Oikeastaan Teollisuusliitto kertoi jo lauantaiaamuna 1.4. sen, mitä tuleman pitää sunnuntai-iltana 2.4. Teollisuusliitto julkaisi silloin jäsenkyselyn tulokset, joiden mukaan sen jäsenistä 33 prosenttia kannattaa SDP:tä, 24 perussuomalaisia ja vain 14 prosenttia vasemmistoliittoa.
Vasemmistoliiton kannatus perinteisimmistä perinteisimpien duunarien keskuudessa on kaksinkertainen eduskuntavaalien tulokseen verrattuna. Se on silti surkea, kun ottaa huomioon vasemmistoliiton ja sen edeltäjien perinteet ay-liikkeessä. Vielä surkeampi se on, kun ottaa huomioon, ettei perussuomalaisilla ole mitään ay-toimintaa eikä tavoitteita, joiden on perinteisesti ajateltu olevan duunariasioita.
Perussuomalaiset on silti iso työväenpuolue, vasemmistoliitto enää entinen.
Vaatiiko vasemmistoliittolaisuus ihmiseltä liikaa?
Romahduksesta tehtävät analyysit ovat vasta alkuasteella.
Ensimmäinen ja helpoin selitys on taktinen äänestäminen. Vaalituloksesta on luettavissa, että vasemmistoliitto ja vihreät menettivät ääniä itseään ainoana vaihtoehtona ”sinimustalle” hallitukselle markkinoineelle SDP:lle. Taktikointi meni juuri niin perseelleen kuin Li Andersson varoitti vähän ennen vaaleja. Demarit eivät hyötyneet siitä mitään, mutta eduskuntaan nousi punavihreiden tilalle kokoomuslaisia ja perussuomalaisia synkimmästä päästä.
Syvällisempää selitystä voi lähteä hakemaan teollisuusliittolaisten poliittisista kannoista. Miksi vasemmistoliitto ei yksinkertaisesti puhuttele sitä ”tavallista ihmistä” (tiedän määritelmän ongelmat), joka haluaa vain tehdä työtä, saada siitä säällisen toimeentulon ja elää murehtimatta ilmastoa ja muita ongelmia, jotka eivät joka tapauksessa omissa käsissä.
Kysyimme päätoimittaja Jussi Virkkusen kanssa Anderssonilta syksyllä 2021 hävittyjen kuntavaalien jälkeen, vaatiiko vasemmistoliittolaisuus ihmiseltä liikaa.
– Koko sydämestäni toivon, että ei vaadi, Andersson vastasi.
Ehkä se kuitenkin vaatii. Vasemmistoliiton politiikassa painottuvat ilmasto, sukupuolten tasa-arvo, vähemmistöjen oikeudet ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus mukaan lukien palkansaajien aseman parantaminen, mutta tavalla joka ei kosketa.
Toiseksi suurin työväenpuolue ei ole kiinnostunut mistään näistä. Se puhuu jokaisen ymmärtämällä kielellä jokapäiväiseen arkeen vaikuttavista asioista, niin kuin siitä bensan hinnasta, josta ylemmyydentunteiset vihervasemmistolaiset ovat pilkanneet perussuomalaisia.
Vasemmistoliitto ja vielä suuremman vaalitappion kärsineet vihreät haluavat olla suomalaisen yhteiskunnan kaikesta huolestunutta etujoukkoa, mutta liika tuntuu olevan liikaa. Onni Syrjänen ei vaan pysy maailmanparannuksen perässä.
Lopuksi lainaan itseäni kolumnista, josta sain kovemmat haukut kuin mistään muusta jutustani: Monien mielestä vasemmistoliiton näkyvimmät asiat ovat jonnin joutoa, ”kun pitäisi puhua työstä, toimeentulosta, reuna-alueiden kurjistumisesta sekä verojen ja maksujen jatkuvasta noususta eli perussuomalaisten sanoin: sinä maksat”.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
lehti 