Vasemmistolainen Xiomara Castro voitti selvästi Hondurasissa toissa sunnuntaina pidetyt presidentinvaalit. Astuessaan virkaansa tammikuussa hänestä tulee konservatiivisen maan ensimmäinen naispresidentti.
Vaalit olivat kuin kansanäänestys 12 vuotta valtaa pitäneestä kansallispuolueesta, vaikka tämän oikeistopuolueen ehdokas Nasry ”Tito” Asfura yrittikin irrottautua kaksi kautta presidenttinä istuneen, täydellisesti ryvettyneen Juan Orlando Hernándezin varjosta.
Äänestysaktiivisuus nousi ennätysmäiseksi, lähes 69 prosenttiin, ja erityisesti nuoret äänestivät aiempaa vilkkaammin.
Kun äänistä oli perjantaihin 10.12. mennessä laskettu lähes 99 prosenttia, oli Castro saanut 50,6 prosenttia ja Asfura 36,4 prosenttia. Liberaalipuolueen Yani Rosenthal sai 9,9 prosenttia. Toista kierrosta ei olisi tullut, vaikka Castro olisi jäänyt alle 50 prosentin, sillä Hondurasin vaaleissa järjestetään vain yksi kierros.
Uuteen presidenttiin kohdistuu suuret odotukset. Castro on luvannut tehdä lopun 12 vuotta vallinneesta uusliberalistisesta talouspolitiikasta ja lieventää maailman tiukimpiin kuuluvaa aborttilakia. Hän on luvannut tuoda takaisin kansainväliset korruptiotutkijat, jotka Hernández heitti ulos maasta, kun tutkinta alkoi kohdistua hänen lähipiiriinsä.
Vallankaappauksesta
skandaalivaaleihin
62-vuotias Castro on vuosina 2006–2009 presidenttinä toimineen Manuel Zelayan puoliso. Zelaya valittiin keskustalaisen liberaalipuolueen ehdokkaana, mutta hän suuntautui politiikassaan vasemmalle.
Zelaya syrjäytettiin vallankaappauksessa kesäkuussa 2009. Yhdysvallat näytti aluksi tuomitsevan kaappauksen, mutta tämä osoittautui silmänlumeeksi. Tästä tuli ensimmäisiä ulkopoliittisia tahroja silloin vasta puoli vuotta istuneen Barack Obaman hallituksen ulkopoliittiseen kilpeen. Yhdysvaltain ulkoministerinä toimi tuolloin Hillary Clinton ja varapresidenttinä Joe Biden.
Marraskuussa 2009 Yhdysvalloilla ei enää ollut mitään sitä vastaan, että kansallispuolueen Porfirio Lobo valittiin presidentiksi epämääräisissä oloissa järjestetyissä vaaleissa.
Vuoden 2013 vaaleissa Juan Orlando Hernández valittiin ensimmäisen kerran. Kaappausta vastustaneen opposition Libre-puolue osallistui nyt vaaleihin, ja Xiomara Castro sen presidenttiehdokkaana tuli kakkoseksi.
Ennen vuoden 2017 vaaleja Hernández sai muutettua perustuslakia niin, että toinen kausi tuli mahdolliseksi. Ironista tässä oli se, että oikeisto oli perustellut Zelayan syrjäyttämistä sillä, että hänen tulkittiin ajavan perustuslain muuttamista. Hondurasin perustuslain mukaan kausirajoituksia koskevaa pykälää ei olisi saanut muuttaa.
Oppositiossa Libre yhdisti voimansa korruptionvastaisen puolueen perustaneen tv-kasvon Salvador Nasrallan kanssa. Nasralla oli liittoutuman presidenttiehdokas ja Castro ehdokas varapresidentiksi. Vuoden 2021 vaaleissa ehdokkuudet olivat päinvastoin, ja Nasralla valittiin Castron varapresidentiksi.
Korruptio, kurjuus ja
järjestäytynyt rikollisuus
Vuoden 2017 vaalit olivat skandaalinkäryiset. Nasrallan johto katosi yht’äkkiä ääntenlaskennan loppusuoralla. Tarkkailijat näkivät äänestäjiä painostettavan vaalipaikkojen ulkopuolella ja ääniä ostettavan rahalla ja tavaralla. Amerikan valtioiden järjestö OAS vaati vaaleja uusittaviksi.
Hernándezin hallitus pani mielenosoitukset kuriin kovaotteisesti ja julisti kolme viikkoa vaalien jälkeen Hernándezin voittajaksi.
Honduras ei ollut varsinainen onnela aikaisemminkaan, mutta kuluneet 12 vuotta ovat syösseet sen yhä syvemmälle. Jyrkkä kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on entisestään syventynyt. Maan tilastokeskuksen kesällä julkaisemien lukujen mukaan lähes 74 prosenttia kansalaisista elää köyhyydessä ja lähes 54 prosenttia äärimmäisessä köyhyydessä.
Viime vuonna iskeneet hurrikaanit Eta ja Iota, vuosia jatkunut kuivuus sekä korona ovat pahentaneet tilannetta vajaan 10 miljoonan asukkaan maassa.
