Vasemmistoliiton pitkäaikainen kansanedustaja Paavo Arhinmäki on seurannut suomalaista Nato-keskustelua huolestuneena. Venäjän hyökättyä Ukrainaan on keskustelu Nato-jäsenyydestä kiihtynyt. Etenkin sosiaalisen median alustoilla kommentointi on ollut hyvin kärkästä.
– Keskustelu viimeisen parin viikon aikana on ollut myrkyllisempää kuin kertaakaan mitä minä muistan. Osa suomalaisista poliitikoista on maanpettureita ja putinisteja ja epäisänmaallisia vain sen vuoksi, että he eivät kannata Suomen Nato-jäsenyyttä.
– Keskustelu on kaikilta osin hyvin ikäväsävyistä ja vastenmielistä, Arhinmäki sanoo.
Nyt meillä on vastakkainasettelu, jota ei ole nähty pitkiin aikoihin tilanteessa, jossa olemme harvinaisen yhtenäisiä Ukrainan puolesta
Sinänsä Suomessa on hyvin yksimielisesti tuomittu Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Samaan aikaan riitely sosiaalisen median alustoilla on lisääntynyt.
– Nyt meillä on vastakkainasettelu, jota ei ole nähty pitkiin aikoihin tilanteessa, jossa olemme harvinaisen yhtenäisiä Ukrainan puolesta, Arhinmäki kuvaa paradoksaalista tilannetta.
Vanhat syytökset
Venäjän hyökkäyksen jälkeen vasemmisto on saanut jälleen eteensä vanhat syytökset Venäjä-sympatioista. Puolueen puheenjohtaja Li Anderssonia myöten on muistutettu, että vasemmisto on kritisoinut Venäjää koko 2000-luvun ajan. Kylmän sodan aikana SKDL ja Suomen kommunistinen puolue tuomitsivat Tšekkoslovakian miehityksen vuonna 1968.
– Tietysti Venäjä- ja Neuvostoliitto-kysymys on aina ollut hankala vasemmistolle, Arhinmäki kuvaa.
Enemmistön lisäksi vasemmistossa on ollut äänekäs vähemmistö.
– Samaan aikaan liikkeessä oli aina niitä, jotka ajattelivat toisin. Kyllähän on ollut niitä, joiden mielestä Venäjää tai Neuvostoliittoa ei voi arvostella tai jos arvostellaan, se pitää yhdistää kaiken muun arvosteluun. Se toki leimaa koko liikettä, ja sitä voidaan käyttää koko liikettä vastaan.
– Sehän ei kaikilla ole lähtenyt vain siitä, että he selkäytimestä myötäilevät Venäjän kantoja. Taustalla on varmaan myös sitä, että Venäjä on nähty vastavoimana Yhdysvalloille ja Yhdysvaltain imperialismille, Arhinmäki huomauttaa.
Arhinmäen mukaan näin ajattelevia on vasemmistossa nykyään hyvin vähän. Hän kuitenkin tunnustaa, että heitä on – niin vasemmistoliitossa kuin koko vasemmistolaisessa liikkeessä.
– Mutta koskaan se ei ole ollut enemmistö, ja nyt se on täysin marginaalinen joukko.
Li Andersson muistutti aiemmin maaliskuussa, että Arhinmäki nosti ministerinä toimiessaan esiin muun muassa Venäjän synkän ihmisoikeus- sekä sananvapaustilanteen. Samoin Arhinmäki kiinnitti Venäjällä vieraillessaan huomiota seksuaalivähemmistön syrjintään.
– Tapasin myös ihmisoikeus- ja ympäristöjärjestöjen edustajia, kun vierailin Venäjällä. Kukaan muu ministeri ei tällaista tehnyt, Arhinmäki toteaa.
Eikä ministerikaudesta ole kuin kymmenkunta vuotta, Arhinmäki letkauttaa.
Vasemmiston muutos
Arhinmäki kuuluu siihen sukupolveen, joka tuli 90-luvun loppupuolella mukaan vasemmistoliiton toimintaan. Vaikka hän ei ole lähelläkään 50 vuoden ikää, edustaa Arhinmäki jonkinlaista konkariporukkaa. Sekin kuvaa vasemmistossa tapahtunutta suurta muutosta.
– Meidän kantamme on koko ajan lähtenyt siitä, että riippumatta siitä kenestä on kysymys, laittomat sodat ja ihmisoikeusloukkaukset pitää tuomita. Suomen pitää olla kriittinen ääni.
Irakin sotaa vastustaneiden mielenosoitusten lisäksi Arhinmäki on ollut mukana järjestämässä mielenosoituksia murhatun toimittajan Anna Politkovskajan muistoksi sekä Tšetšenian toista sotaa vastaan.
Siitä huolimatta hän sai vuonna 2015 kokea vanhat Venäjä-haamut. Arhinmäen mukaan Venäjän vuonna 2014 tekemä Krimin laiton miehitys ja alueen liittäminen Venäjään vaikuttivat vasemmistoliiton vaalitappioon.
– Jollain tavalla asiat pystytään edelleen kääntämään ihmisten mielissä siihen, että ikään kuin suomalainen vasemmisto olisi vastuussa Venäjän toimista. Se oli asia, joka vaikutti vasemmistoliiton kannatukseen vuoden 2015 eduskuntavaaleissa yllättävän paljon – negatiivisella tavalla.
Miten Arhinmäen mielestä pitäisi sitten torjua syytöksiä? Hän nostaa esiin kaksi asiaa, joista ensimmäinen on syytösten torjuminen faktojen avulla.
– Toki ne esitetään uudestaan ja uudestaan. Ei ole muuta tietä kuin kumota väitteet.
Toiseksi vasemmiston pitää Arhinmäen mukaan olla rohkeasti omaa mieltä.
– Samalla tavalla kuin olemme uskaltaneet nostaa Venäjän ongelmat, meidän pitää uskaltaa sanoa, jos olemme sitä mieltä, että Suomen Nato-jäsenyyttä emme edelleenkään kannata. Vaikka siitä tulisi valtava määrä painetta, hän paaluttaa.