KU: Opetusministeri Li Andersson, mikä on henkilökohtainen näkemyksesi Suomen Nato-jäsenyydestä?
Li Andersson: Olen halunnut jättää tilaa puolueen sisäiselle keskustelulle, enkä ole kertonut kantaani ennenaikaisesti. Oma ajoitukseni kannan ilmaisemiselle tulee todennäköisesti olemaan linjassa muun valtionjohdon kanssa. Linjaukseni oli, etten avaa kantaani ainakaan ennen puoluevaltuuston kokousta. Kokouksen tarkoituksena ei ole linjata puolueelle Nato-kantaa, vaan käydä keskustelua siitä, onko asia meille hallituskysymys. Enköhän kerro oman näkemykseni lähiaikoina, kun sen aika on sopiva.
KU: Julkisen keskustelun perusteella Suomen Nato-jäsenyys näyttää aika vääjäämättömältä.
”Haluan, että kaikki ymmärtävät sen, mitä se tarkoittaa, ettemme tee tästä hallituskysymystä.”
LA: Se näyttää kyllä todennäköiseltä. Olen näin itsekin mediassa sanonut.
KU: Tänään vasemmistoliiton puoluevaltuusto linjaa, onko Nato-jäsenyys puolueelle kynnyskysymys hallituksessa. KU selvitti, että enemmistö puoluevaltuuston jäsenistä ei halua tehdä asiasta kynnyskysymystä. Olet itsekin linjannut, ettet pidä järkevänä tehdä asiasta hallituskysymystä. Millaista keskustelua odotat?
LA: Tärkeintä on, että kaikki puoluevaltuutetut tietävät, mitä se tarkoittaa, ettei asia ole meille kynnyskysymys. Se tarkoittaa sitä, että hyväksymme jäsenyyden hakemisen myös valtioneuvostossa emmekä äänestä sitä vastaan. Eduskuntaryhmän osalta olemme jo aikaisemmin linjanneet, että kansanedustajilla on vapaat kädet päättää, miten äänestävät.
KU: Eli toisin sanoen, jos päädytään siihen, että asia ei ole vasemmistoliitolle kynnyskysymys, silloin vasemmistoliiton ministerit tulevat äänestämään valtioneuvostossa jäsenyyden hakemisen puolesta.
LA: Kyllä.
KU: Eduskuntaryhmässä ei-äänet ovat tällä hetkellä enemmistö. Näetkö tässä riskiä kriisille puolueen sisällä, jos puolue siunaa Nato-jäsenyyden hakemisen hallituksessa, vaikka eduskuntaryhmän enemmistö vastustaa?
LA: En. Tässähän on kyse asetelmasta, jossa ministerit toimivat valtioneuvoston jäseninä, mutta eduskuntaryhmällä on silti toimintavapaus tuoda esille näkemyksiään eduskunnassa.
Ei tämä ole tietenkään mikään maailman helpoin asetelma millekään puolueelle, mutta olemme aidosti tilanteessa, jossa puolueen sisällä on aidosti kaksi kantaa tähän kysymykseen. En pidä ongelmana sitä, että voimme ilmaista poliittisesti molempia kantoja eduskuntaryhmän äänestyskäyttäytymisessä.
Päinvastoin, pidän tärkeänä myös sitä, ettei Nato-kritiikki henkilöidy Ano Turtiaiseen. On olemassa päteviä näkökulmia myös jäsenyyttä vastaan. Pidän tärkeänä sitä, että vasemmistoliitto voi olla kanava älylliselle kritiikille sotilasliittoa kohtaan.
KU: Euroopasta katsotaan helposti niin, että koko maailma on yhtenäinen Venäjää vastaan. Sitä se ei todellakaan ole, vaan esimerkiksi Brasilian ex-presidentti Lula otti eilen kantaa ja vieritti syytä sodasta myös Volodymyr Zelenskyin päälle. Kun vasemmistoliitolla on käynnissä oma ulko- ja turvallisuuspoliittinen pohdintansa, niin miten se voisi keskittyä muuhunkin kuin Natoon, vaan myös laajempiin näkökulmiin?
LA: Keskustelua, jonka olemme nyt käynnistäneet, on käyty suurimmaksi osaksi Nato-jäsenyydestä. Sitä prosessia olisi hyvä jatkaa ja laajentaa käsittelemään sitä, mitä sen jälkeen tapahtuu, kun Suomi ja Ruotsi ovat hakeneet Naton jäsenyyttä, kuten nyt näyttää todennäköiseltä.
