Ranskan äärioikeistojohtaja Jean-Marie Le Pen pääsi toiselle kierrokselle kevään 2002 presidentinvaaleissa. Silvio Berlusconi johti Italiaa. Tanskan ja Norjan porvarihallitukset joutuivat nojautumaan äärioikeiston tukeen.
Voisiko oikeistopopulismi nousta myös Suomessa, KU:ssa kysyttiin vapun alla vuonna 2002. Siitä huolimatta, että yritykset synnyttää tällaisia puolueita olivat olleet enemmän säälittäviä kuin pelottavia ja Timo Soinin perustama perussuomalaisetkin oli yhden kansanedustajan marginaalipuolue.
Pohjaa kysymykselle antoi se, että aatteellisesti uusoikeistolla oli kannatuspohjaa. Kolmasosa 18–30 -vuotiaista kaupunkilaisnuorista jakoi 1990-luvulla tehdyssä tutkimuksessa uusoikeistolaisen arvomaailman, johon sisältyi markkinaliberalismia, ulkomaalaisvastaisuutta ja nationalismia. 2000-luvun alussa uusitussa tutkimuksessa saatiin sama tulos.
Puhuttiin myös lähiöissä kytevästä aikapommista, joka odottaa Johtajaa. Professori Kyösti Pekonen arvioi vuonna 1996, että yhteiskuntarauha ostetaan työttömyyskorvauksilla.
Suomalainen tapa protestoida oli äänestämättä jättäminen. Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa ottajaansa odotti lähes 1,5 miljoonaa käyttämätöntä ääntä. Perussuomalaisten nousu alkoi niistä vaaleista sikäli, että Soini pääsi ensi kerran eduskuntaan ja puolue sai kolme paikkaa vain 1,5 prosentin kannatuksella.
Suuri määrä täysin politiikan ulkopuolella
Professori Tuomo Martikainen Helsingin yliopistosta piti juuri äänestämättömyyttä tyytymättömyyden väylänä Suomessa. Vuoden 2000 kunnallisvaalien äänestysprosentti oli 55,7.
– Äänestämättömyys merkitsee sitä, että suuri määrä ihmisiä on ajautunut politiikan ulkopuolelle eivätkä he myöskään reagoi perinteiseen poliittiseen sanomaan. Äänestämättömien valtava massa saattaa lähteä populistin perään sopivan tilaisuuden tullen.
Le Penistä Martikainen sanoi, ettei hän ole näytelmän konna, vaan pikemminkin seuraus.
– Ranskassa on viisi miljoonaa pettynyttä ihmistä. Nyt on tilaus ihmiselle, jolla on vaikeisiin kysymyksiin yksinkertaisia vastauksia. Sellaisia, joissa voidaan vastata suuriin kysymyksiin yhdellä sanalla. Niin kuin Le Penin vastaus työttömyyteen Ranskassa on ulkomaalaiset.
– Tällaisia yhden sanan vastauksia ihmiset haluavat eikä viidentoista kohdan ohjelmia.