Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) tuoreen selvityksen mukaan työssäkäyvien osuus asumistuen saajista kohosi 24 prosentista 39 prosenttiin sen jälkeen, kun ansiotulovähennys otettiin käyttöön vuonna 2015 osana yleisen asumistuen kokonaisuudistusta. Tähän ei ole laskettu opiskelijoita, jotka otettiin yleisen asumistuen piiriin uudistuksen yhteydessä.
VTV:n johtavan tuloksellisuustarkastajan Ville-Veikko Pulkan mukaan se on vähentänyt työssäkäyvien köyhyyttä ja lisännyt osa-aikaisen työnteon kannusteita. Sinänsä ansiotulovähennyksellä on ollut siis hyviäkin vaikutuksia, mutta uudistuksen valmistelu saa moitteita.
Vuosittaiseksi menolisäykseksi arvioitiin 68 miljoonaa euroa, mutta jälkikäteen arvioituna summa on suunnilleen kolminkertaistunut. VTV:n projektiassistentti Pauliina Hakkaraisen mukaan hallituksen esityksen vaikutusarviot olivat puutteelliset.
Työssäkäyvät köyhät jälkiteollisessa hyvinvointivaltiossa -hankkeen johtaja, yliopistonlehtori Mikko Jakonen tulkitsee VTV:n raportin ”aikamoisena runtuna” sosiaali- ja terveysministeriön sekä valtionvarainministeriön suuntaan.
– Sanotaanhan siinä aika suoraankin, että lainvalmistelu oli heikkotasoista ja tehtiin osin epäselvästi. Siinä jäi tekemättä ihan demokratian perusjuttuja, kuten arkistoimatta asiakirjoja rekistereihin.
Suomessa on 200 000 työssäkäyvää köyhää
Vuonna 2021 yleisen asumistuen menot olivat yhteensä 1,6 miljardia euroa. Satojen miljoonien ”heitto” menoarvioissa ei ole aivan pikkujuttu. Osaltaan lisääntyneet menot toivat kuitenkin esiin Suomessa pitkään vähäteltyä ilmiötä, työssäkäyvien köyhyyttä.
Mikko Jakosen mukaan Suomessa on arviolta noin 200 000 työssäkäyvää köyhää eli ihmistä, jotka eivät tule toimeen pelkällä palkallaan tai yrittäjäansiollaan. Pelkkään köyhyysrajaan tuijottamalla ei tähän lukuun kuitenkaan päästä, sillä juuri sosiaaliturva nostaa rajan alle putoavia työntekijöitä niukasti sen yli.
Työssäkäyvien köyhien joukko on varsin moninainen. On soviteltua päivärahaa saavia, työtulon lisäksi asumistukea saavia sekä ympärivuotisesti vajailla tunneilla tai lyhyissä määräaikaisissa pätkissä työskenteleviä ihmisiä, jotka joutuvat jatkuvasti hakemaan sosiaaliturvaa palkan lisäksi. On yrittäjiä, alustatyöntekijöitä ja muita prekaarissa asemissa työskenteleviä.
Sosiaaliturvan alikäyttö on osa ongelmaa
Tämä viidennesmiljoona köyhää työssäkäyvää vastaa lähes kymmenesosaa koko työvoimasta. Jakosen mukaan se on suurin piirtein EU-maiden keskiarvoa.
– Perinteisessä hyvinvointivaltiomallissa palkalla elää ja työnteko on parasta sosiaaliturvaa, mutta jos näitä ihmisiä on jo 200 000 ja yli 70 000 saa asumistukea riittämättömien ansiotulojen vuoksi, niin onhan se jo aika merkittävä poikkeus.
– Sitten on vielä heitä, jotka eivät nosta tukia, joihin olisivat oikeutettuja. Sosiaaliturvan alikäyttö on tunnistettu alan tutkimuksessa ja Kelan omissa selvityksissä. Keräämässämme noin 450 työssäkäyvän köyhän kertomusaineistossa tulee esiin, että moni ei hae tukia niihin liittyvän häpeän vuoksi, vaikka tietää olevansa niihin oikeutettu. Sitäkin useampi kertoo, että sosiaaliturvan yhteensovittamien prekaarien töiden kanssa koetaan hankalaksi.
Sosiaali- ja työttömyysturvan hakemiseen ei useinkaan anneta selkeitä ohjeita, joita noudattamalla voisi ennakoida omaa muuttuvaa työtilannettaan ja välttyä takaisinperinnältä. Aina annettujen ohjeiden noudattaminenkaan ei takaa, ettei joutuisi takaisinperintään tai pitkään selvityskierteeseen.
Pienemmät palkat löytyvät naisenemmistöisiltä aloilta.
Tilastollisten köyhien lisäksi on iso joukko ihmisiä, jotka eivät saa sosiaaliturvaa, mutta joiden palkka on niin pieni, että ansiot ovat silti köyhyysrajan tuntumassa. Parhaillaan SAK tutkii tätä niin sanottua duunariköyhyyttä.
– Vaikka suomalaisten mediaanipalkka on 3000 euron tuntumassa, saa neljännes palkansaajista kuussa 2100 euroa tai vähemmän. Pienemmät palkat löytyvät naisenemmistöisiltä aloilta ja naisen euro on edelleenkin 85 senttiä, Jakonen toteaa.
Suojaosan poistaminen ei tukisi työllisyyttä
Mitä jos tehtäisiin, kuten kokoomus ehdottaa, ja leikattaisiin asumistuesta puoli miljardia? Miten se vaikuttaisi etenkin työssäkäyviin asumistuen saajiin?
– Mielestäni summasta ei voida leikata ihan hirveästi, kerran tälle tielle on lähdetty. Jos työssäkäyvien suojaosa tiputetaan uudestaan lähelle nollaa, sosiaaliturva ei enää tue työssäkäyntiä ja silloin kokoomuksenkin toive paremmasta työllisyydestä karkaa kyllä jonnekin hamaan horisonttiin, Jakonen sanoo.
Voidaan tietenkin kysyä, että miten hyvä mittari työllisyysaste on.
Osa-aikaisten töiden lisääntyessä ihmisille syntyy kannustinloukkuja, ellei työllistymistä kompensoida sosiaaliturvalla, ja työt jäävät tekemättä.
– Se on sitten toinen kysymys, onko oikein, että valtio tukee niin suurella summalla riittämättömiä palkkoja riittämättömistä työtunneista. Mutta jos halutaan nostaa työllisyysastetta ja taata samalla ihmisille ansiot, joilla elää, vaihtoehtoja ei hirveästi ole.
– Jos niistetään asumistuesta, joka on kuitenkin suojaosan kanssa aika joustava tukimuoto kompensoida riittämättömiä palkkoja, ajetaan ihmiset huomattavasti raskaampaan sossurumbaan.
Työllisyysastetta ei myöskään nosta, jos kyvykkäimmät haalivat pari kolme osa-aikatyötä kukin, niiden pitäisi jakautua tasaisemmin.
– Voidaan tietenkin kysyä, että miten hyvä mittari työllisyysaste sitten on kertomaan työelämän laadun kehityksestä, ja onko hyvä, että ihmisen on tehtävä monta työtä, että elää. Mutta tämä on joka tapauksessa joillakin jo nyt konkreettinen tilanne.