Kirjavuosi 2022 lähtee komeasti liikkeelle ruotsalaisella noin vuoteen 2050 sijoittuvalla dystopialla Nattavaara. Siinä kaikkien juuri nyt meneillään olevien katastrofien – ilmasto, pandemiat, luonnonvarojen ylikulutus – yhteisvaikutus on johtanut yhteiskuntien romahtamiseen. Ruotsin Lappi on julistautunut itsenäiseksi. Se on nyt Nordmark, jonka keskuspaikka on Kiiruna.
Nattavaara avaa aviopari Thomas Engströmin ja Margit Richterin kolmen kirjan sarjan, jonka nimi on Pohjoinen trilogia. Ote on tiedostava, mutta seikkailullinen. Engströmin ja Richterin kuvittelemassa lähitulevaisuudessa vallitsevat ruokapula, sairaudet ja kaaos. Sosialistinen Nordmark on sellainen kuin reaalisosialismit aina: ylevät periaatteet ovat hautautuneet yksinvaltiaan juonittelun alle. Kansa elää köyhyydessä ja tietämättömyydessä, hallitsijat omassa ylhäisyydessään.
Nattavaaran keskushenkilöt ovat 16-vuotias Erik, joka karkotetaan kotikylästään 9-vuotiaan sisarensa Sofian kanssa kyläläisten kavaluuden takia. He lähtevät vaeltamaan Kiirunaan hakemaan oikeutta Kansantuomioistuimelta.
Toisaalla seurataan Marjaa, joka muistaa vielä nykyhetken normaalin. Kun hänen miehensä Mårten katoaa, Marja lähtee hänet ryöstäneiden maantierosvojen matkaan. Marjan taival huipentuu sarjan ensimmäisessä osassa Nattavaaraan, jossa on etelästä tulevien keskitysleiri. Sieltä heidät kuljetetaan orjiksi Kiirunaan. Leirissä on myös ruokaa, siksi rosvot hyökkäävät sinne.
Aikuisen Marjan on vaikea sopeutua uuteen todellisuuteen, joka on kaikkien sotaa kaikkia vastaan. Teini-ikäisellä Erikillä ei ole siinä mitään vaikeuksia. Hän vaurastuu sieppaamalla kaksi harhailijaa orjiksi ja heistä saamillaan krediiteillä avautuu uusi innostava todellisuus kotikylän surkeuden jälkeen.
Nordmarkia hallitsee jaarli Sebastian, joka on hiipunut huumehörhöksi. Todellinen vallankäyttäjä on varajaarli Hartmann, jonka päähanke trilogian ensimmäisessä osassa on käydä juuri sopivan kokoista sotaa saamelaisia ja kirkkoa vastaan, jotta poikkeustilan turvin voidaan lykätä edessä olevia vaaleja ja vanha valta saa jatkaa hallitsemista.
Nattavaara tuo mieleen tv-sarjat Game of Thrones ja Viikingit. Kiiruna muistuttaa niiden kaupunkeja, samoin koko ajan käynnissä oleva juonittelu. Kirjoitusote on rankasta aiheesta huolimatta sen verran keveä, että Nattavaara tuntuu aika ajoin nuorisoromaanilta. Vaikutelmaa lisää tietysti neuvokas Erik, joka on löytämässä elämälleen tarkoituksen palkkionmetsästäjänä ennen kuin Hartmann lähettää hänet Suomeen kuuluvaan Haaparantaan vakoilemaan valtakunnan vihollisia hesekieliläisiä. Siitä kerrottaneen sarjan seuraavassa osassa.
Sopivasti ajatuksia herättävä, sopivasti viihdyttävä. Pohjoisen trilogian jatkoa jää odottamaan kiinnostuneena.
Thomas Engström & Margit Richter: Nattavaara (Nattavaara). Suomentanut Kari Koski. 359 sivua, Into.
uutiskirje 