Toivon itse, että puoluevaltuuston kokouksessa käydään keskustelua myös siitä, miten aiomme jatkossa tehdä politiikkaa ja mitä aiheita halutaan erityisesti pitää esillä. Mielestäni on päivänselvää, että se maailma, johon menimme Ukrainan sodan takia ja se maailma, jossa elämme sodan akuuteimman vaiheen jälkeen, tulee olemaan monella tapaa turvattomampi kuin se maailma, jossa elimme ennen helmikuun 24. päivää.
Miten haluamme puolueena toimia siinä tilanteessa ja mitä teemoja haluamme pitää esillä? Perinteisesti olemme painottaneet monenkeskisen järjestelmän tärkeyttä ja YK:ta, joka nyt ei kuitenkaan näyttäydy kovin toimivalta tämänkään kriisin ratkaisussa. Mielestäni meidän pitäisi käyttää aikaa ja energiaa aitoon pohdintaan siitä, miten haluamme edistää rauhaa ja vakautta tässä uudessa tilanteessa.
Jos ollaan siirtymässä takaisin blokkiutuneeseen asetelmaan kansainvälisessä politiikassa, kylmän sodan tyyppiseen tilanteeseen, kannattaa muistaa, että kylmä sota ei ollut mitään auvoista rauhan aikaa. Sitähän määritti kokemus siitä, että oltiin koko ajan sodan kynnyksellä ja riski oli voimakkaasti läsnä.
Se edellyttää silloin meiltä vahvaa omaa poliittista analyysiä siitä, miten siitä asetelmasta voidaan siirtyä kohti jotain vakaampaa ja turvallisempaa tilannetta. Alexander Stubb on lähes ainoana suomalaisena viritellyt keskustelua siitä, että on olemassa maailmaa myös Euroopan ulkopuolella: jos katsoo globaalisti, on monia maita, jotka ovat ikään kuin odottavaisella, tarkastelevalla kannalla. Monet maat eivät ole ottaneet voimakkaasti kantaa sodan osapuolten puolesta. Tiedetään, että esimerkiksi Kiina on jo pitkään pyrkinyt talouden keinoin lisätä vaikutusvaltaansa Afrikan mantereella.
Ehkä pikkuhiljaa pitäisi alkaa esittämään kysymyksiä siitä, mikä on näkemyksemme laajemmasta globaalista kuviosta ja siitä, mitä Euroopalla on tarjottavana eri Afrikan valtioille tasapainoisen kumppanuussuhteen näkökulmasta. Kaikki nämä kysymykset ovat mielestäni varsin tärkeitä, varsinkin maailmassa, jossa on voimakkaita vastakkainasetteluja eri suurvaltojen välillä.
KU: Viime viikolla Pohjoismaiden vasemmistopuolueiden edustajat vierailivat Suomessa. Millaisia keskusteluja kävit heidän kanssaan Natosta ja turvallisuustilanteesta?
LA: Tanskan ja Norjan edustajien kanssa keskustelimme heidän linjastaan ajaa maidensa eroa Natosta. Se ei heidänkään puolueidensa kannattajien mielestä ole kovin hyvä linja tässä ajassa. Siitä on molemmissa maissa tullut paljon kritiikkiä näille puolueille.
Ruotsissa keskusteluilmapiiri on erilainen kuin Suomessa. Ruotsissa vasemmistolaiset kampanjoivat kansanäänestyksen puolesta Nato-jäsenyydestä.
Keskustelu, jota taas kerran käytiin, oli se, mitä Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys tarkoittaa Pohjoismaiselle yhteistyölle. Se tarkoittaa paljon parempia mahdollisuuksia turvallisuusyhteistyölle Pohjoismaiden välillä. Se tarkoittaa mahdollisuuksia paljon tiiviimmälle yhteistyölle ulko- ja turvallisuuspolitiikan saralla kuin mitä on ollut tähän asti. Tähän asti kaikki pohdinnat yhteistyöstä ovat pysähtyneet siihen kynnykseen, joka on Norjan ja Tanskan Nato-jäsenyys. Puolustusyhteistyön syventäminen Naton jäsenmaiden ja Natoon kuulumattomien maiden välillä on aika haastavaa. Siinä ei hirveän pitkälle voi mennä.
KU: Näetkö siis niin, että Pohjoismainen puolustusyhteistyö syvenee, jos Suomi ja Ruotsi liittyvät Natoon?
