SDP:ssä valmistauduttiin keväällä 2002 puoluekokoukseen, jossa Erkki Tuomioja haastoi kolmatta pääministerikautta tavoitelleen Paavo Lipposen. Mielikuvissa Tuomioja oli vasemmistolainen vaihtoehto, mutta käytännön teoissa linjaeroja ei ollut.
Kansan Uutisten haastattelussa silloin ulkoministerinä toiminut Tuomioja sanoi, ettei sosiaalidemokratia ole enää vitsi.
– Nuorten keskuudessa on ihan selvästi nähtävissä uudenlaista kiinnostusta. Kymmenen vuotta sitten tietyissä pintaliitäjäporukoissa sosiaalidemokratiaa pidettiin vitsinä. Enää näin ei ole.
Haasteena oli muuttaa kiinnostus puolueen kannatukseksi. Se oli yksi syy, miksi Tuomioja lähti tavoittelemaan puolueen puheenjohtajuutta.
Toinen syy oli tarve saada perinteinen kannattajakunta uudelleen motivoiduksi puolueen äänestäjiksi. Demarit olivat vuoden 1995 jälkeen kadottaneet lähes 300 000 äänestäjää.
Tuomioja ilmoittautui Sdp:n puheenjohtajakisaan tammikuun 2002 alussa puhuessaan Jyväskylän työväentalolla. Hän perusteli tuolloin ehdokkuuttaan sanomalla muun muassa, että ”enemmistö meistä ei halua tuloerojen kasvua, markkinahumusta ja kaupallisuudesta vapaiden elämänalueiden kaventamista tai globalisaation nimissä vaadittua alistumista ihmisiä musertaville markkinalogiikan lainalaisuuksille.”
Omasta mielestään hän ei edustanut vasemmistolaista vaihtoehtoa Lipposelle, vaan sosiaalidemokratian valtavirtaa.
”Tuomiojaa onkin vaikea nähdä haastajaksi, joka menisi Lipposen ohi vasenta kaistaa pitkin – ainakin, jos mittarina on kahden viimeisen hallituksen politiikka. Tuomioja on ollut mukana sen toteuttamisessa edellisessä eduskunnassa demareiden ryhmäjohtajana sekä tällä vaalikaudella ensin kauppa- ja teollisuusministerinä, sitten ulkoministerinä”, KU:ssa muistutettiin.
Tuomiojalta olikin vaikea saada arviota siitä, onko Lipposen kahden hallituksen politiikka ollut hänestä sosiaalisesti oikeudenmukaista.
Vastakkainasettelu hallituksen sisällä
Lipposen kahdessa sateenkaarihallituksessa olivat puolueet vasemmistoliitosta kokoomukseen. Ainoa merkittävä oppositiovoima oli keskusta. Arvostelijoiden mielestä hallituspohja oli liian leveä, ja samalla kannalle kallistui Tuomiojakin.
– Tilanne on aika kieroutunut, kun yhteiskunnallisesti relevantti vastakkainasettelu tai keskustelu käydään yhtä paljon hallituspuolueiden välillä tai sisälläkin, kuin hallituksen ja opposition välillä.
– Hallituksen ja opposition vuoropuhelu eduskunnassa ei tuota enää todellista keskustelua.
lehti 