Suomessa on yhä ihmisiä, jotka eivät pääse julkisen terveydenhuollon piiriin. Näin on, vaikka useat kunnat, muiden muassa Helsinki, ovat päättäneet tarjota paperittomille muutakin kuin kiireellistä hoitoa, johon näillä on lain mukaan oikeus. Palvelujen ulkopuolella olevien paperittomien määrästä ei ole tietoa.
Heille apua tarjoaa muiden muassa sairaanhoitaja Pipsa Jääskeläinen. Hän on tehnyt vapaaehtoistyötä Helsingin Global Clinicilla yli kolme vuotta.
– Nämä ihmiset ovat äärettömän kiitollisia saamastaan avusta, Jääskeläinen kertoo.
– Itseä välillä itkettää se, kuinka vähän heidän hyväkseen pystyy tekemään. Monilla asiakkailla on todella vaikea tausta. Se pistää miettimään omia elämän arvoja.
Global Clinicit ovat verkosto suomalaisia vapaaehtoisten järjestämiä terveysasemia. Ne tarjoavat hoitoa Suomessa ilman oleskelulupaa tai sairausvakuutusta oleville. Palvelut on ensisijaisesti tarkoitettu niille, jotka eivät ole oikeutettuja Suomen julkiseen terveydenhoitoon.
Klinikat tarjoavat apua ilmaiseksi, nimettömästi ja luottamuksellisesti.
Asiakkaat vähentyneet
Siitä huolimatta, että esimerkiksi Helsinki hoitaa myös paperittomat henkilöt julkisessa terveydenhuollossa, klinikkaa tarvitaan.
– Meillä käy ihmisiä laajalta alueelta, Jääskeläinen sanoo.
Klinikat toimivat myös Turussa, Lahdessa ja Joensuussa. Lisäksi tarjolla on puhelinpalvelu, johon soittaa paperittomia aina Pohjois-Suomesta asti.
Helsingin-klinikka on yleensä auki yhden illan viikossa. Aiemmin illan aikana saattoi käydä 28 asiakasta. Haastattelua edeltäneellä viikolla kävi vain kahdeksan. Siihen on vaikuttanut Helsingin muuttuneen käytännön lisäksi koronapandemia.
– Se on ylipäätään vähentänyt ihmisten liikkumista, Jääskeläinen pohtii.
Suomessa paperittomille lain mukaan annetaan julkisessa terveydenhuollossa vain kiireellistä hoitoa. Muu välttämätön hoito on lain ulkopuolella. Edes lapset eivät ole oikeutettuja saamaan hoitoa.
– Pyrimme täällä vastaamaan tähän tarpeeseen, Jääskeläinen sanoo.
Välttämätön hoito on hoitoa, jota ilman jääminen heikentää potilaan tilaa, muttei välttämättä johda heti hengenvaaralliseen tilaan.
– Esimerkiksi verenpainetauti on sellainen, jonka hoitoon paperittomilla ei ole oikeutta. He eivät saa lääkkeitä tai pääse sairauden seurantaan, Jääskeläinen kertoo.
– Mutta jos sairaus pahenee vaikkapa hypertensiiviseen kriisiin saakka, silloin potilas hoidetaan.
Välttämätöntä, ei-kiireellistä hoitoa saa Global Clinicilla.
– Klinikalta määrätään tarvittaessa verenpainelääkkeet ja seuraamme sairauden kehitystä sen verran kuin pystymme, Jääskeläinen sanoo.
Monia ammattilaisia
Klinikalla on ahtaat ja vaatimattomat tilat. Niissä työskentelee iso joukko vapaaehtoisia: hoitajia, kätilöitä, fysioterapeutti, lääkäreitä, hammaslääkäreitä, psykologeja. Lisäksi asiakkaita on vastaanottamassa aulahenkilö ja paikalla on aina arabian, romanian ja bulgarian kielten tulkit.
Paperittomalle henkilölle ei ole virallista määritelmää. Esimerkiksi Suomen lainsäädännössä paperitonta ei ole määritelty.
– Mutta terveydenhuollon näkökulmasta esimerkiksi Helsingissä paperiton voi olla vaikkapa EU-maan kansalainen, joka ei kotimaassaan kuulu sosiaaliturvan piiriin. Silloin hän ei ole oikeutettu Suomessakaan julkiseen terveydenhuoltoon, Jääskeläinen kertoo.
Tällaisia ovat esimerkiksi jotkut Bulgarian ja Romanian asukkaat, ja heitä klinikalla käy paljon. Kaikkiaan klinikka on listannut asiakkaita 80 eri maasta. Viime vuonna Helsingin Global Clinicilla kävi lähes 400 asiakasta.
– Helsingin kaupungin päätös hoitaa paperittomat vaikutti niin, että nyt toimimme aiempaa enemmän ohjaajina. Ohjaamme meille tulevat paperittomat eteenpäin kaupungin palveluihin.
Ultimaattinen tavoitteemme on tietysti se, ettei meitä tarvittaisi.
Global Clinic on tyytyväinen kaupunkien ja kuntien päätöksiin.
– Ultimaattinen tavoitteemme on tietysti se, ettei meitä tarvittaisi, Jääskeläinen toteaa.
