Politiikan kevät ja alkukesä ovat olleet vähintäänkin vauhdikkaita. Venäjän hyökkäys Ukrainaan, Suomen päätös hakea sotilasliitto Naton jäseneksi ja kaupan päälle vielä hyvin korkea inflaatio, joka kiristää ihmisten hermoja. Mutta vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jussi Saramoa ei askel paina, tai ainakaan se ei puhelimessa kuulu.
Ulkopoliittiset kiireet ovat tänä vuonna vieneet Saramon aikaa paljon, mutta nyt tarkoitus on puhua taloudesta ja hallituksen talouspolitiikasta. Opposition mielestä se vie Suomen turmioon. Hallituspuolueiden edustajien näkökulma on luonnollisesti toinen – niin myös Saramon.
– Meidän taloutemme on huikeassa iskussa sekä suhteellisesti että absoluuttisesti, Saramo sanoo.
”Kilpailukykysopimus oli hyvä esimerkki, että hallitus puuttui työmarkkinoihin.”
Saramo aloittaa perkaamisen katsomalla lyhyttä ajanjaksoa. Hän nostaa esiin, että viime vuosikymmenellä Suomi kulki Euroopan peränpitäjien joukossa taloudessa. Nyt paikka on vaihtunut. Toki tätä hallituskautta on värittänyt koronapandemia, joka löi monien muiden maiden – etenkin turismista riippuvaisten – taloudet polvilleen.
– Mutta onko olemassa mitään normaalia aikaa. Itse asiassa koko vasemmistolaisen politiikan ydin on, että teemme suhdannepolitiikkaa. Talouden erilaiset syklit ovat kiihtyneet monistakin syistä. Olennaista on se, että on reagoitu ja tehty tähän aikaan sopivaa talouspolitiikkaa, Saramo sanoo.
Saramo mainitsee myös tuoreen kilpailukykyvertailun, jossa Suomi nousi monta pykälää kahdeksanneksi. Vaikka vertailussa on Saramon mukaan omat ongelmansa, pitää hän suoritusta merkittävänä.
– Edellisen kerran olemme olleet näin korkealla melkein 20 vuotta sitten, kun Nokia vielä jyräsi. Mikä on rakenteellisesti meidän vahvuutemme? Se on nimenomaan hyvinvointivaltio ja koulutus.
– Koulutuspuolella on aloitettu edellisten hallitusten leikkausten korjaaminen. En väitä, että tilanne olisi lähelläkään täydellistä, mutta suhteellisesti olemme maailman kärkeä monella mittarilla. Julkinen sektori tarjoaa Suomessa yrityksille hyvän toimintaympäristön.
Pelastetut kunnat
Saramo piikittelee oikeisto-oppositiota, joka on vaatinut keskellä koronakriisiä tiukkaa talouskuria. Hän painottaa, että hyvinvointivaltion säilyttäminen ja verotuksen laskeminen eivät ole mahdollisia.
– Oikeiston talouspoliittinen puhe on todellisuudesta vieraantunutta. Siinä annetaan ymmärtää, että markkinat tasapainottuvat aina ja talouspolitiikalla ei ole pitkällä aikavälillä seurauksia ihmisten hyvinvointiin, mutta ei myöskään ihmisten taloudelliseen suorittamiseen.
– 1990-luvun rakennetyöttömyys maksaa edelleen rahaa. Näemme, kuinka hitaasti pitkäaikaistyöttömyys sulaa. Työttömyyttä ei saisi koskaan päästää kasvamaan, koska osa siitä jää aina pysyväksi. Parasta pitkän aikavälin politiikkaa on hoitaa lyhyt aikaväli hyvin.
Koronakriisissä Suomen valtio on ottanut lisää velkaa. Saramo huomauttaa, että valtio otti kriisissä kuntien puolesta iskun. Kuntasektori oli hänen mukaansa tämän vaalikauden alussa hyvin heikoissa kantimissa.
