Tänä syksynä tuli täyteen 30 vuotta suuren ja mahtavan Neuvostoliiton romahtamisesta. Sen jälkijäristykset kuitenkin jatkuvat.
Syvä korruptio, horjuva demokratia ja geopoliittisen pelin nappulaksi joutuminen ovat koetelleet lähes kaikkia entisiä neuvostotasavaltoja. Jotkut ovat joutuneet myös aseellisiin konflikteihin.
Varsinkin ukrainalaisilla on ollut huono herraonni. Vaikka maan politiikka on ollut varsin vapaata, on kansa saanut pettyä vuoroin länteen, vuoroin Venäjälle suuntautuneisiin vallanpitäjiin.
Nyt osansa on saanut nykyinen presidentti, entinen tv-koomikko Volodymyr Zelenskyi, joka valittiin suurin odotuksin maan johtoon vuoden 2019 presidentinvaaleissa. Hän löi tuolloin äänivyöryllä lattiaan silloisen presidentin, miljardööriliikemies Petro Porošenkon.
Nyt Zelenskyi itse on joutunut poliittiseen syöksykierteeseen. Enää runsas viidennes ukrainalaisista toivoo hänen jatkavan presidenttinä vielä toisen kauden. Eri mieltä on miltei puolet kansasta.
Paikatakseen heikkeneviä kannatuslukujaan Zelenskyi onkin omaksunut yhä oikeistolaisemman ja kansallismielisemmän linjan. Samalla hän on turvautunut koviin otteisiin poliittisia vastustajiaan kohtaan.
Pandoran papereiden ykkössija
Zelenskyi nousi valtavaan suosioon tv-sarjallaan Kansan palvelija, jossa hänen itsensä esittämä historianopettaja Vasil Holoporodko nousee yllättäen maan presidentiksi.
Sarja teki huikeaa parodiaa Ukrainan jälkineuvostoliittolaisesta politiikasta, jossa kaikki on kaupan eikä poliitikoilla ole muuta päämäärää kuin henkilökohtainen rikastuminen.
Nyt parodiasta on tullut totta Zelenskyin omalla kohdalla.
Lokakuussa kansainväliseen mediaan nousseet niin sanotut Pandoran paperit toivat julkisuuteen miljoonia asiakirjoja yhtiöistä, jotka tarjoavat veroparatiisipalveluita maailman rikkaille ja korruptoituneille.
Englanninkielisen Kyiv Post -lehden mukaan Pandoran papereissa esiintyy eniten nimenomaan ukrainalaisia poliitikkoja.
Pilkka omaan nilkkaan
Dokumentit kertovat, että Zelenskyi ja hänen lähipiirinsä on omistanut ja hallinnoinut veroparatiisiyhtiöiden verkkoa Brittiläisillä Neitsytsaarilla, Kyproksella ja Belizessä.
Noin 35 miljoonaa euroa tuli oligarkki Ihor Kolomoiskyilta.
Järjestelyiden päämoottoreita ovat olleet Zelenskyin pääavustaja Serhiy Šefir sekä maan mahtavan turvallisuuspalvelun SBU:n johtaja Ivan Bakanov, joka ennen poliittista virkanimitystään oli Zelenskyin tuotantoyhtiö Studija Kvartal 95:n toimitusjohtaja.
Zelenskyi itse sanoo, että on kuullut samat syytökset aiemminkin, erityisesti ex-presidentti Porošenkon suunnasta.
– Tämä osoittaa, että sitten vuoden 2019 toveri Petro ei ole löytänyt minusta mitään uutta, Zelenskyi kommentoi.
Ukrainan poliittisen elämän suolaisuutta kuvaa se, että Šefir joutui syyskuussa epäonnistuneen murhayrityksen kohteeksi.
Yhteiskunta Ukrainassa onkin korruption läpeensä rämettämä. Maailman oikeusvaltioindeksissä maa on sijalla 115 yhteensä 139:stä valtiosta.
Korruptio tarkoittaa tässä yhteydessä lahjontaa, julkisten varojen kavaltamista sekä muuta virka-aseman käyttöä omaksi hyödyksi.
Korruptio jo Naton tiellä?
Julkisten varojen väärinkäytöllä on jo turvallisuuspoliittisia vaikutuksia.
Zelenskyi on aiemmin suorastaan anellut, että maa pääsisi sotilasliitto Naton jäseneksi. Yhdysvaltain presidentti Joe Biden on kuitenkin tehnyt selväksi, ettei Ukraina ole valmis Natoon ennen kuin se siivoaa maata riivaavan korruption.
Samalla Ukrainan poliittinen johto on – Naton ohi – yhä syvemmällä Yhdysvaltojen sylissä. Siellä ei kuitenkaan ole ollut niin lämmintä ja turvallista kuin Kiovassa on odotettu.
