Suomessa köyhyyteen joutuneita alettiin ”kannustaa” 1990-luvun laman jälkeen. Sosiaaliturvan leikkausten ajateltiin saavan heidät ottamaan itseään niskasta kiinni ja hakeutumaan töihin.
Kannustamisen ensimmäisen viiden vuoden välitilinpäätös ilmestyi joulukuussa 2002 kahdessa suuressa tutkimuksessa. Suurin osa työttömistä oli pudonnut pois ansiosidonnaiselta työttömyysturvalta ja vähimmäistyöttömyysturvan varassa elävien tulot eivät riittäneet nostamaan heitä köyhyysrajan yli.
Stakesin, nykyisen THL:n, tutkijat Matti Heikkilä ja Mikko Kautto totesivat Suomalaisten hyvinvointi 2002 -katsauksessa, että 1990-luvun politiikka oli onnistunutta yleisen talouskehityksen ja valtiontalouden kannalta, mutta hyvinvoinnin jakaumatavoite ei onnistunut. Pienituloisimpien suhteellinen asema heikentyi.
– Kaiken kaikkiaan rikkaat rikastuivat ja köyhät köyhtyivät – ainakin, jos köyhyydellä tarkoitetaan suhteellista köyhyyttä, totesivat puolestaan Palkansaajien tutkimuslaitoksen, nykyisin Labore, tutkijat Jukka Pekkarinen ja Pekka Sauramo tutkimuskokoelmassa Kriisistä nousuun — Miten kävi kansalaisille?
Menestystäkin löytyi.
Suomen julkisen sektorin saneeraus oli 2000-luvun alkuun tultaessa onnistunut niin hyvin, että olimme julkisten menojen kasvun hillinnässä EU:n kärkijoukkoa, ja Suomessa oli EU-alueen ylijäämäisin julkinen talous. Sosiaalimenot olivat alle EU:n keskitason, tuloerot kasvustaan huolimatta pienet ja köyhiä oli lukumääräisesti vähän.
Vuosina 1996–1999 Suomen sosiaalimenojen BKT-osuus laski 31,6 prosentista 26,7 prosenttiin. Vuonna 2000 BKT-osuus oli enää 25,2 prosenttia.
Suomalainen köyhä muita köyhempi
Stakesin Mikko Kauton mukaan Suomen köyhyysaste nousi keskellä seitsemää lihavaa vuotta. Vuonna 1995 köyhyysaste oli alle 3 prosenttia. Viimeisimmät tiedot Suomesta olivat vuodelta 2000, jolloin köyhyysaste oli noussut 4 prosenttiin.
Kun köyhyysrajana käytettiin Eurostatin suosittelemaa mittaustapaa, jonka mukaan kotitalous on tuloköyhä silloin kun käytettävissä olevat tulot jäävät alle 60 prosentin maan mediaanista, niin Suomessa köyhyys oli vuonna 1996 verraten vähäistä.
Mutta Suomessa kotitalous oli köyhä, kun tulot olivat 662 euroa kuukaudessa. Muissa Pohjoismaissa köyhä perhe ansaitsi 100–300 euroa enemmän.
Ja kun mukaan otettiin myös ostovoima, niin suomalaiset köyhyysrajalla elävät putosivat vielä pahempaan kurimukseen. Ostovoima kansallisella köyhyysrajalla oli Suomea alempi vain Irlannissa ja Etelä-Euroopan maissa.
Leikkausten hinta on köyhyys
Mikko Kauton mukaan köyhyyttä Suomessa olivat selvästi lisänneet sosiaaliturvan leikkaukset.
Palkansaajien tutkimuslaitoksen Jukka Pekkarinen ja Pekka Sauramo totesivat, että ”koska tulonsiirrot jäivät 1990-luvulla jälkeen tulokehityksestä, tulonsiirroista, erityisesti erilaisista tarveharkintaisista sosiaaliavustuksista riippuvaiset väestöryhmät eivät hyötyneet voimakkaasta talouskasvusta.”
– On selvää, ettei tulonsiirtojen jälkeenjääneisyys kuvasta ainoastaan taloudellisia pakkoja ja laman pitkää varjoa vaan myös talouspoliittisiin arvostuksiin perustuvia politiikkavalintoja, Palkansaajien tutkimuslaitoksessa arvioitiin.
uutiskirje 