Vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes julkaisi lokakuussa 2002 kirjan Politiikan piilokuvat. Sen pääantia oli kuvaus toiminnasta politiikan huipulla hallituksessa ja sen ydinryhmässä.
Vuonna 1963 syntynyt Siimes muisteli siinä myös poliittisen heräämisensä aikaa 1970-luvun lopulla. Siihen vaikuttivat Koijärven suojelijat ja Lepakon valtaajat. Liberaalista kansanpuoluetta äänestäneiden vanhempien lapselle poliittista kataluutta edustivat Kekkosen valtakauden viimeiset vuodet.
Teiniliittolaisten sukupolvi oli maailmankuvaltaan pysynyt Siimekselle vieraana. Poikkeuksen teki jossain määrin vain Erkki Tuomioja (sd.), joka hänkin tiukan paikan tullessa hallituksessa pysyi mieluiten vaiti. Syynä on ”vanha hapatus”, eli 1970-luvun perinne.
Sen ajan konsensus-Suomi ei Siimeksen mielestä koskaan romahtanut. 2000-luvun alussa sitä edustivat pääministerin kanslia ja lehtien päätoimittajat, jotka syyttivät Siimestä irtiotoista, kun tämä sanoi poikkipuolista on sovittu -totuudesta.
Kirjassa kyytiä sai myös pääministeri Paavo Lipponen konsensus-Suomen pääjyränä. Arvostelu oli paikoin niin kovaa, että KU:n kirjaesittelyssä pohdittiin, kestääkö Lipponen kritiikin ilman kostoa.
Sosiaalidemokraatit saivat Siimekseltä muutenkin eniten kyytiä. Heidän asenteensa valtaan, politiikkaan ja poliittisen työhön on ”aivan erilainen kuin omani”, hän kirjoitti. Tarja Halosen presidentinvaalikampanjaan oli kuitenkin helppo osallistua, koska Halonen on ”demariksi mainio tapaus” ja kampanjassa oli omaehtoisen liikkeen meininkiä, siis samaa kuin Lepakossa ja Koijärvellä.
Vasemmistoliiton johdossa Siimes koki olevansa kahden tulen välissä. Toisaalla olivat vanhat taistolaiset, jotka kavahtivat sisimmässään yhä yhteistoimintaa ”luokkapettureiden” kanssa. Toisaalla taas ne, jotka kiemurtelivat suuressa tuskassa heti, kun sosiaalidemokraattien kanssa on pienikin erimielisyys.
Siimes kutsui jälkimmäistä pikkuapulaissyndroomaksi, jota esiintyi myös sosiaalidemokraattien piirissä. Siimeksen mielestä vasemmistoliiton, ”nykyaikaisen ja itseään kunnioittavan vasemmistopuolueen”, paikka oli etujoukon ja pikkuapulaisen välimaastossa.
uutiskirje 
