Suomessa toteutettiin vuonna 2005 eläkeuudistus, jossa alinta eläkeikärajaa laskettiin 65 vuodesta 63 vuoteen. Samalla suomalaisia kannustettiin taloudellisesti jäämään eläkkeelle itselleen sopivaan aikaan 63 ikävuoden ja 68 ikävuoden välillä. Työnteon jatkamiseen alimman 63 ikävuoden jälkeen innostettiin aiempaa suuremmalla eläkekarttumalla.
Vuoden 2005 uudistus koski vuosina 1942-1954 syntyneitä.
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n ja Laboren tuore tutkimus osoittaa, että uudeksi normieläkeiäksi tuli uusi alaraja 63 vuotta ja joustava työssä jatkaminen toteutui vain hyvin vähäisessä määrin.
Täyden eläkkeen alaikäraja ohjaa siis edelleen kaikkein vahvimmin eläkkeelle jäämistä eli vahvemmin kuin julkiselle taloudelle kalliit taloudelliset kannustimet.
– Eläkeuudistusten tarkoitus on myöhentää eläköitymisikää, koska Suomessa väestö ikääntyy vauhdilla ja eliniänodote nousee. Eläkkeellä ollaan siis entistä pidempään ja siksi eläkeiän nostaminen on tärkeä talouspoliittinen tavoite, selvittävät VATT:n erikoistutkija Terhi Ravaska ja Laboren johtavan tutkijan Ohto Kanninen.
Uudistus ei onnistunut tavoitteissaan, vaan uudesta alaikärajasta tuli heti uudistuksen ensimmäisenä vuonna uusi eläkeiän normi.
– Uudistuksen myötä ennen 65 ikävuoden ikää eläkkeelle jääneiden osuus kasvoi peräti 47 prosenttiyksikköä. Kymmenen vuotta uudistuksen jälkeen suuri osa suomalaisista jäi eläkkeelle 63-vuotiaina, 65 vuotta oli menettänyt merkityksensä eläkeikänä ja 68 ikävuoteen saakka töissä jatkoi hyvin pieni määrä suomalaisia, tutkijakaksikko kertoo.
Vuoden 2017 eläkeuudistuksessa palattiin lähelle entistä
Tavoitteet jäivät tutkijoiden mukaan saavuttamatta monestakin syystä. Ensinnäkin 63-vuotiaina eläkkeelle jääneet saivat 9,6 prosentin euromääräisen korotuksen eläkkeeseensä verrattuna uudistusta edeltäneeseen järjestelmään. Tämä korotus kompensoi superkarttuman vaikutuksen 62-64-vuotiaiden joukossa.
– Paljon mediassa esillä ollut superkarttuma ei itse asiassa keskimäärin parantanut rahallisia kannustimia jatkaa työntekoa 62-64 vuotiaiden joukossa verrattuna aikaisempaan järjestelmään. Tutkimusjoukossamme 62-64-vuotiaiden keskuudessa työnteon rahalliset kannustimet itse asiassa laskivat 0,7 prosenttia, toteavat Ravaska ja Kanninen.
Suuret ikäluokat pääsivät nuorempina eläkkeelle
Kansainvälisessä tutkimuksessa on havaittu, että eläkkeelle jäädään yleensä heti kun täyteen eläkkeeseen oikeuttava ikä täyttyy. Näin kävi myös Suomen vuoden 2005 eläkeuudistuksessa, joka jäi välivaiheeksi Suomen eläkepolitiikassa. Vuoden 2005 uudistus koski vuosina 1942-1954 syntyneitä eli mahdollisti muun muassa suurten ikäluokkien eläköitymisen jo 63-vuotiaina. Vuonna 2017 toteutettiin seuraava eläkeuudistus, jossa eläkeikää alettiin nostaa vuonna 1955 syntyneistä alkaen siten, että vuonna 1965 syntyneiden kohdalla ollaan jälleen 65 vuoden eläkeiässä.
– Vuoden 2017 uudistuksessa palattiin itse asiassa lähemmäs ennen vuotta 2005 vallinnutta järjestelmää. Ensimmäisten vuosien tilastotietojen perusteella näyttää taas siltä, että eläkkeelle jäädään alimman täyteen eläkkeeseen oikeuttavan iän täyttyessä. Täyden eläkkeen alaikäraja ohjaa siis edelleen kaikkein vahvimmin eläkkeelle jäämistä eli vahvemmin kuin julkiselle taloudelle kalliit taloudelliset kannustimet, pohtivat Ravaska ja Kanninen.
Koko Jonathan Gruberin, Ohto Kannisen ja Terhi Ravaskan tutkimusartikkeli on juuri julkaistu taloustieteen arvostetussa Journal of Public Economics -julkaisussa.
lehti 