Piitimessä syntyneen Liza Marklundin dekkareita on myyty 17 miljoonaa kappaletta. Niistä ensimmäinen, vuonna 2000 suomennettu Uutispommi nostatti pientä kohua siitä naurettavasta syystä, että kannessa oli Marklundin oma kuva. Kirjallisissa piireissä ei katsottu hyvällä tapaa markkinoida teosta samalla keinolla, joka esimerkiksi äänilevyteollisuudessa on ollut käytössä vuosikymmenet.
Itselleni rikoksiin sekaantuvasta toimittaja Annika Bengtzonista kertovasta kirjasarjasta riitti vain esikoinen. Uutispommi tuntui pinnalliselta aikana, jolloin Henning Mankellin raskasmielinen suosikkisarjani Kurt Wallanderista oli juuri päättynyt.
Marklund ilmoitti lopettavansa dekkarien kirjoittamisen vuonna 2015, mutta niin vain vuosi sitten ilmestyi suomeksi uuden sarjan avaus Napapiiri. Kirjailijan synnyinseudulle sijoittuva teos sai niin hyvät arvostelut, että jatko-osa alkoi kiinnostaa. Hyvä että alkoi, sillä nerokas Suonsilmä vetää jalat alta yllätyskäänteillään.
Suonsilmä alkaa monien dekkarien tapaan menneisyydestä. Uuden sarjan päähenkilön poliisipäällikkö Wiking Stormbergin vaimo Helena katosi 30 vuotta sitten marjamatkalla. Hänen uskotaan vajonneen Kallmyrenin hillasuolla suonsilmään ja kadonneen ikiajoiksi. Pelastuspartio löysi hyönteisten pahoin syömän Helenan tyttövauvan viime hetkillä suon reunalta.
Elokuussa 2020 syöpädiagnoosin juuri saanut Wiking selvittelee Stenträskissä tapahtunut asevarkautta, kun hänen ja Helenan poika Markus saa uhkaavan nimettömän kirjeen. Joukkotuhoaseiden testauspaikassa Basenissa työskentelevä Markus on saamassa ylennyksen, mutta kirjeessä häntä vaaditaan kieltäytymään siitä millä hyvänsä tekosyyllä. Allekirjoituksena on epäsäännöllisen muotoinen viisisakarainen tähti. Samanlainen, jolla Helena oli allekirjoittanut omat viestilappunsa Wikingille, kun he olivat nuori pari.
Tavallisena vanhenevasta poliisimiehestä kertovana dekkarina alkanut Suonsilmä muuttaa muotoaan yllättäviin suuntiin. Kuka Helena oli, onko hän sittenkin elossa ja miksi Markus ei saisi ottaa vastaan unelmatyötään? Paljon kysymyksiä, joihin Marklund antaa todellisuudesta ammentavia vastauksia. Tässä ei voi kertoa niistä yhtään enempää, ja tämäkin oli ehkä liikaa, jotta jokainen lukija saa itse kokea, millaista on joutua / päästä taitavan kirjoittajan myllytettäväksi.
Poikkeuksellisen taitavan tarinan lisäksi Marklund ottaa kaiken irti synnyinseudustaan. Pohjoinen taitaakin nyt olla pohjoismaisten dekkarien megatrendi.
Liza Marklund: Suonsilmä (Kallmyren). Suomentanut Antti Autio. 379 sivua, Otava.
uutiskirje 