Venäjän täysimittaisesta hyökkäyksestä Ukrainaan on kulunut puoli vuotta. Vähintään kymmeniä tuhansia ihmisiä on kuollut, ja sota on muuttunut kulutussodaksi. Kumpikaan osapuoli ei varsinaisesti etene, vaan moukaroivat toisiaan.
Venäjä on kärsinyt sodassa nöyryyttäviä tappioita, eikä siitä todellakaan muodostunut paraatimarssia Kiovaan. Jo maaliskuussa Venäjän joukot joutuivat vetäytymään Kiovan ympäristöstä. Samaan aikaan Venäjä on onnistunut valloittamaan kohtalaisen laajoja alueita Itä-Ukrainassa ja luomaan maayhteyden Krimin niemimaalle, jonka se riisti Ukrainalta jo vuonna 2014.
Sodan loppua ei tällä hetkellä ole näköpiirissä. Pääministeri Sanna Marin (sd.) toisti tiistaina kannan, että Ukrainan pitää voittaa sota. Kysymys on sitten se, mikä tuo voitto on? Onko realistista odottaa, että Ukraina kykenisi lyömään Venäjän sotilaallisesti.
Epärealistisena sitä pitävät Ilmari Käihkö ja Jan Willem Honig keskiviikkona Helsingin Sanomissa julkaistussa kirjoituksessa. Käihkö on tällä hetkellä vieraileva tutkija Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa ja Honig professori Alankomaiden maanpuolustusakatemiassa.
– Koska yksipuolinen voitto vaikuttaa epätodennäköiseltä, on valmistauduttava kompromissiin. Kompromississa on yhdistettävä vaikea tasapaino Ukrainan epätäydellisen aluevalloituksen, maan vaarantuneen poliittisen suvereniteetin ja Venäjän kansainvälisen valtapoliittisen aseman välillä, he kirjoittavat.
Keskeisenä kysymyksenä Käihkö ja Honig pitävät sitä, miten länsi kykenee ottamaan huomioon Venäjän vaatimukset jättämättä Ukrainaa pulaan samalla tavalla kuin Krimin miehityksen jälkeen.
Länsimaissa on puhuttu oikeudenmukaisesta rauhasta. Sen edellytys on, että Ukraina kykenisi kukistamaan Venäjän sotilaallisesti. Omin voimin Ukraina ei siihen kykene, eikä länsi ole siihen valmis, Käihkö ja Honig kirjoittavat.
– Oikeudenmukainen rauha tekisi Venäjästä ydinaseilla varustetun häviäjän – pysyvän uhan kansainväliselle turvallisuudelle. Tasaisesti jaettu tyytymättömyys johtaa pitkällä aikavälillä parempaan lopputulokseen.
– Ukrainan sotilaallisia valmiuksia on käytettävä neuvotteluaseman parantamiseksi epätäydellisessä kompromissirauhassa. Ukrainan on kyettävä vapauttamaan sellainen alue, jonka se voi hyväksyä rauhan pohjaksi. Vastineeksi Ukraina saa myös Venäjän hyväksymän, turvallisen rauhan.
Kirjoittajat myöntävät, että tuollaista voitaisiin kritisoida Venäjän aggression palkitsevaksi myönnytyspolitiikaksi.
– Kompromissi on silti parempi vaihtoehto kuin nyt todistamamme absoluuttisen oikeuden ja voiton tavoittelemiseksi käyty sota.
lehti 