Vuonna 1988 kaksi yhdysvaltalaista luonnonsuojelijaa, Liza Gadsby ja Peter Jenkins olivat matkalla safarille Botswanaan, kun he päättivät poiketa kymmenen päivän turistiviisumilla Nigeriaan. Matkallaan he kuulivat Bokissa toimivasta gorillansuojeluprojektista ja löysivät sieltä myös drillejä, joita ennen 1980-lukua pidettiin Kamerunin ulkopuolella lähes sukupuuttoon kuolleina.
– Drilleistä tiedettiin tuolloin hyvin vähän, vaikka ne olivat uhanalaisempia kuin gorillat. Paikalliset toki tiesivät niiden olemassaolosta, mutta kansainvälinen yhteisö oli vasta löytänyt ne uudelleen. Siitä alkoi meidän matkamme, Gadsby kertoo.
Drillit ovat yksi Afrikan mantereen uhanalaisimmista apinalajeista. Nämä paviaanien ja mandrillien sukulaiset tunnistaa pitkästä nenästä, lyhyestä hännästä ja sosiaalisesta elämästään yhteisössä, jota johtaa uros. Lajia esiintyy vain tietyillä alueilla Nigeriassa, Kaakkois-Kamerunissa ja Päiväntasaajan Guineassa Biokon saarella.
Drillit löydettyään Gadsby ja Jenkins matkustivat kolmen vuoden ajan Nigeriassa ja Kamerunissa, keräsivät tietoa ja taivuttelivat paikallisia luovuttamaan vankeudessa pitämänsä drillit suojeluprojektiin.
He perustivat Mandrillus -järjestön ja suojelukeskuksen Calabariin, Cross Riverin osavaltion pääkaupunkiin, ja laajensivat sen vuonna 1991 luonnonmukaiseen ympäristöön Bokiin.
He tekivät yhteistyötä 18 paikallisen yhteisön kanssa, joista jokainen nimesi omat vartijansa, usein entisiä metsästäjiä, partioimaan metsiä ja estämään salametsästystä. Työ kantoi hedelmää ja paikalliset luovuttivat projektille noin 90 drilliä.
Nykyään Drill Ranchilla elää yli 600 drilliä, ja se on maailman menestynein lajinsa suojeluhanke.
Villieläinkauppa kukoistaa Nigeriassa
Drillikanta on kuitenkin romahtanut metsien hävityksen, salametsästyksen ja laittoman villieläinkaupan vuoksi. Kansainvälisen luonnonsuojeluliitto IUCN:n arvion mukaan luonnossa elää enää alle 4 000 yksilöä.
Villieläinkauppa on maailman neljänneksi tuottoisin laiton bisnes, ja sen arvo on useita miljardeja dollareita vuodessa. Nigeria on noussut sen keskeiseksi solmukohdaksi, sillä huonosti vartioidut rajat ja heikko lainvalvonta helpottavat niin norsunluun ja muurahaiskävyn suomujen kuin itse uhanalaisten lajienkin salakuljetusta.
Viranomaiset ovat yrittäneet puuttua tilanteeseen sulkemalla riistamarkkinoita ja takavarikoimalla salakuljetettuja eläimiä. Heinäkuussa viranomaiset ilmoittivat maan historian suurimmasta villieläinkauppaan liittyvästä takavarikosta, kun Lagosin kansainvälisellä lentokentällä pysäytettiin yli 1 600 lintua kuljettanut lähetys, jonka määränpäänä oli Kuwait.
Vastatoimet jäävät kuitenkin tuloksettomiksi, jos heikko lainsäädäntö, riittämätön valvonta ja alhainen tietoisuus salametsästyksestä jatkuvat, eikä ketään tuomita teoista.
Monimuotoisuuden uhkana on lisäksi teollistunut maatalous, jossa suuryritykset raivaavat valtavia maa-alueita ja hävittävät metsiä paikallisten yhteisöjen kustannuksella.
– Nigerian luonnon monimuotoisuuden tila on syvässä kriisissä. Teollisten puupeltojen laajeneminen on tuhonnut metsämme, vienyt lukemattomilta kasvi- ja eläinlajeilta elinympäristön ja vaikuttanut tuhoisasti myös ihmisiin sekä ilmastoon, sanoo ympäristöjärjestö Environmental Rights Actionin johtaja Rita Uwaka.
Drillien pelastajat
Nykyään Drill Ranchilla elää sekä vankeudessa syntyneitä että luonnosta pelastettuja yksilöitä, joilla jokaisella on nimi ja tatuoitu tunnusnumero.
Niiden lisäksi tiluksilla asuu 27 simpanssia ja yksi kilpikonna. Vuonna 2021 sinne muutti myös 29 salakuljettajilta takavarikoitua harmaapapukaijaa. Viime vuonna niistä 25 vapautettiin takaisin luontoon.
Pandrillus-järjestön läsnäolo Bokissa, joka kuuluu Nigerian laajimpiin viheralueisiin, on edistänyt merkittävästi alueen luonnonsuojelua. Vuonna 2000 kymmenen vuoden kampanjoinnin jälkeen osa metsäalueesta johon Drill Ranchikin kuuluu, julistettiin virallisesti luonnonsuojelualueeksi.
Drillin palauttaminen takaisin luontoon on hankkeen tärkein tavoite, mutta kiihtyvä metsäkato tekee siitä yhä vaikeampaa.
Kauppiaat ja maanviljelijät raivaavat metsiä etenkin kaakaoviljelmien tieltä myös suojelluilla alueilla. Tämä altistaa drillit ja muut eläimet salametsästykselle.
Myös hallituksen tuki on hiipunut. Pandrillus sai aiemmin kuukausittaista avustusta eläinten hoitoon, mutta rahoitus on keskeytetty, mikä on heikentänyt suojelutyötä. Nykyään tila elää pääasiassa kansainvälisten tukijoiden ja yksityisten lahjoittajien varassa.
Uwaka sanoo, että Nigerian kansallinen monimuotoisuusstrategia voisi teoriassa vastata ongelmaan, mutta todellinen este on lainvalvonta.
– Lait näyttävät paperilla vaikuttavilta, mutta ne eivät toimi käytännössä, koska niiden toteutumista ei valvota. Me tarvitsemme vahvempia toimia metsäkadon ja salametsästyksen torjumiseksi.
uutiskirje 
