Pelin piti olla selvä. Brasilian presidentinvaaleissa pöytä oli jo ensimmäisellä kierroksella katettu vasemmistolaisen Lula da Silvan voitolle. Vuosina 2003–2011 Brasilian presidenttinä toiminut Lula keräsi kyllä eniten ääniä, mutta istuva presidentti, monilla mittareilla äärioikeistolainen Jair Bolsonaro pärjäsi ennakko-odotuksia paremmin. Näin ollen ratkaisu jäi toiselle kierrokselle, joka järjestetään lokakuun lopussa.
– Bolsonaro pärjäsi tilastollisesti merkittävästi ennakko-odotuksia paremmin, tiivistää Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen.
Lula sai ensimmäisen kierroksen äänistä reilut 48 ja Bolsonaro reilut 43 prosenttia. Kun prosentit muutetaan äänimääriksi, oli ero kaksikon välillä noin kuusi miljoonaa. Lula sai yli 57 miljoonaa ja Bolsonaro yli 51 miljoonaa ääntä.
”Vähiten ja eniten koulutetut äänestävät enemmän Lulaa, ja siinä välissä olevat äänestävät enemmän Bolsonaroa”
– Miljoonapotteja saaneita ehdokkaita oli ensimmäisellä kierroksella myös kaksi muuta, Simone Tebet ja Ciro Gomes. Heistä molemmat ovat ilmaisseet tukensa Lulalle – toinen suoremmin kuin toinen, Teivainen sanoo.
– Tämä kuulostaa siltä, että Bolsonaron on vaikea vetää monen miljoonan äänen kaula kiinni.
Korona sotki pakan
Bolsonaro nousi Brasilian presidentiksi neljä vuotta. Silloin hänen nousuaan siivitti Brasiliaa ravistellut korruptioskandaali. Tuolloin Teivainen kuvaili KU:lle, että perinteinen oikeisto äänesti Bolsonaroa vähän nenää pidellen.
Bolsonaro on puhunut ihailevaan ja haikailevaan sävyyn Brasilian sotilashallinnon ajasta, mutta hän teki pesäeroa vanhaan talouspoliittisessa linjassaan. Hänen taustajoukoissaan oli paljon uusliberaaleiksi miellettyjä ihmisiä. Se auttoi vuonna 2018 Bolsonaroa saamaan oikeiston ääniä.
Talouspoliittinen linja ei Teivaisen mukaan ole juurikaan muuttunut.
– Peruslinjassa ei ole kauheasti muutoksia ollut. Se on syy, miksi osa perinteisestä bisnesoikeistosta edelleen kallistuu Bolsonaron kannalle.
Koko maailmaa kurittanut koronapandemia muutti kuitenkin Brasiliassakin talouspolitiikan viritystä.
– Bolsonaron kohdalla yksi tekijä on, että pitkään pandemian aikana ja nyt uudelleen hänellä on ollut köyhäinapuohjelmia. Niillä on pumpattu elvytystä talouteen, ja saatu kenties merkittävä osa ihmisiä suhtautumaan suopeasti hallitukseen.
– Pandemian poikkeustilanne vaikeuttaa talouspoliittisen linjan kokonaisarviointia. Mitään sellaista käännettä ei ole ollut, että Bolsonaro olisi hylännyt uusliberaaleiksi kutsutut tyypit ja siirtynyt perinteisen sotilasjengin kannattaman nationalistisen talouspolitiikan kannalle.
Mutta suhtautuminen koronaan ja hänen toimensa ovat saaneet monet hylkäämään Bolsonaron, joka suhtautui tautiin hyvin vähättelevästi.
– Korona on ollut yksi tekijä, joka on vieraannuttanut keskustaoikeistolaista porukkaa Bolsonarosta. Nimenomaan koulutettua porukkaa. Se näkyy kannatusmittauksissa.
Lula onkin tehnyt paljon saadakseen keskustaoikeistolaisten tuen vaaleissa. Tämä näkyy myös varapresidenttiehdokkaan valinnassa. Työväenpuolueen Lulalla on varapresidenttiehdokkaana Geraldo Alckmin.
– Alckmin on kohtalaisen selkeästi oikeistoon mielletty ehdokas, siihen mitä oikeisto ennen Bolsonaroa Brasiliassa oli. Lulan varapresidenttiehdokas on aiemmin ollut perinteisen oikeiston presidenttiehdokkaana ennen kuin Bolsonaro veti oikealta ohi.
Alckmin oli ehdolla Brasilian presidentiksi vuonna 2006, jolloin hän hävisi toisella kierroksella juuri Lulalle. Nyt kaksikko kampanjoi yhdessä Bolsonaroa vastaan.
– Haluamatta liioitella keskustaoikeiston merkitystä, niin kyllä sillä on tässä kuninkaan tekijän rooli. Vastakkain on selkeästi vasemmistolainen ehdokas ja laitaoikeistoon mielletty porukka. Paikalliset kokoomuslaiset saattavat ratkaista pelin, Teivainen muotoilee.
Entäs jos
Bolsonaroa on kutsuttu ”Tropiikin Trumpiksi”. Yhtäläisyyksiä Bolsonaron ja Donald Trumpin välillä riittääkin.
