Meksikonmeskite (Prosopis juliflora) tuotiin Amerikasta Kenian kuiville alueille ratkaisuksi metsäkatoon sekä polttopuuksi. Ratkaisu muuttui pian ongelmaksi, joka häätää tieltään paikalliset kasvit ja vaarantaa paimentolaistaloudet.
Kenian Ison hautavajoaman alueella Eidepen kylässä asuva Hannah Sakamo on huolissaan. Hän on menettämässä jälleen yhden vuohen, ja perheen elämänlanka ohenee taas hieman.
Maassa kyljellään makaavan vuohen päivät ovat luetut. Se on syönyt kenialaisten mathengeksi kutsuman meksikonmeskiten palkoja, jotka ovat karjalle myrkyllisiä.
– Vuohesta näkee sen olevan kuoleman kielissä. Se ei pysty sulkemaan suutaan, se oksentaa vihreää nestettä eikä pysty syömään tai juomaan vettä, sillä sen leuat tärisevät ja lipsuvat puolelta toiselle. Kuudessa lähikylässä vähintään seitsemän vuohta kuolee joka ikinen päivä syötyään palkoja, Sakamo kertoo.
Keskushermostovaurioita karjalle
Meksikonmeskite on valtaamassa Kenian kuivia ja puolikuivia ekosysteemejä. Se heikentää luonnon monimuotoisuutta ja maaseudun elinkeinoja.
– Kotieläimistä vuohet ja lehmät ovat kaikkein haavoittuvimpia. Meksikonmeskiten palkojen syöminen aiheuttaa keskushermostovaurioita, jotka haittaavat syömistä ja ruuansulatusta, luonnonvaraisten vieraslajien tutkija Fredrick Chege sanoo.
Oireiden tultua näkyviksi vuohi kuolee nälkään muutamassa päivässä. Paimentolaiset eivät syö nälkään tai sairauteen kuolleen eläimen lihaa edes kuivuuden piinatessa. Sitä pidetään tabuna.
– Baringo- ja Bogoriajärvien kalastajat ovat tottuneet saamaan saaliiksi epämuodostuneita kaloja. Mathenge on tunkeutunut järviin ja sen piikit puhkovat kalojen silmiä, Chege kertoo.
Kaikki maastot kelpaavat
– Mathengea on äärimmäisen vaikea hallita, sillä se kukoistaa lähes kaikenlaisissa maaperissä. Sille sopii yhtä hyvin kivikko, hiekka, köyhä tai suolainen maa. Sillä on syvälle tunkeutuvat juuret, jotka yltävät pinnanalaisiin vesisuoniin. Muu kasvillisuus ei viihdy sen rinnalla, sillä se imee huomattavat määrät vettä, Chege selittää.
Kasvin hävittäminen on hyvin vaikeaa ja työvoimaa vaativaa sekä kallista. Hannah Sakamo arvioi, että sadan neliömetrin tiheikön raivaaminen maksaa 10–30 euroa. Hinta on kova, kun ottaa huomioon, että raivatulla alueella voi jo kuukauden päästä versoa uutta kasvua.
Kun meksikonmeskiten kaataa, se uusiutuu erittäin nopeasti ja muodostaa piikikkäitä, lähes läpitunkemattomia tiheikköjä. Niitä kasvaa varsinkin rannoille ja penkereille, tienvarsille, tulvatasangoille ja ylipäätään joutomaille.
Eläimet ja lapset auttavat leviämään
Meksikomeskite lisääntyy niin maahan pudonneista siemenistä kuin katkenneista oksistakin. Sen siemenet kulkevat eläinten suoliston lävitse nopeasti ja maahan päädyttyään myös itävät sukkelaan. Lapset syövät mielellään puun makeita palkoja ja sylkevät siemenet maahan, joten hekin osallistuvat mathengen levittämiseen.
Viralliset tilastot kertovat meksikonmeskiten leviävän 4–15 prosentin vuosivauhtia. Ensimmäiset herbaarioon päätyneet meksikonmeskitenäytteet kerättiin Kenian rannikkoalueelta vuonna 1977. Nykyään kasvia löytyy vaihtelevassa määrin seitsemällä maan kahdeksasta alueesta.
Vuonna 2008 kasvi julistettiin haitalliseksi ympäristölle ja eläimille. Sen jälkeen laki on velvoittanut maanomistajat hävittämään sen mailtaan.
Uusi torjuntastrategia
Puuhiilikauppias Elvis Kipkoech kertoo, että hallitus salli aiemmin meksikonmeskiten käytön puuhiilen tuotantoon. Käytön ajateltiin edistävän kasvin hallintaa.
– Tämä menetelmä ei kuitenkaan toiminut, sillä häikäilemättömät puuhiilen tuottajat sekoittivat mathengea ja muita puulajeja. Se johti kaiken puuhiilen tuotannon kieltämiseen Keniassa, Kipkoech selittää.
Uudessa meksikonmeskiten hallintastrategiassa yritetään yhdistää biologista, kemiallista ja mekaanista torjuntaa sekä hyötykäyttöä. Puu soveltuu huonekalujen ja aitojen materiaaliksi.
Strategian mahdollista toimivuutta odotellessaan Hannah Sakamo ei voi kuin voimattomana katsella, kuinka mathenge imee hengen hänen rakkaasta vuohestaan. Hän toivoo, että se jää hänen viimeiseksi menetyksekseen.
lehti 