Vasemmistoliiton eduskuntavaaliohjelman 2019 mukaan ”Vasemmistoliitto avaa uusien hävittäjien hankinnan kriittiseen tarkasteluun. Hankinnoissa ei tule antaa puolustusvoimille avointa piikkiä, vaan niistä on käytävä laaja poliittinen keskustelu. Hävittäjiä ei pidä hankkia sotaa käyvistä maista.”
Valitettavasti tästä vaaliohjelman lupauksesta ei edes yritetty pitää kiinni, vaikka myös puoluevaltuusto edellytti sitä päätöksessään.
Vaaliohjelmassa luvataan myös että:
– Suomi ei osallistu Nato-johtoisiin sota- ja taisteluharjoituksiin, joissa harjoitellaan Naton 5. artiklan mukaista yhteistä puolustusta.
– Vahvistamme eduskunnan asemaa Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa.
– Naton isäntämaasopimus, Naton kumppanuustavoitteet ja kansainvälisten harjoitusten kokonaisuus on tuotava eduskunnan käsittelyyn.
– Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus kirjataan seuraavan hallituksen ohjelmaan.
– Suomi ei hae eikä valmistele Naton jäsenyyttä.
– Suomi tukee YK:n peruskirjaan perustuvaa monenkeskistä, sääntöpohjaista kansainvälistä järjestelmää.
– Kriisinhallintaoperaatioilla tulee olla YK:n tai ETYJ:in mandaatti.
– Suomi on aloitteellinen kansainvälisten kriisien ja konfliktien ratkaisemisessa ja pyrkii toimimaan niiden sovittelijana.
– Sotilaallisesti liittoutumattomana maana Suomi on aktiivinen yhteistyökumppani ja rauhan rakentaja.
Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus on kirjattu hallitusohjelmaan, mutta ei sitä, että ”Suomi ei hae eikä valmistele Naton jäsenyyttä”, vaan hallitusohjelmassa todetaan:
”Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan perustaan kuuluu kansallisen liikkumatilan ja valintamahdollisuuksien ylläpitäminen. Tämä säilyttää mahdollisuuden hakea Nato-jäsenyyttä. Ratkaisuja tarkastellaan aina reaaliajassa kansainvälisen turvallisuusympäristön muutokset huomioon ottaen.”
Kun nyt sekä tasavallan presidentti Sauli Niinistö uudenvuodenpuheessaan että hallituspuolue vihreiden keskeiset edustajat ovat korostaneet maailman nopearytmisyyttä, kiirehtimisen/maltin taitoa ja tilanteiden reaaliaikaista tulkintaa Nato-jäsenyyskysymyksessä, minulle on herännyt vakava huoli siitä, onko vasemmistoliiton vaalilupauksesta nyt lipsuttu myös ulkopoliittisella saralla. Puolustuspolitiikan piirissähän tämä ns. ”tekninen yhteensovittaminen” on jatkunut kaiken aikaa.
Monista minun ja monen muun puoluejäsenen pyynnöistä huolimatta et ole käyttänyt linjapuheenvuoroa Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Olet vain vedonnut hallitusohjelmaan ja moniin kiistämättömiin sosiaalipoliittisiin saavutuksiin antaen ymmärtää, että niiden hintana on tinkiminen puolustuspoliittisista tavoitteistamme, siis myöntyminen mm. F-35-hävittäjien hankintaan.
Nyt ei ole – eikä pitkään aikaan ole ollut – kysymys vain hävittäjistä tai Nato-optiosta ja siitä, ovatko Naton ovet auki vai kiinni. Nato tulee nyt vastaan ovista ja ikkunoista: ohi eduskunnan sovituista mitä moninaisimmista aie- ja isäntämaa sopimuksista, EU:n strategisen aseman uudelleen määrittelystä, Arktisen alueen talous- ja sotilaspoliittisen merkityksen kasvusta, ehkä jälleen kerran myös Suomen mahdollisesta roolista Baltian ”turvaamisessa”.
Eikä siinä kaikki. Niinistön uudenvuodenpuhe pitää sisällään ajatuksen siitä, että Eurooppa ei voi jäädä USA:n etupiiriksi, kun USA ja Kiina/Venäjä määrittelevät geopoliittisia suhteitaan. Hän kuitenkin lähtee siitä, että tuo asema on vältettävissä vain Euroopan sotilaallista voimaa lisäämällä. Hän on siis sotarealisti: jos haluat rauhan, valmistaudu sotaan.
Jos Eurooppa lähtee tältä pohjalta määrittelemään omaa ja muiden pelaajien – kuten Kiinan, Venäjän ja USA:n – asemaa ja roolia, ja kun sitten nämä muutkin pelaajat tekevät samoin, edessä on prosessi, jossa jo nyt kestämättömästi ylikäytetyt luonnonvarat jaetaan väkivalloin uudelleen kansakuntien kesken.
Meillä on kuitenkin vastattavana pian kymmenen miljardia ihmistä ja biosfääri kaikkinensa. Se tarkoittaa radikaalia luontoresurssien käytön rajoittamista ja niiden uudelleenjakoa sekä kansakuntien välillä että kansakuntien sisällä. Nykyinen tavara- ja palvelutuotanto ja niiden nykyinen kasvupakko kulkevat käsi kädessä energiankulutuksen ja siihen luonnonlakien välttämättömyydellä liittyvän hukkalämmön lisääntymisen kanssa. Jos oletamme edes runsaan kahden prosentin vuosittaisen tuotannon kasvun, niin muutamassa vuosisadassa maapallomme alkaa kirjaimellisesti kiehua.
Minulle vasemmisto ja vasemmistoliitto on aina ollut osa kansojen välistä rauhanliikettä. Vasemmisto on kaiken aikaa tarkastellut maailman menoa ihmiskunnan ja on nyt pakotettu tarkastelemaan kotoista planeettaamme koko biosfäärin pelastamisen näkökulmasta. Me emme ole siis koskaan olleet sodan- vaan rauhanrealisteja, mutta nyt entistäkin pakottavammista syistä: meidän on tehtävä sovinto luonnon kanssa, ja se on mahdollista vain jos varustaudumme rauhaan, joka on tuon sovinnon ehdoton edellytys.
Vasemmistoliitto on aloittamassa keskustelun uudesta periaateohjelmasta. Sen luonnos on jo kaikkien luettavissa. Se antaisi nyt mahdollisuuden määrittää Suomen asemaa ja roolia uudessa geo- ja ekopoliittisessa kokonaistilanteessa.
Vaikeneminen ei ole kultaa. Pikemminkin se on vasemmistoliiton loppu.
Matti Vesa Volanen
Vantaa
uutiskirje 