LA: Kyllä, se syvenee vääjäämättä. Aivan kuten kaikkien muidenkin Nato-maiden kanssa. Jos mietitään myös Naton sisäistä politiikkaa, niin tarvitaan vahva yhteispohjoismainen ääni sen puolesta, että Natoa kehitetään juuri puolustusliittona eikä sotilasorganisaationa, joka pyrkii väkivalloin edistämään “rauhaa ja demokratiaa” eri puolilla maailmaa. Se on yksi teema, jossa Pohjoismaat voivat toimia laajana yhteisrintamana myös Naton sisällä. Myös kansainväliseen oikeuteen ja ihmisoikeuksiin liittyvät teemat Natossa ovat tärkeitä, kun mietitään esimerkiksi Turkkia, Unkaria ja Puolaa.
Pohjoismaisten vasemmistojohtajien kanssa käytiin keskustelua myös vasemmistolle perinteisesti tärkeistä ulkopoliittisista kysymyksistä: siitä, että emme lähde mukaan kyseenalaisiin sotilasoperaatioihin jonnekin kauas, aseistariisunnasta, ja erityisesti ydinaseriisunnasta. Meillä on paljon mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä ja yhteisiä kampanjoita tällä saralla.
Myös Yhdysvaltojen sisäinen kehitys on hyvin vaikeasti ennustettavissa. Emme tiedä, mikä republikaanipuolueen linja tulee tulevaisuudessa olemaan suhteessa Euroopan kanssa tehtävään yhteistyöhön. Joka tapauksessa Pohjoismaiden ja Euroopan pitää tavoitella sitä, että seisomme omilla jaloillamme.
KU: Palataan vielä huomiseen puoluevaltuuston kokoukseen, jossa pidät puheen. Mikä on viestisi vasemmistoliiton puolueväelle?
LA: Minun viestini keskittyy siihen päätökseen, jota siellä ollaan tekemässä ja puoluehallituksen esityksen perusteluihin. En näe, että suomalaiset kaipaavat hallituksen hajoamista tässä tilanteessa etenkään sellaisen kysymyksen takia, joka jakaa puoluettamme. Jos hallituksesta lähdetään, niin mieluummin sieltä lähdetään sellaisten kysymysten takia joista on sataprosenttinen yhteisymmärrys puolueen sisällä.
Haluan, että kaikki ymmärtävät sen, mitä se tarkoittaa, ettemme tee tästä hallituskysymystä. Tämä on liian iso ja liian tärkeä kysymys siihen. Jos olemme mukana, niin he, jotka valtioneuvostossa istuvat, osallistuvat valtioneuvoston päätökseen.
Haluan myös puhua tulevaisuudesta ja siitä, miten haluamme puolueena asemoitua jatkossa ja mitkä ovat oleellisimpia kysymyksiä puoluekokoukseen liittyen. Ajatuksemme puoluehallituksessa oli se, että kun annamme eduskuntaryhmälle vapaat kädet, niin ei ole hyötyä siitä, että puoluevaltuusto määrittelee puolueen Nato-kannan muutamaa viikkoa ennen puoluekokousta. Puoluekokous määrittelee sen kannan puolueen ylimpänä päättävänä elimenä. Vanha kanta jää voimaan, kunnes se kanta yhteisymmärryksessä muutetaan, mutta koska turvallisuuspoliittisessa ympäristössä on tapahtunut niin suuria muutoksia, on vapaiden käsien antaminen eduskuntaryhmälle minusta ainoa mahdollinen etenemistapa.
KU: Puoluekokous on ensi kuussa. Julkisuudessa on kuitenkin liikkunut tietoa siitä, että Suomen Nato-hakemus jätetään jo toukokuun aikana. Tuleeko vasemmistoliiton puoluekokous liian myöhään, jos Suomi on jo ennen sitä ilmaissut halunsa liittyä sotilasliiton jäseneksi?
LA: Kun tiedämme, että puolueen sisällä on molempia kantoja, oleellisempaa on mielestäni ratkaista, onko asia puolueelle hallituskysymys vai ei. Puoluekokouksessa määritellään puolueen yleisiä kantoja niin Natoon kuin tulevaisuuteen vuosiksi eteenpäin. Voi olla, että on helpompaa, jos päätös jäsenyydestä on silloin jo tehty, koska silloin voimme puolueen ylimmän päättävän elimen kokouksessa katsoa pidemmälle tulevaisuuteen ja linjata, mitä meidän pitää nyt tavoitella ja tehdä.
uutiskirje 