– Emme pysty tarjoamaan samantasoista terveydenhuoltoa kuin vaikka terveyskeskukset.
Global Clinicilla tehdään esimerkiksi laboratoriokokeita vain pienellä skaalalla. Myöskään kuvantamistutkimuksia ei pystytä tekemään.
– Toivomme, että joku muu ottaa vastuun näistä ihmisistä. Emme halua laajentaa toimintaamme, vaan odotamme, että julkinen terveydenhuolto hoitaa heidät.
Hän haluaa uskoa, että näin käy.
– Positiivisia asioita on tapahtunut jo. Kunnat ovat ottaneet enemmän vastuuta kuin mitä laki vaatii. Ja lakia yritetään aktiivisesti muuttaa. Mutta niin kauan kuin parempi laki ei ole voimassa, jatkamme toimintaamme.
Nyt pystytään keskittymään asiakkaisiin
Tyypillistä asiakasta ei ole, mutta viime vuoden tilastot kertovat, että tyypillisimmät sairaudet, joiden takia klinikalle tultiin, olivat tuki- ja liikuntaelinsairaudet, ruuansulatuskanavan sairaudet ja mielenterveysongelmat.
– Lisäksi esiin nousevat erilaiset kiputilat. Kipuhan on asia, jota saattaa aiheuttaa moni ei-somaattinen vaiva kuten ahdistus, Jääskeläinen sanoo.
Esimerkiksi selkä- tai jalkavaivaan usein ei ole nopeaa hoitoa.
– Siksi meillä on nyt uutena myös fysioterapeutti.
Se, että iso osa asiakkaista on päässyt kunnallisen terveydenhuollon piiriin, parantaa jäljelle jääneiden asiakkaiden asemaa.
– Pystymme keskittymään heihin.
Esimerkiksi mielenterveyspalvelujen tarve on lisääntynyt erityisesti koronapandemian aikana.
– Joka viikko käy asiakkaita psykologin vastaanotolla. Olemme yrittäneet vastata kysyntään lisäksi sillä, että perehdytämme myös psykiatrisia sairaanhoitajia toimintaamme mukaan.
Mielenterveysongelmat ovat paljolti peräisin lähtömaasta. Myös esimerkiksi pitkittyneet turvapaikkaprosessit saattavat aiheuttaa epätoivoa.
Lääkäri päättää
Helsingin-klinikalla työskentelee noin 40 vapaaehtoista. Jotkut palvelevat asiakkaita useita kertoja kuukaudessa ja tekevät muutakin vaikuttamistyötä, esimerkiksi kouluttavat ja pitävät yhteyttä kuntiin. Jotkut käyvät silloin tällöin.
– Paikka on tärkeä erityisesti niille asiakkaille, joilla ei ole pääsyä muuhun terveydenhoitoon. On kauhea ajatus, että ihminen ei saisi mitään hoitoa.
”Auttaminen ei ole koskaan kiellettyä.”
Jääskeläinen muistuttaa siitä, että auttaminen ei ole koskaan kiellettyä.
– Periaatteessa aina lääkäri määrittelee sen, kuka tarvitsee hoitoa.
Joskus asiakkaalle kerrotaan jossain kunnassa, että hänellä ei ole oikeutta mihinkään palveluun.
– Me sitten otamme yhteyttä kuntaan ja keskustelemme asiasta. Usein siellä ymmärretään, miksi hoito on tärkeää, ja lähes aina asia järjestyy.
– Ihmiset ovat halukkaita auttamaan. Vaikka laissa taataan vain kiireellinen hoito paperittomille, ei hoitaminen ole koskaan laitonta.
Kaikkien etu
Jääskeläinen arvioi yhä useamman ymmärtävän, että paperittomien hoitaminen on kaikkien etu.
– En ole tavannut ketään, joka ei tajuaisi tätä, kun sen heille selittää, hän sanoo.
Miten sitten selität sen?
– Esimerkiksi se verenpainetauti. Kun ihminen joutuu teho-osastolle kiireelliseen hoitoon, se maksaa tuhansia euroja yhteiskunnalle. Mutta jos ihminen pääsee perusterveydenhuoltoon, hän saisi reseptin verenpainelääkkeisiin, jotka maksavat joitakin euroja.
– Toinen esimerkki ovat tarttuvat taudit. Niiden hoitoon paperittomat eivät ole oikeutettuja. Esimerkiksi koronapandemian alussa paperittomien edellytettiin itse maksavan koronatestinsä. Kuinka moni menee satoja euroja maksavaan testiin? Onneksi tuli sosiaali- ja terveysministeriön suositus, jonka mukaan myös paperittomien tulisi päästä testiin maksutta. Se ei ole vain heidän vaan myös koko yhteiskunnan etu.
Paperittomien terveydenhuolto ei ole iso menoerä.
– Kun Helsinki otti aikuiset paperittomat terveydenhuollon piiriin, se tuli paljon halvemmaksi kuin mitä etukäteen oli arvioitu.
Jääskeläinen aikoo jatkaa klinikalla. Auttaminen antaa paljon auttajallekin.
– Miehenikin sanoo, että olen aina niin hyväntuulinen, kun tulen täältä kotiin.
uutiskirje 