Pahin ongelma on kuitenkin kaikkialle ulottuva korruptio ja järjestäytyneen rikollisuuden kytkennät yhteiskunnan jokaiselle tasolle. Honduras on huumeiden kauttakulkumaa Etelä-Amerikan ja Pohjois-Amerikan välillä.
Kurjat olot ovat ajaneet sadat tuhannet hondurasilaiset pyrkimään siirtolaisiksi tai pakolaisiksi Yhdysvaltoihin. Kuluneen vuoden aikana on Yhdysvaltain rajavartiosto pysäyttänyt yli 300 000 hondurasilaista Meksikon vastaisella rajalla.
Hernándezin veli
sai huumetuomion
Presidentti Hernándezin nuorempi veli Tony Hernández pidätettiin vuonna 2018 Miamissa. Tämän vuoden maaliskuussa hänet tuomittiin New Yorkissa elinkautiseen vankeuteen kokaiinin salakuljetuksesta. Yhdysvaltain oikeusministeriö totesi tuolloin Hondurasin olevan ”huumevaltio”.
Myös presidenttiä itseään epäillään yhteistyöstä huumekartellien kanssa. Kun Hernándezin virkakausi päättyy 27. tammikuuta, on hyvin mahdollista, että Yhdysvalloissa nostetaan syytteitä häntäkin vastaan. Tuleva Castron hallitus tuskin asettuu vastustamaan Hernándezin karkottamista Yhdysvaltoihin.
Hondurasissa on vaikea tietää, kuka todella on puhdas. Eräs huumepomo väitti todistaessaan New Yorkissa maaliskuussa, että hän oli vuonna 2006 maksanut puolen miljoonan dollarin lahjukset Manuel Zelayalle. Zelayan entinen pääavustaja Yani Rosenthal istui Yhdysvalloissa kolmen vuoden tuomion huumerahan pesusta. Rosenthal vapautui parahiksi osallistuakseen liberaalipuolueen ehdokkaana tämän vuoden presidentinvaaleihin.
Presidentinvaalien yhteydessä valitulla kongressilla on tilaisuus nimittää vaalikausia pitempään vaikuttavia instituutioita: korkein oikeus, pääsyyttäjä ja valtion tilintarkastajat. Oikeusvaltion perustaa olisi näin mahdollista vahvistaa, mutta nähtäväksi jää, mihin parlamentin rohkeus riittää.
Suuret odotukset,
rajattu liikkumavara
Xiomara Castro ei ole vasemmistolaisuuden punaisimmasta päästä. Castron toimintavapautta rajoittaa lisäksi se, että hänen koalitioonsa kuuluu monenlaisia voimia, joita yhdistää lähinnä pyrkimys päästä eroon kansallispuolueen ylivallasta. Hernándezin oikeistohallituksen jäljiltä Hondurasilla on myös raskas velkataakka.
Castro joutui jo ennen vaaleja pehmentämään monia sosiaalisia uudistuksia koskevia esityksiään, myös aborttioikeuteen liittyvää. Kansallispuolue toitotti kampanjassaan, että Castro vapauttaa abortin ja vie Hondurasin kommunismiin.
USA näyttää saaneen tarpeekseen kansallispuolueesta.
Toisaalta vahva mandaatti ja suuret odotukset vaatisivat totista yritystä politiikan puhdistamiseksi. Liike-elämä tuntuu hyväksyvän nyt Castron presidenttiyden, toisin kuin 15 vuotta sitten Zelayan. Hondurasin kauppakamari kiirehti onnittelemaan Castroa jo ennen lopullisen tuloksen varmistumista.
Yhdysvallat näyttää tällä erää saaneen tarpeekseen kansallispuolueesta. Tärkeintä sille olisi vähentää siirtolaisten tuloa. Apulaisulkoministeri Brian Nichols kävi viikko ennen vaaleja Tegucigalpassa muistuttamassa Hernándezille, että vaalit olisi syytä pitää rehellisinä.
Castro ei taidakaan
luopua Taiwanista
Honduras on yksi niistä 14 maasta, jotka tunnustavat Taiwanin suvereniteetin. Castro sanoi kampanjassaan, että hän aikoo vaihtaa linjan diplomaattisuhteiksi Kiinan kanssa. Näin Honduras voisi saada liikkumavaraa Yhdysvaltojen suuntaan ja investointeja Kiinasta. Venezuelalla ei enää ole rahaa Hondurasin tukemiseen toisin kuin Zelayan aikana.
Yhdysvallat on painostanut, jotta Honduras ei hylkäisi Taiwania. Tämä on avannut Castrolle pelin paikan. Muutamia päiviä vaalien jälkeen varapresidentiksi valittu Nasralla sanoikin, ettei Honduras aio muuttaa linjaansa.
Hondurasin ohella Väli-Amerikan maista Guatemala tunnustaa yhä Taivanin. Nicaragua vaihtoi diplomaattisuhteet Taiwanista Kiinaan torstaina. Dominikaaninen tasavalta, El Salvador ja Panama ovat tehneet saman viime vuosien aikana.
Yhdysvaltain kampanjassa on se hassu puoli, että Yhdysvallat itse vaihtoi diplomaattisuhteet Taiwanista Kiinaan jo vuonna 1979, vaikka se muuten pitääkin yllä tiiviitä suhteita Taiwaniin.
lehti 