Valtiovarainministeriö on ennen eduskuntavaaleja pohjustanut keskustelua julkisen talouden tilasta huolella. ”Superministeriö” on julkaissut useamman kartoituksen julkisesta taloudesta, ja viesti on ollut selvä: Suomi velkaantuu hurjaa vauhtia, ja ensi vaalikaudella on ryhdyttävä voimakkaisiin sopeutustoimiin.
VM on esittänyt niin sanottua 6+3-mallia, mikä tarkoittaa kuuden miljardin sopeutustoimia 2023–2027 ja kolmen miljardin sopeutuksia vuosina 2027–2031.
– Valtiovarainministeriön esitys on aika vahva siihen nähden, missä kunnossa julkinen talous on. VM katsoo julkisen bruttovelan määrää, eikä esimerkiksi ota huomioon julkista rahoitusvarallisuutta, kommentoi KU:lle toimihenkilöiden keskusjärjestö STTK:n pääekonomisti Patrizio Lainà.
”VM on lähtenyt vähän laukalle”
– VM muistaa mainita, kuinka paljon korkomenot kasvavat korkojen noustessa, mutta unohtaa kertoa, paljonko korkotulot lisääntyvät, hän jatkaa.
Lainà kummeksuu VM:n sopeutuslukuja. Ne eivät hänen mukaansa perustu juuri mihinkään.
– Kuusi plus kolme on mennyt aika heittämällä läpi. Ei ole kauhean selkeää, mihin VM:n sopeutustavoite perustuu. Taloustieteellistä pohjaa sille ei ole.
Lainà nostaa esiin, että VM:n esityksiä kohtaan on esitetty suht voimakasta kritiikkiä monien taloustieteilijöiden toimesta. Näistä ovat kertoneet muun muassa Yle ja HS. Laina katsoo, että VM on halunnut patistella päättäjiä lyömällä pöytään mahdollisimman pelottavia lukuja.
– Tässä on selvää poliittisen ohjauksen makua. Tällainen ei ole ministeriön tehtävä demokratiassa.
Vahvistamiselle kyllä
Julkista taloutta pitää Lainàn mielestä vahvistaa. Tämä johtuu siitä, että valtion tulopuoli on sulamassa alta, kun monien haittaverojen tuotto putoaa. Aiheesta on puhunut myös VM.
– Tulopuoli pitäisi pystyä pitämään vähintään entisellä tasolla ikääntyvässä maassa.
Siksi Lainà hämmästelee, että valtiovarainministeriö ei ole esittänyt uusia veropohjia, kuten varallisuusveron palauttamista. Listaamattomien yritysten osinkoverohelpotuksesta luopuminen löytyy tosin VM:n kartoituksesta, jossa esitellään julkista taloutta vahvistavia toimia. Tällä vaalikaudella yritykset puuttua helpotukseen törmäsivät keskustan vastustukseen.
Lainà kiittelee valtiovarainministeriötä siitä, että se on kartoituksessaan esitellyt runsaasti eri keinoja vahvistaa julkista taloutta. Keinovalikoimaa on kuvailtu muun muassa pahalta maistuvien ruokien buffetpöydäksi, koska siinä esitellyt keinot osuvat aina johonkin.
– VM on lähtenyt vähän laukalle siinä, että kartoituksen jälkeen se on alkanut suositella, mitä toimia sen mielestä pitää toteuttaa. Siinä on sekoittunut, mitä ministeriö tekee – kartoittaa vai suosittelee, Laina tiivistää.
Hän olisi toivonut myös enemmän vaikutusarvioita. Miljardilukuja sisältäviä toimia on lyöty pöytään, mutta niiden vaikutuksia on arvioitu aika vähän, Laina sanoo. Hän nostaa esiin esimerkiksi tuoreen VATT:n katsauksen, jossa kommentoitiin sosiaaliturvan leikkauksien vaikutuksia.
– Siinä huomattiin, että sosiaaliturvan leikkaus osuu suhteellisesti enemmän pienituloiseen kuin veronkiristys hyvätuloiseen. Joku maksaa aina sopeutuksen, Lainà sanoo.
Mahdoton yhtälö
Lainà huomauttaa, että Suomella ja muilla Euroopan mailla on edessä sama ongelma. Aiheesta kirjoitti viikonloppuna Financial Timesin toimittaja Martin Sandbu, joka kuvasi yhtälöä trilemmaksi, joka koskee erityisesti pohjoista Eurooppaa.
Trilemma menee tiivistetystä näin: on suuri tarve lisätä investointeja, joita vihreä siirtymä vaatii, mutta samaan aikaan maat ajavat tiukkaa budjettikuria ja vastustavat EU:ssa yhteisvelkaa. Yhtälö on mahdoton.
– Jostakin näistä kolmesta tavoitteesta pitää luopua, Lainà sanoo.
Julkisen talouden sopeuttaminen leikkaamalla johtaa usein juuri investoinneista luopumiseen. Niiden hyödyt ovat epävarmempia ja näkyvät varmuudella vasta tulevaisuudessa. Kun niistä luopuu, näkyy säästö heti, mutta todennäköiset negatiiviset vaikutukset vasta myöhemmin.
– Meillä ei ole akuuttia hätää, Lainà tiivistää Suomen tilanteen.
lehti 