– Jos pandemiaa ei olisi tullut, niin Trump kuin Bolsonaro olisi hyvin todennäköisesti voittanut vaalit. Näissäkin oloissa ja näin pahasti koronastrategioissaan monien mielestä töppäilleiden ehdokkaiden kannatus on ihan kohtuullinen.
Yhtäläisyyksiä löytyy paljon myös tukijoiden ja vastustajien riveistä.
– Vähiten ja eniten koulutetut äänestävät enemmän Lulaa, ja siinä välissä olevat äänestävät enemmän Bolsonaroa, Teivainen sanoo.
Samanlaista kehitystä nähtiin myös Yhdysvalloissa. Ja samoin kuin Trump on Bolsonaro kyseenalaistanut presidentinvaalien tuloksen hyvissä ajoin etukäteen siltä varalta, että hän häviää.
– Ei hän puhdas antidemokraatti ole, mutta sotilashallinnon ihannoinnin kautta hän on demokratiaa kyseenalaistava, Teivainen kuvailee.
Bolsonarismi elää
Presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen yhteydessä Brasiliassa äänestettiin myös parlamentti- ja osavaltiovaaleissa. Jos pärjäsi Bolsonaro ennakko-odotuksia paremmin, muissa vaaleissa hänen tukemansa ehdokkaat menestyivät niin ikään hyvin. Esimerkiksi parlamenttiin Bolsonaron puolue sai huomattavasti enemmän edustajia.
Myös kuvernöörivaaleissa Bolsonaron tukemat ehdokkaat saivat Teivaisen mukaan merkittäviä voittoja.
– Mitä ikinä Bolsonarolle käykään, bolsonarismi ei jäänyt vain yhden vaalikauden tähdenlennoksi. Se on vakiinnuttanut ainakin hieman pitemmäksi aikaa asemansa.
Tämä tarkoittaa, että vaikka Lula voittaisi presidentinvaalit, parlamentin enemmistö olisi häntä vastaan. Sinänsä aiemminkin tilanne on ollut sama. Työväenpuolueella ei Lulan ensimmäisellä valtakaudella ollut enemmistöä parlamentissa.
– Tähän on liittynyt kaikenlaista, kuten rahalla ostettuja poliitikkoja tai muilla puolueen linjan kannalta arveluttavilla myönnytyksillä hankittua tukea parlamentista. Tai ainakin on neutralisoitu potentiaalinen oppositio.
– Lulan ensimmäisellä presidenttikaudella osa opposition kansanedustajista sai rahaa joka kuukausi. Sillä saatiin parlamentaarinen prosessi pysymään jollain tavalla aisoissa. Sen jälkeen tuli liittouma perinteisen keskustalaisen puolueen kanssa, ja siinä oli muunlaisia lehmänkauppoja.
Tällä kertaa tilanne on kuitenkin toinen.
– Nyt parlamentissa on ideologisesti hyvin työväenpuolueen vastainen porukka vahvoissa asemissa. Tämän tyyppisillä keinoilla parlamentin saaminen suosiolliseksi on todennäköisesti hankalampaa kuin koskaan aiemmin.
Toisaalta Lulaa helpottaisi se, että Brasilia on monien Latinalaisen Amerikan maiden tavoin hyvin presidenttivetoinen valtio. Presidentti pystyy kyllä hallitsemaan, mutta suuria yhteiskunnallisia muutoksia ei ole helppo saada tehtyä, koska parlamentista ei löydy tukea lakiesityksillä.
– Mutta Lulan kannattajien yksi juttu on ollut, että nyt ei edes elätellä haaveita siitä, että tapahtumassa olisi suuri yhteiskunnallinen muutos kohti Työväenpuolueen perinteisiä tavoitteita. Kyse on siitä, että päästään Bolsonarosta eroon.
– Odotukset Lulan puolella eivät ole siinä, että he lähtisivät ajamaan sosialistista tai mitä tahansa vallankumousta.
Viimeinen aalto
Lulan voitto viimeistelisi Latinalaisen Amerikan läpi pyyhkäisseen punaisen aallon. Monissa maissa on vallassa nyt vasemmistolainen presidentti. Viimeksi Kolumbiassa nousi valtaan entinen vasemmistosissi Gustavo Petro.
2000-luvun alkupuolella Latinalaisessa Amerikassa puhuttiin vaaleanpunaisesta aallosta, kun monissa maissa vallassa oli vasemmisto. Jos Lula voittaa presidentinvaalit, olisi muutos Teivaisen mukaan 2000-luvun alkua merkittävämpi.
– Se olisi kattavampi kuin 2000-luvun alussa. Silloin Chilessä ei ollut yhtä vasemmistolainen hallitus kuin nyt, Kolumbiassa oli oikeistohallitus, Perussa oli enimmäkseen ei-vasemmistolainen hallitus. Maantieteellisessä mielessä tämä olisi kattavampi.
On myös hyvä painottaa, että mistään yhtenäisestä vasemmistosta ei ole kyse. Esimerkiksi suhtautuminen Venezuelaan jakaa liikkeitä.
– Vasemmiston piirissä Venezuela-vetoinen bolivariaaniseksi kutsuttu akseli on selvästi heikompi kuin aiemmin.
uutiskirje 