– Sehän oli Sipilän hallituksen jälkeen Kuntaliiton mielestä Suomen historian huonoimmassa tilassa. Se on nyt plussan puolella. Käytännössä on tehty tulonsiirtoja, hallitus on perunut leikkaukset ja tukenut koronapandemian aikana kuntia vielä lisämenoin.
Ja valtionkin velkaantuminen on pienentynyt, Saramo huomauttaa. Tänä vuonna valtion talous on alkuvuoden osalta ollut jopa puolitoista miljardia ylijäämäinen. Tosin voi olla, että loppuvuodelle menoja jaksottuu suhteellisesti enemmän menoja. Hallitus on esimerkiksi päättänyt antaa puolustusvoimille merkittävästi lisää rahaa hankintoihin.
– Valtiovarainministeriö laskee aina pitkälle, pitkälle tulevaisuuteen, että ennemmin tai myöhemmin rahat loppuvat. Itse asiassa tämä hallitus on koko ajan lyönyt nämä ennusteet 6–0.
– Sellaisessa maailmassa, jossa aina vain leikataan ja aiheutetaan rakennetyöttömyyttä, valtiovarainministeriön laskelmat voisivat pitää paikkansa. Mutta emme ole mikään ajopuu, hallitus on tehnyt aktiivista talouspolitiikkaa.
Ei populismille
Tällä hetkellä taloudellisia päänvaivoja riittää. Liian kauan lykätty vihreä siirtymä sai Venäjän hyökkäyksen myötä pakotetusti lisää vauhtia, mutta energiaa on yksinkertaisesti liian vähän, minkä vuoksi inflaatio on noussut merkittävästi. Reilusti yli viidessä prosentissa paineleva inflaatio on myrkkyä taloudelle. Kaiken lisäksi se ei kohdistu tasa-arvoisesti, vaan eniten inflaatio osuu pienituloisiin ja niihin, joiden on pakko käyttää autoa.
Vasemmistoliitto ajoi läpi keskeisten sosiaaliturvamaksujen indeksikorotukset aiottua nopeammin. Mutta lisätoimille on tarvetta, niiden sisällöstä vain riittää vääntöä puolueiden kesken.
– Mitä ei pitäisi tehdä, on tällaisessa tilanteessa lähteä ruokkimaan inflaatiota tekemällä veronkevennyksiä esimerkiksi suurituloisille. Kaikki muut puolueet kannattavat tuloveron alennuksia, osa sentään puhuu pienten- ja keskituloisten painottamisesta. Me lähdemme siitä, että laajat tuloveronalennukset ovat väärä keino.
– Isot ratkaisut olisi hyvä tehdä syksyllä eikä näin, kun useat puolueet käyvät jo populistista eduskuntavaalikampanjaa. Meitä syytetään välillä populisteiksi, mutta me olemme vähiten populistinen puolue. Kannamme vastuuta talouden kokonaisuudesta, ja kaikki muut puolueet kilpaa huutavat veronalennuksia. Ja samaan aikaan kehtaavat puhua velkaantumisesta, Saramo pamauttaa.
Hän tarjoaa yhdeksi lääkkeeksi tuttua konstia eli työntekijöille siirrettyjen maksujen siirtämistä takaisin työnantajille. Kyseinen muutos tehtiin Sipilän hallituksen runnomassa kilpailukykysopimuksessa. Saramon mukaan muutos voisi auttaa palkkaneuvotteluissa, joissa työnantajat ovat peräänkuuluttaneet palkkamalttia.
– Se tarkoittaisi heti työntekijöille merkittävää lisätuloa. Plus kun kokoomus koko ajan huutaa, miksi meillä on korkeampi palkkaverotus kuin Ruotsissa, se johtuu suurelta osin tästä.
– Jos siirrämme ne takaisin työnantajille, loppuu sekin itku. Silloin se ei kokonaisuutena sitä olisi.
Eikä Saramo malta olla antamatta viimeistä piikkiä ihmisille, jotka sanovat, että hallituksen pitäisi pysyä kaukana työmarkkinoista.
– Kilpailukykysopimus oli hyvä esimerkki, että hallitus puuttui työmarkkinoihin.