaat talot, päästötön energia, tehokas julkinen liikenne ja vähäpäästöinen maatalous tarvitsevat kaikki työntekijöitä rakentamaan ja ylläpitämään niitä.
Myös työntekijät voivat seisoa ilmastotoimien takana, kun heidän ei tarvitse olla huolissaan työpaikkojensa ja toimeentulonsa katoamisesta.
Työläiset ja työväenliike olivat keskeisessä roolissa, kun maatalousvaltainen Suomi teollistui ja vaurastui. Duunareiden on oltava mukana myös nyt käynnissä olevassa muutoksessa, jossa Suomesta rakennetaan ympäristöystävällinen hyvinvointivaltio.
Kirjoittaja on politiikan toimittaja.
uutiskirje 