Amerikkalaismedialle antamassaan haastattelussa Zelenskyi sanookin olevansa tyytymätön ja pettynyt tukeen, jota lännestä on tullut erityisesti sotilaallisen liittoutumisen suhteen.
Myös maan ulkoministeri Dmytro Kuleba on todennut, ettei usko enää läntisiin lupauksiin ja siksi Ukraina pitää militarisoida.
Yhteistyötä Atlantin taa tiivistyy silti koko ajan..
Syyskuussa Zelenskyi vieraili Washingtonissa allekirjoittamassa useita sopimuksia strategisesta kumppanuudesta, sotilasteknologiasta ja ydinenergiasta.
Ukrainassa lokakuussa vieraillut Yhdysvaltain puolustusministeri Lloyd Austin puolestaan lupaili sotilaallisen tuen Venäjää vastaan jatkuvan. Maat hyväksyivät elokuussa kahdenvälisen puolustuksen puitesopimuksen.
Venäjällä ei kiirettä ratkaisuun
Samalla Itä-Ukrainan Donbassissa jatkuvat sotatoimet ovat pudonneet kokonaan läntisen median otsikoista. Kahakointi Ukrainan joukkojen sekä Donetskin ja Luhanskin niin sanottujen kansantasavaltojen aseryhmien välillä jatkuu silti päivittäin.
Separatistialueet elävät nykyisin miltei kokonaan Venäjän taloudellisen tuen varassa. Lisäksi niiden väestö on jo seitsemän vuotta elänyt irti Ukrainasta, vaikka esimerkiksi vanhukset joutuvat edelleen hakemaan rintamalinjan yli Ukrainan maksamia eläkkeitä ukrainalaisista pankeista.
Tällä hetkellä Venäjällä ei näytä olevan minkäänlaista kiirettä ratkoa sotilaallista konfliktia, pikemminkin ruokkia sitä. Nykyinen tilanne myös hyödyttää Moskovaa, sillä se on este Ukrainan Nato-tiellä. Sotilasliitto ei ota vastaan jäseniä, joilla on rajariitoja muiden valtioiden kanssa.
Toisaalta kapina-alueiden palaaminen Ukrainan yhteyteen tarkoittaisi, että Kiovan poliitikot saisivat vaivoikseen miljoonia sen sotatoimien kohteeksi joutuneita, katkeroituneita ja potentiaalisesti Venäjä-mielisiä äänestäjiä.
Kriisin kaksi raidetta
Jo yli seitsemän vuotta jatkuneessa Ukrainan kriisissä onkin kaksi raidetta. Yhtäältä on Itä-Ukrainan sota, toisaalta tilanne Krimin niemimaalla, jonka Venäjä kahmaisi itselleen alkuvuodesta 2014.
Kriisit eroavat kuitenkin toisistaan.
Donbassissa on jatkuvia sotatoimia, mutta tilanteen sääntelemiseksi on olemassa mekanismi, Minskin sopimus. Samalla separatisteja tukeva Venäjä on valmis keskustelemaan konfliktin ratkaisemisesta, vaikka edistys on ollut lähes olematonta.
Krimillä taas ei käydä sotaa, mutta tilanteen ratkaisemiseksi ei ole minkäänlaista sopimuskehikkoa eikä Venäjä suostu sellaisesta edes keskustelemaan. Sen mukaan Krim on lukittu ikuisesti Venäjän yhteyteen.
”Viisastenkiveä ei löydy”
Krimin suhteen niin sanotussa lännessä onkin otettu lusikka kauniiseen käteen. Näköpiirissä ei ole tilannetta, jossa Venäjä suostuisi, ainakaan rauhanomaisesti palauttamaan Krimin Ukrainalle.
Kiovassa tämä on herättänyt kasvavaa ärtymystä.
Kiinnittääkseen huomiota valloitetun alueen tilanteeseen presidentti Zelenskyi kutsui elokuussa kokoon erityisen Krimin foorumin, johon osallistui 45 maailman valtiota, muun muassa kaikki EU-maat.
Foorumin hyväksymän julistuksen mukaan osallistujamaiden tavoite on ”rauhanomaisesti päättää Venäjän federaation tilapäinen miehitys Krimin autonomisessa tasavallassa ja Sevastopolin kaupungissa ja palauttaa Ukrainalle alueensa täysi kontrolli täydessä sopusoinnussa kansainvälisen lain kanssa”.
Kokoukseen osallistui Suomen presidentti Sauli Niinistö.
– Tämä on tietynlaista myötätunnon osoittamista Ukrainalle. Mitään sellaista viisasten kiveä täältä ei löydy, joilla noita ongelmia ratkaistaisiin, Niinistö totesi kokouksen jälkeen.
uutiskirje 